Vauvan kääntämis operaatio

Meillä oli tänä aamuna 8.45 aika gravidaan. Tosiaan viime lauantain päivystyskäynnillä huomattiin, että vauva on perätilassa ja todennäköisesti pt:ssä on oleskeltu koko aika.

Pieni itsepäinen prinsessa on sitten päättänyt, että hän oleilee pää ylöspäin!
Tänä aamuna siis tarkoituksena oli kääntää vauvaa ulkoapäin raivotarjontaan, jotta synnytys olisi mahdollista tai(ainanki helpompaa)!

Kääntöön piti mennä ravinnotta ja edes juoda ei saanut. Tämä kaikki vain siksi jos käännöksessä menee jokin pieleen ja joutuu lähtemään hätäsektioon.
Kätilön mukaan kääntäminen on ihan yleistä ja harvemmin "menee pieleen" kuitenkin mahdollista on, että vauvan sydänäänet laskee tai napanuora kietoutuu kaulanympärille jolloin hätäsektio on ainut ratkaisu.

Ajat olivat myöhässä n. Tunnin ja mä olin jo ihan nälkään kuolemassa. Toisaalta mua jännitti ja pelotti niin paljon, etten olisi kyllä edes saanut syötyä mitään.
En muista milloin mua ois viimeks jännittäny niin kovin paljon!!
Tärisytti ja tuntui että silmissä sumenee..

Vihdoin meidät otettiin sisälle ja aloitettiin ottamalla n. 10minuuttia sydänkäyrää joka oli oikein nättiä.
Seuraavaksi siirryttiin lääkärin puolelle, joka teki sisätutkimuksen. Lääkärin mukaan auki ollaan yhden sormen verran, mutta kohdunkaula ei ole pehmentynyt eikä lyhentynyt. Lääkäri paineli vielä sisäpuolelta kohtua. Seuraavaksi mahaa tutkittiin ja paineltiin ulkopuolelta, lääkäri totesi, että pylly tuntuu ja saadaan varmasti nousemaan.
Vielä tämän jälkeen ultrattiin. Edelleen perätilassa, napanuora mytyssä, muttei ole kieroutunut vauvaan, lapsivettä ihan normaalisti mutta siinä rajalla kääntämistä varten, paino arvio prinsessalla 2900 grammaa ja tosiaan prinsessalla, Saatiin siis tähänkin vielä varmistus. Lääkärin mukaan ulkokäännös voidaan suorittaa.

Mua jännitti ihan ihan kamalasti. Olin jo jonkin aikaa maannut selälläni ja alkoi vauva sen verran painamaan, että huono olo tuli aika helposti. Kävin vielä ennen kääntöä vessassa ja asetuin uudestaan pöydälle.

Ensiksi mulle annettiin supistusta estävää lääkettä, joka maistui aivan kamalalta!! Lääke myös aiheutaa heikkoa oloa ja verenpaineen laskua sekä tärinää. Jännittyneenä töksäytin kuulema aika kiukkuiseen sävyyn "miks sä tota mulle laitat??? Mitä se tekee???" Onneksi mies ja lääkäri oli vain naureskellut asialle.

Naislääkäri aloitti kääntämisen ja mieslääkäri ultrasi kokoajan samalla, ettei vain vauvalle käy mitään eikä napanuora pääse huomaamatta kiertymään kaulan ympärille.
Kääntö aloitettiin tarttumalla vauvan pyllyyn, ihan alamahassa.
Mua sattui jo se aivan kamalasti. Ymmärrän, että lääkärin täytyy olla jämäkkä ja "kovakourainen" mutta ei se tosiaan mukavalta tunnu. Kipu on vihlovaa ja todella kovaa. Samaan aikaan kun pylly saatiin nostettua tartuttiin vauvan päähän ja lähdettiin kaksin käsin pyörittämään vauvaa. Lääkäri ns. "Leipoi" kun pullataikinaa mahaani. Kipu yltyi (tai mulla on vaan kovin matala kipukynnys) ja vauva alkoi kääntyä poikittain. Samalla kolauttaen kipeästi mun kylkiluita.
Mulla valui kyyneleet silmissä ja tuskahikikin alkoi nousemaan.
Kätilö tuli juttelemaan mun viereen ja kertoi kuinka voisin helpottaa oloani.
Lääkärit päättivät hetkeksi lopettaa kääntämisen, että saisin hengähtää hetken. Vauvan jäätyä poikittain mahaani alkoi hän painamaan keuhkoihini enkä saanut kunnolla vedettyä henkeä. Muhun iski myös ihan kamalan paha oksettava olo.
Mies tuli pyyhkimään hikeä otsalta ja piti kädestä kiinni.
Mulla oli ihan toivoton olo, että enhä mä koskaan voi synnyttää jos en tätäkään kestä. Siinä samalla jännityksessä multa pääsi itku :D

Lääkärit jatkoivat kääntöä ja neiti päätti samalla potkasta itsensä takaisin perätilaan. Nais lääkäri koitti vielä hetken kääntää pikkuista ja mun olo alkoi olla aika tuskanen.
Mies lääkäri päätti kokeilla vielä kääntää vauvaa toisen puolen kautta rt:n mutta totesi, että ei onnistu.

Neiti vänkäsi itsensä aina puolesta välistä takaisin "omaan asentoonsa", lapsivettä on kuitenkin vain sen verran vähän, että mieslääkäri sanoi ettei aleta väkisin riuhtomaan. Totesi myös että tilaa ei taida olla enää niin paljon, että mahtuisi neidin kääntämään.
N. 15-20minuuttia he koittivat kääntää ja sen kauemmin ei "rääkätä" jos ei suosiolla lähde pyörähtämään. Lopuksi mut vielä ultrattiin, jotta saatiin varmuus lapsen asennosta, napanuoran sijainnista, ja tarkistettiin ettei istukka ole revennyt (kun on vielä mulla etuseinässä)

Sain luvan nousta rauhallisesti istumaan. Supistuksia estävä lääke tosiaan laskee verenpaineita aika rajusti ja aiheuttaa kovaa tärinää. Siksi mun täytyi hetki vain istuskella ja mulle tuotiin juomista ja paperia, jotta sain pyyhittyä kaiken lopun hien pois.

Tämän jälkeen meidät vietiin lepohuoneeseen tarkkailuun ja otettiin puolitoistatuntia sydänkäyrää, jotta nähdään ettei vauva "ottanut nokkiinsa" kääntämis yrityksestä.
Mies haki meille kahviosta vähän aamupalaa kun en ollut tosiaan saanut syödä aamulla ja että saisin heikkoa oloani vähän korjattua. Makasin siinä sängyllä käyrillä ja olo oli kuin ekaa kertaa kännissä. Koko kroppa tärisi ja huone aaltoili, tämä kaikki sen lääkkeen vaikutuksesta. Alavatsaa vihloi vielä, mutta muuten olo oli ihan ok.

Kätilö kävi pariin otteeseen tarkistamassa vointia ja sydänkäyrää ja keskustelemassa jatkosta.
Haluanko yrittää synyttää pt vauvan vai mennäänkö sektioon?

Pt vauvaa ei voi kaikki synnyttää. Täytyy kuvauttaa lantio magneettikuvauksella, onko mahdollista synnyttää alateitse, vauvan synnyttämisessä on myös hieman enemmän riskejä kuin rt vauvan synnyttämisessä.
Sektiossakin toki omat riskinsä.. No meillä on onneksi perjantaina aika sinne polille, jossa vaihtoehdot käydään tarkemmin läpi ja päätetään mitä tehdään. Jos vauva leikataan tai synnytetääm molemmat täytyy luultavasti toteuttaa ennen laskettua aikaa. Eli jo ihan kohta.

Onneksi nyt ollaan kotona, turvallisesti oman peiton alla. Vauva potkii normaalisti ehkä enemmän kuin ennen. Äitiä sattuu päähän ja alamahaan, mutta pyörrytys ja vapina on onneksi lähtenyt pois! Ihana olla kotona ♡

Jälkeenpäin kääntäminen ei ollut niin kamalaa. Sattuihan se ihan kamalasti ja se olo oli ihan järkyttävä. Mieskin sanoi että aika hurjalta näytti päällepäin kun vauvaa muljauteltiin..
Onneksi se on nyt ohi. Jännityksellä odotellaan sitä perjantaina mitä on luvassa.

Nyt lähden lepäilemään ja syömään lettuja.