Mitä tänne kuuluu?

Mitä meille kuuluu?

 Meidän isopieni neiti on jo 1kk vanha! :)
Aika se vaan juoksee ihan kamalan nopeaa tahtia tuon pienen kanssa ja mä en oo vaan mitenkäänpäin kerenny kirjottaa tänne enkä edes käydä koko bloggerissa!! Ollaan käyty paljon kylässä, mummilassa, pappalassa, isomummilassa ja mummivaarilassakin käytiin :)
Oikea reissumuksu ja reissuviikko takana ♡
Vähän jännitin kyläilyä tuon pienen kanssa, mutta kaikki meni tosi hienosti ja pikkuihme on sulattanut jo kovinmonen ihmisen sydämmen!

Tai eihän se enää kohta mikään pieni edes ole, musta tuntuu että neiti on kasvanut jo nyt aivan tosi hurjanpaljon isommaksi! Hän näyttää kasvoiltakin niin isolta tytöltä!! Maito maistuu ihan hurjasti ja veikkaan että painoakin on jo reippaasti yli 4 kiloa.
Voi äidin pieni kun se aika rientää niin hurjasti. Meillä on ylihuomenna 1kk neuvolakin!! Huii!!

Miten neiti syö?

Meillä alkaa pikkuhiljaa olemaan rytmi kohdallaan. Toki se saattaa päivittäin heittää tunnilla tai parilla sillä täydellisen rytmin ylläpito noin pienen ihmeen kanssa on ihan TÄYSI mahdottomuus.
Suurinpiirtein rytmi meillä kuitenkin alkaa jo olla :)
Neiti syö suurimman osan pullosta ja siis korviketta. Valion tuuti on ollut aika sopiva meille. Aluksi syötiin nan1 ja maha oli kovin löysällä ja kakkaa tuli kokoajan. Vaihdettiin n. Kahden viikon iässä tuutiin ja mun mielestä se on ollut parempaa kuin hyvää :)!
Meillä siis neiti sai ensimmäiset ruokansa sairaalassa pullosta. Kaksi ensimmäistä päiväähän tyttö joutui olemaan vastasyntyneiden teholla ja sielä hänelle annettiin pelkkää pulloruokaa (kahden tunnin välein, 30 milliä maitoa) sain aina yrittää imettää tyttöä teholla käydessä, mutta maitoa ei tullut tippaakaan ja neiti ei siis jaksanut edes imeä tissiä. Maitoa alkoi tulla vasta kotona kunnolla ja sitä tulikin paljon. Sain pumpattua päivässä n. 200-400 milliä plus imetys päälle. Jostainkumman syystä maidon tulo tyssäsi kuin seinään n. Viikko sitten. Yritän antaa neidin imeä tissiä, hän jaksaa sitä n.5-10 minuuttia imeä ja sitten menee hermo kun maitoa ei tule kuin tippa tai pari, enkä saa enää edes pumpattua yhtään. Joten siis pullolla ja korvikkeella mennään joka syötöllä. Öisin saatan nostaa välillä tytön nukkumaan meidän viereen ja tyrkkään tissin suuhun. Yö aikaan maitoa saattaa välillä tulla edes vähän enemmän ja neiti jaksaa sitä hetkisen syödä ennen nukahtamista, sitten kun heräillään niin onkin kamala huuto pullon perään.
Korvikkeiden kanssa pelaaminen on ihan kamalan kallista ja pullorumba varsinkin yöllä hankalaa.

Mulla ei ole mitään pakkomiellettä imetykseen. Mun mailma ei romahda jos joudun antamaan lapselleni korviketta. Tottakai olisin toivonut, että maitoa riittäisi niin paljon ettei korvikkeiden kanssa tarvitsisi puljata ollenkaan ja voisin antaa tytölle sen verran ravintoa kun hän tarvitsee.
Mutta minkäs teet.

Kyllä se vähän pahalta tuntuu kun ihmiset arvostelee miten mun lapsi ei saa tarpeeksi läheisyyttä ja kuinka se sairastuu kun ei saa tissimaitoa. Mua myös inhottaa kun ihmiset sanoo etten yritä tarpeeksi ja että vauvojen tehtävä ON imeä tissiä ja kyllähän sen nyt pitäisi onnistua..
Olen itsekkin ollut ns. Korvike vauva ja ihan hyvän elämän olen elänyt ilman tissimaitoa. Aluksi mullakin oli vähän epäonnistuja fiilis kun maitoa ei riittänytkään. Kaikkilla vaan puhuttiin kuinka ihanaa on imettää ja kuinka se läheisyys vauvan kanssa on parasta.
Onneksi älysin, että pääasia on kunhan neiti saa mahansa täyteen, oli se sitten tissistä tai pullosta.
Ja läheisyyttä voin pienelle rakkaalle antaa muutenkin ♥!

Meillä syödään n. Kolmen tunnin välein n.90-130 milliä. Välillä syöttö väli saattaa olla vain kaksi tuntia jolloin vähemmän maitoa riittää, joskus ollaan saatettu nukkua neljäkin tuntia jolloin maitoa menee enemmän.

Onko ruudun toisella puolella muita korvike vauvoja?
Ja paljon about teidän kuukauden ikäiset syö maitoa?

Miten neiti nukkuu?

Neiti nukkui aluksi vähän huonosti. Aina sai sylitellä ja juuri kun kerettiin uneen niin herättiin taas ylös. Saatettiin nukkua10minuuttia tai tunti. Olla hereillä muutama minuutti tai tunti. Kokoajan oltiin ns. Valmiustilassa.
Nykyään nukutaan jo vähän paremmin :)
Yöunille neiti käy vähän vaihtelevasti. Ollaan yritetty, että unille käydään kahdeksan aikaan. Tällöin jäisi itselle aikaa käydä suihkussa, keittää pullot ja tuti, laittaa paikat kuntoon ja syödä iltapalaa :) JOS neiti on saatu unille kahdeksan aikaan. Hän herää 22-23 syömään, jonka jälkeen koko poppoo mennään yhdessä nukkumaan! On myös iltoja jolloin neitikin rauhottuu vasta tuolloin myöhemmin kun mennään yhdessä nukkumaan. Niin ja meillä nukutaan hienosti omassa sängyssä.
Seuraava herääminen on 2-3 aikaaan syömään. Välillä yöllä neiti heräilee jo 12 aikaan, jolloin nostan hänet viereen ja koitetaan imeä tissiä ja mamikin saa torkkua vielä hetken ennen ensimmäistä syöttöä.
Tämän jälkeen mennään taas nukkumaan hienosti omaan sänkyyn ja seuraavan kerran heräillään 5-6.30 syömään. Unia jatketaan vielä vaihtelevin menestyksin 9-11, välillä omassa sängyssä nukkuen tai äidin vieressä ja vähän tissillä roikkuen :D!

Kun ollaan heräilty äippä keittää kahvia ja neidille suoritetaan aamupesut ja päivävaatteet päälle. Seurustellaan hetki sohvalla kahvia hörppien, jonka jälkeen massu täytetään maidolla ja mennään unille. Useinmiten ulos, koska siellä nukuttaa niin hyvin :)!
Nää aamupäiväunet ulkona on mun pelastus. Saa keitettyä taas pullot, siivottua ja laitettua itsensä kuntoon. Päiväuniajasta riippuen joskus teen ruuan. Ulkopäikkärit on yleensä n. Kolmen tunnin mittaiset :)!
Sieltä heräiltyään päivä yleensä menee vähän levottomasti. Uni ei saata kunnolla tulla tai ei malteta nukkua, joten tässä saattaa tulla pidempi hereillä olo pätkä!

Kuitenkin 4-5 aikaan me lähdetään yleensä lenkille tai vaikka vaunuilla kauppaan, jonka jälkeen neiti taas nukkuu iltaan. Jos ei mihinkään lähdetä, uni tulee yleensä omassa sängyssä.

Sitten ollaankin taas illassa ja rumba alkaa alusta :)!
Kuten sanoin rytmi ei minuutilleen jokapäivä todellakaan toimi, mutta aika pitkälle ollaan saatu päivät menemään näin.

Mitä neiti osaa?

Neiti osaa kannatella omaa päätään  jo todella hienosti! Toki niskaa pitää tukea esim. Nostaessa, mutta paikallaan ollessa neiti nostelee päätään kokoajan itse.
Meillä on opittu myös pikkuhiljaa seurailemaan katseellaan ääntä ja liikettä. Typy on kova tarkkailemaan ja tykkääkin seurata mitä  ympärillä tapahtuu. Leluja on myös tosi kiva tuijotella, vaikka niistä ei muuten mitään ymmärretäkkään.
Neiti hymyilee paljon! Veikkaan että suurinosa on vielä tahattomia hymyjä, mutta välillä höpötellessä ja hipsutellessa äiti saa muutaman hymyn. Myös massu täynnä maitoa hymy on herkässä! :D
Neiti tarraa kiinni kaikkeen mihin voi, muiden sormiin, hiuksiin, hupparin naruihin! Ja puristus voima on ihan tosikova jo.
Jokapäivä ilmenee uusia pieniä taitoja joista saadaan olla tosi ylpeitä!♡

Kaikin puolin meillä menee aika kivasti. Yhdessä vaiheessa massu meinasi vaivata kovasti ja valvottuja öitäkin kertyi muutamia. Nyt on mennyt massunkin puolesta paremmin (toki edelleen on satunnaisia päiviä/öitä jolloin massuvaivaa) Neiti on kyllä aika kiltti eikä paljoa turhia itkeskele! :)

Saatte hei varmaan huomenna pelkän kuvapostauksen. Tää tekniikan ihmelapsi ei saanut niitä himputin kuvanmuokkaus ohjelmia toimimaan. Joteen, huomenna uus yritys! :D

Ensimmäinen kerta

Meillä on ollut tällä viikolla ensimmäinen kerta viikko!

Ensimmäinen kerta neuvolassa.
Nimittäin kotineuvolassa.
Vastahan neiti syntyi ja nyt jo oli neuvola(tai olihan se jo keskiviikkona..) Aika menee ihan kamalan nopeasti !

Neuvola täti tuli siis meille kotia perinteiselle eka neuvola käynnille, prinsessan ohella oli tarkoitus poistaa multa tikit leikkaushaavasta.
Me aloteltiin juttelemalla eka kaksistaan terkan kanssa, koska neiti nukkui niin söppänästi vielä päiväuniaan, eikä häntä raaskittu herättää. Käytiin läpi kaikennäköiset asiat imetyksen, tunteiden muutosten ja synnytyksen jälkeisen liikunnan väliltä.
Juttua riitti aika paljon ja tosiaan saatiin isokasa erinäkösiä lehtisiä kotia luettavaksi vielä lisäksi.

Mä jännitin ihan kamalasti sitä tikkien poistoa. Kaikki mulle sanoi että ei se satu yhtään ja turha jännittää, mutta kun jännittää silti!
Tuntuu että kaikki meni vähän ohi kun hikoilin ja tärisin ja olin varma et kuolisin siihen kipuun. Jep, oon aika dramaattinen xD Muttakun ei mulla ees ikinä oo ollu mitään tikkejö tai muuta niin en tiennyt mitä odottaa..
Näin jälkeenpäin voin sanoa, että tikkien poisto ei satu, ei yhtään :D Haavateipin irrottaminen haavan päältä sattui paljon enemmän. Se kun oli ihan kunnolla juuttunut mun ihoon ja yhteen tikkiin kiinni.
Terkkakin nauroi että sattuuko sua oikeesti kovaa kun hikoilin ja olin jäykkänä kun joku tikkusuolattu muikku :D Mutta selvisinpähän hengissä, jee!
Haava näytti kuulema tosi hyvältä, parantunut nätisti ja ei mitään ongelmia.
Peitteitä ei vatsassa ollut(mitä ne ees on :D?) Ja muutenkin mun vointi on ollut ihan hyvä.

Seuraavaks siirryttiin neitiin. Terkka piti häntä sylissä ja jutteli, että sai ns. kontaktin tyttöön. Sitten vaihdettiinkin vaippaa ja pestiin pyllyä ja punnitiin neiti. Hänen kotiinlähtö painonsa sairaalasta oli siis 2990g ja vähän jännitin miten paino on noussut. Typy syö kyllä ihan hyvin, varsinkin pullosta, mutta maha on ollut kovin löysä, että pysyykö ne ravintoaineet sisällä. Kuulema on ihan hyvä jos neidin paino olisi suurinpiirtein syntymäpainon verran eli 3100g.
Arvatkaa paljon neiti paino? :D No 3490g! Jep :D Viiden päivän aikana painoa oli kertynyt melkein 500g. Että kyllä meidän taloudessa tuo maito taitaa maistua ihan tosi hienosti. Kohta tää ei oo enää yhtää niin pieni, jos ne 50cm vaatteetkin alkais sopia kun saadaan vähän lihaa luiden ympärille.
Seuraavaks hän tarkasti tytön refleksejä, ironneen napatyngän ja ihon kunnon yms.

Kaikki on kuulema erittäin hienosti :) Saatiin lupa lähteä ulkoilemaan, keijukais tarran korttiin ja tekstiksi "Tervetuloa maailmaan pikkuinen! Upeasti syntymäpaino ylitetty. Refleksit normaalit. Iho, silmät ja suu siistit. Napatynkä irronnut, pohja siisti. Putsailut niin kauan kun erittää. D-vitamiinin aloitus 2vk iässä, ensi maanantaina"
Kotikäyntiin meillä meni melkein parituntia aikaa, neiti oli tosi kiltisti, vaippasiltaan meinas tulla vähän kylmä ja itku yhdessä vaiheessa, muuten meni oikein hienosti!

Tyttö tarttuu tosi napakasti kiinni esim. sormeen. Yks ilta kun vaihdoin vaippaa niin kiskan ihan hurjan kovaa mua tukasta :D

Ensimmäinen kerta kylvyssä.
Käytiin myös samaisena keskiviikkona neidin kanssa ekaa kertaa kotosalla kylvyssä. Neiti kylvetettiin sairaalassa ennen kotiinlähtöä ja nyt sitten kotona toisen kerran.
Mua vähän jännitti neitin kylvetys ja isimies saikin suurimmaksi osaksi hoitaa kylvyn, pitää neidistä kiinni. Äiti vain vähän "heitteli" vettä päälle ja ihasteli vieressä "miten söpö voi olla tuolla ammeessakin" xD joo pää tässä pehmentyy ja pahasti..
Ihme ja kyllä tällä kertaa ei tullut edes itkua. Ekalla kylpy kerralla neiti huuti kun päätä ois leikattu ja itkuhan siinä äitillekkin tuli. Tällä kertaa katseli ja näytti jopa vähän nauttivan kylvystä. Pieni suru meinasi taas tulla kun noustiin kylvystä pois ja kylmyyshän meinas iskeä kun äippä ei tainnut saada tarpeeksi nopeasti pyyhettä ympärille. Onneksi mieli muuttui heti paremmaksi kun pyyhe oli tiukasti ympärillä ja nuppu sylissä :)
Hienosti siis meni tämäkin ja ehkä minäkin uskaltaudun joskus kokeilemaan tuota kylvetystä neitin kanssa.

Ilme on vähän sellanen, että tykkäänkö vai enkö :D

Ensimmäinen kerta vaunulenkillä
Ja vihdoin, tätä mä olinkin niiiiin odottanut, ensimmäistä vaunulenkkiä!
Olin ihan innoissani siitä asti kun päästiin kotiin niin odottanut, milloin päästään vaunuilemaan, onneksi saatiin keskiviikon neuvolassa lupa lähteä vaunuilemaan. Kovin pitkiä lenkkiä ei voida vielä tehdä, koska typy on kuitenkin kovin kylmän arka ja mulla tuo haava vähän alkoi jomottelemaan varsinkin ylämäkiä työnnellessä. Mutta jostainhan se on aloitettava ja me aloitetaan vaikka sitten pienistä lenkistä :) Neiti oli hereillä kotonta lähtiessä, syötiin kyllä ennen lähtöä ettei sitten nälkäkiukku iske matkalla. Olin ihan varma että hän nukahtaa heti kun päästään liikenteeseen, mutta taisi olla niin uutta ja jännää, että oli pakko sinnitellä viimeiseen asti :D
Käytiin ensimmäisenä kirjastossa palauttamassa elokuvia ja sen jälkeen pienellä lenkillä ja kotiin tullessa vielä kaupassa. Kaikki meni tosi hienosti ja lopulta neitikin oli niin väsynyt, että simahti vaunuihin!
Oli ihan hassu fiilis työnnellä kärryjä tuolla pitkin kyliä. Saati sitten kaupassa :D Meinasin törmätä yhteen hyllyynkin kun en ihan hahmottanut, että mulla tosiaan on ne kärrytkin itseni lisäksi :D
Onneksi selvittiin kotiin ja olo on ihan uusi kun on päässyt haukkaamaan vähän raitista ilmaa ja näkemään muutakin kuin neljä seinää sisällä. Tästä alkaa sitten se mamin palautuminenkin, hitaasti mutta ehkä varmasti.

jee!

 

Lisää kuvateksti

Ensimmäinen kerta kylässä
Käytiin myös ekaa kertaa kylässä. Kaksi viikkoahan on se suositeltu kyläily raja, mutta neukkulakin sanoi, että kyllä varmasti uskallatte lähteä. Käytiin siis moikkaamassa nupun tätiä ja serkku tyttöä.
Tämäkin reissu meni tosi hienosti, tyttö nukahti ensin autoon ja jatkoi uniaan vielä kylässäkin sen aikaa kun joimme kahvia ja höpöttelimme kuulumisia.
Pikkuhiljaa neitikin alkoi heräillä ja ihmetellä mihin tultiin, syötiin ja vaihdettiin vaippaa ja hetken aikaa siinä ihasteltiin tyttöä kilpaa.
Äitille ja isille meinas iskeä niin kauhea väsy, että päätettiin lähteä koko poppoo kotiin nukkumaan pienet päiväunet.

Hitto toi kaukalo muuten painaa :D!

Tälläinen meidän ensimmäinen kerta "teema" viikko on ollut. Paljon ollaan touhuttu ja ihan kiva niin ettei ihan lahoa tänne sisälle :)