LIRIliriLIRI

Vedet meni klo 5:15!! Täällä me ollaan sairaalassa, neiti päätti sittenkin tulla itsestään.

Mua jännittää IHAN SIKANA!!
Supistuksia ei kuulu eikä näy. Ainoastaan kamalat menkkajomotukset on päällä.

THE PÄIVÄ pOOooks 40+0!

Tänään on THE PÄIVÄ!
Eli meidän tyttösen laskettuaika. Mitään ei tapahdu. Ei supistele. Ei enää edes jomota...

Maha oikein roikkuu, tuntuu että se tipahtaa välillä xD Napakin varmaan repee kohta..
Nyt kannan peiton sohvalle ja meen masentuu sinne alle, koska todennäköisyys, että neiti syntyy ennen maanantaita itse on melkein jo nolla..

39+6 TOIVOTTOMUUS

Mitään EI tapahdu!

Okei harvinaisempaahan on synnyttää ennen laskettua kun jälkeen.
Yleisimminhän ensisynnyttäjät synnyttää 10 päivää lasketunajan jälkeen..

Nomä kuitenkin toivoin, että meidän tyssi ois ollu nopee ja rivakka ja ois halunnut tulla ulos..
Kätilö tätskäkin sanoi, että usein kääntöyrityksien jälkeen vauva haluaa nopeammin ulos, koska ärsyyntyy härkkimisestä ja että näin päin kölliessä vauva saattaa haluta ulos nopeammin.
Saattaa joo, mutta ei meidän vauva :D
Se aavisti kun iski jälleen taas kauheet pakkaset, että täällä äitin lämpimässä ja turvallisessa massussa on paljon paljon kivempi oleilla <3
Mutta kuules meistä taas oisen paljon kivempi jos haluaisit jo oleilla massun ulkopuolella! :)
PLIIIS!
Huomenna on siis tämä maaginen laskettu aika ja maanantaihin on aikaa kolmepäivää ja ENNEN sitä pitäis syntyä itsestään jos meinasi syntyä. Toivottomalta kyllä näyttää..
On kokeiltu kaikkia vanhan kansan vinkkejä, kolmen ässän tekniikkaa, tulista ruokaa, oon koittanu reippaasti kävellä, ravannu portaita xD raivosiivonnu, jutellu ja houkutellu tyttöä ulos...
Oikein naurattaa mitä kaikkea sitä keksiikään :D
Vieläkö teilä on muita hyviä ideoita?
Mulla alkaa toivo loppua ja oon ihan varma, että saan häntä koipien välissä mennä maanantaina kuulemaan tuomion Gravidaan, että mitäs sitten tehdään.

Lorahduksia tullut muutama ja koko viikon jomottanut enemmän ja vähemmän mahaa.
Eilen alkoi kuitenkin tosi kova menkkamainen jomotus ja ihmeellistä vihlontaa alavatsassa (ei kuitenkaan samanlaisia kuin esim. liitoskivut) ja koko yön jatkui tämä jomotus, ajattelin jo että NYT TAPAHTUU! mutta eii..
Koko päivän tänäänkin jomottanut aika kovaa, kaupassa roikuin ostoskärryjen päällä ja kassajonossa meinas lähtee jalat alta kun tuli TOSIKOVA supistus.. Nekin sitten laantui.. ja tässä sitä ollaan turhautuneena kotisohvalla...


 

Neuvola 39+2 ja kuulumiset perään

Maanantaina meillä oli taas pikainen neuvola käynti.
Neuvolatätikin oli kuulema odottanut neuvola käyntiä innolla, koska hän kummasteli miten onkaan voinut arvioida vauvan asennon NIIIN väärin!
Hän sanoi, että yleensä pt vauvan asennon kuitenkin tunnistaa helposti, paitsi nyt.. Hän tunnusteli mahaa tosi kauan, ja sanoi että jos ei tietäisi miten päin tyttö köllii hän arvioisi sen edelleen väärään asentoon.
Tiedä sitten miksi neiti on niin salaperäisesti siellä :D!

Käynnillä ei ollut mitään erikoisia. Olen saanut kuitenkin paljon jutella ja kysellä ja käydä mittauksissa nyt polin puolella. joten käynti oli ehkä hieman jopa turha. Verenpaineetkin oli ihan ok! Hemppari on kumma kyllä taas laskenut, vaikka rautaa syön päivittäin ja paino(turvotus..) senkus lisääntyy..
Nyt siis mittauksiin.

Neuvola 39+2 

Paino: 72,4
Painonmuutos: N.900g/viikko
Turvotus: ++
Verenpaineet: 130/84 ja 120/80
Pissa: puhdas
Hemppari: 106
Sf mitta: 33,5
Tarjonta: pt
Syke: +155
Liikkeet: ++

Neuvolan jälkeen tultiin kotiin tekemään vähän ruokaa ja syömään ja aateltiin lähteä vähän ajelemaan (vanha myytti(vinkki) synnytyksen käynnistykseen) niin ja toki tylsän päivän pelastukseksi :D
Meidän matka tosiaan alkoi sillä, että me ajettiin Vaajakoskelle Pandan tehtaalle ostamaan halpaa suklaata ja lakritsia! Mä en oo ees ennen käynyt sielä. Myymälän puoli on kovin pieni, mutta ai että täynnä ihania ja suhteellisen halpoja herkkuja! namnam!
Saatiin myös suklaa maistiaisia ja ilmaisia lakuja! Ai kyllä kelpaa ;)

Tänään on viikot 39+4 eli tasan kolme päivää laskettuun aikaan.
Eilen valahti taas jotain (epäilisin lapsivedeksi) ei paljoa, ehkä ruokalusikallinen korkeintaan kaksi. Soitin sitten TAAS kerran synnärille ja kyselin asiaa.
Sielä sanottiin, että jos ei enempää tule eikä supistukset ala voi kotona olla ihan rauhallisesti. No ei tullut enempää tätä "vettä" eikä ne supistuksetkaan alkanut. Muutama harkkari vain.. Voi itkun itku.
Toisaalta mua vähän pelottaa kun viime perjantain ultrassa lapsivettä oli kuitenkin enää vähän.. sitä siis luultavasti on jossain vaiheessa jo valunut pois?  Ja nyt jos sitä valuu jälleen... Ettei vain ole liian vähän sitä kohta..
Onko tällänen mahdollistta? Tai jos lapsivettä tiputtelee vähitellen pois jopa aika huomaamattomasti, niin alkaako synnytys sitten automaattisesti kun vesi on vähissä? Vai miten tuollaisessa tilanteessa menee?
Onneksi neiti on potkinu ihan normaalisti.
Tänään otin oikein tositosi reippaan siivousoperaation, että jos se vähän käynnistelis tuota synnytystä.. Muutama tavaraa nostaessa ja kyykistyessä tuli pari supistusta ja sitten nekin loppui TAAS...
Nyt sattuu vaan alaselkään kun kyykin päivän.. voi pyh pyh..
Kovin on turhauttavaa tämä. Oon ihan varma, että saadaan ootella ihan rauhassa sinne ens maanantain yliaikais käynnille ja sitten synnytys joko käynnistetään tai leikataan.
Mä vaan toivon jokapäivä että neiti ois ihmeenkummankaupalla kääntynytkin oikeinpäin ja saisin synnyttää ilman suurempia huolia vauvan alakautta normaalisti, mutta no.. saahan sitä haaveilla.
Mulle iskee aina ahdistuspaniikki kun mietin tätä asiaa ja mässytinkin jo tänään surkeuksisani sairaalakassin suklaat ja lakut naamaan...:D
Täytyy ostaa sinne varmaan uudet tilalle.

Tää nyt tosiaan oli tällänen sekametelisoppa monen päivän ajalta, toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti tän sekaselityksen!

Vauvan kääntämis operaatio

Meillä oli tänä aamuna 8.45 aika gravidaan. Tosiaan viime lauantain päivystyskäynnillä huomattiin, että vauva on perätilassa ja todennäköisesti pt:ssä on oleskeltu koko aika.

Pieni itsepäinen prinsessa on sitten päättänyt, että hän oleilee pää ylöspäin!
Tänä aamuna siis tarkoituksena oli kääntää vauvaa ulkoapäin raivotarjontaan, jotta synnytys olisi mahdollista tai(ainanki helpompaa)!

Kääntöön piti mennä ravinnotta ja edes juoda ei saanut. Tämä kaikki vain siksi jos käännöksessä menee jokin pieleen ja joutuu lähtemään hätäsektioon.
Kätilön mukaan kääntäminen on ihan yleistä ja harvemmin "menee pieleen" kuitenkin mahdollista on, että vauvan sydänäänet laskee tai napanuora kietoutuu kaulanympärille jolloin hätäsektio on ainut ratkaisu.

Ajat olivat myöhässä n. Tunnin ja mä olin jo ihan nälkään kuolemassa. Toisaalta mua jännitti ja pelotti niin paljon, etten olisi kyllä edes saanut syötyä mitään.
En muista milloin mua ois viimeks jännittäny niin kovin paljon!!
Tärisytti ja tuntui että silmissä sumenee..

Vihdoin meidät otettiin sisälle ja aloitettiin ottamalla n. 10minuuttia sydänkäyrää joka oli oikein nättiä.
Seuraavaksi siirryttiin lääkärin puolelle, joka teki sisätutkimuksen. Lääkärin mukaan auki ollaan yhden sormen verran, mutta kohdunkaula ei ole pehmentynyt eikä lyhentynyt. Lääkäri paineli vielä sisäpuolelta kohtua. Seuraavaksi mahaa tutkittiin ja paineltiin ulkopuolelta, lääkäri totesi, että pylly tuntuu ja saadaan varmasti nousemaan.
Vielä tämän jälkeen ultrattiin. Edelleen perätilassa, napanuora mytyssä, muttei ole kieroutunut vauvaan, lapsivettä ihan normaalisti mutta siinä rajalla kääntämistä varten, paino arvio prinsessalla 2900 grammaa ja tosiaan prinsessalla, Saatiin siis tähänkin vielä varmistus. Lääkärin mukaan ulkokäännös voidaan suorittaa.

Mua jännitti ihan ihan kamalasti. Olin jo jonkin aikaa maannut selälläni ja alkoi vauva sen verran painamaan, että huono olo tuli aika helposti. Kävin vielä ennen kääntöä vessassa ja asetuin uudestaan pöydälle.

Ensiksi mulle annettiin supistusta estävää lääkettä, joka maistui aivan kamalalta!! Lääke myös aiheutaa heikkoa oloa ja verenpaineen laskua sekä tärinää. Jännittyneenä töksäytin kuulema aika kiukkuiseen sävyyn "miks sä tota mulle laitat??? Mitä se tekee???" Onneksi mies ja lääkäri oli vain naureskellut asialle.

Naislääkäri aloitti kääntämisen ja mieslääkäri ultrasi kokoajan samalla, ettei vain vauvalle käy mitään eikä napanuora pääse huomaamatta kiertymään kaulan ympärille.
Kääntö aloitettiin tarttumalla vauvan pyllyyn, ihan alamahassa.
Mua sattui jo se aivan kamalasti. Ymmärrän, että lääkärin täytyy olla jämäkkä ja "kovakourainen" mutta ei se tosiaan mukavalta tunnu. Kipu on vihlovaa ja todella kovaa. Samaan aikaan kun pylly saatiin nostettua tartuttiin vauvan päähän ja lähdettiin kaksin käsin pyörittämään vauvaa. Lääkäri ns. "Leipoi" kun pullataikinaa mahaani. Kipu yltyi (tai mulla on vaan kovin matala kipukynnys) ja vauva alkoi kääntyä poikittain. Samalla kolauttaen kipeästi mun kylkiluita.
Mulla valui kyyneleet silmissä ja tuskahikikin alkoi nousemaan.
Kätilö tuli juttelemaan mun viereen ja kertoi kuinka voisin helpottaa oloani.
Lääkärit päättivät hetkeksi lopettaa kääntämisen, että saisin hengähtää hetken. Vauvan jäätyä poikittain mahaani alkoi hän painamaan keuhkoihini enkä saanut kunnolla vedettyä henkeä. Muhun iski myös ihan kamalan paha oksettava olo.
Mies tuli pyyhkimään hikeä otsalta ja piti kädestä kiinni.
Mulla oli ihan toivoton olo, että enhä mä koskaan voi synnyttää jos en tätäkään kestä. Siinä samalla jännityksessä multa pääsi itku :D

Lääkärit jatkoivat kääntöä ja neiti päätti samalla potkasta itsensä takaisin perätilaan. Nais lääkäri koitti vielä hetken kääntää pikkuista ja mun olo alkoi olla aika tuskanen.
Mies lääkäri päätti kokeilla vielä kääntää vauvaa toisen puolen kautta rt:n mutta totesi, että ei onnistu.

Neiti vänkäsi itsensä aina puolesta välistä takaisin "omaan asentoonsa", lapsivettä on kuitenkin vain sen verran vähän, että mieslääkäri sanoi ettei aleta väkisin riuhtomaan. Totesi myös että tilaa ei taida olla enää niin paljon, että mahtuisi neidin kääntämään.
N. 15-20minuuttia he koittivat kääntää ja sen kauemmin ei "rääkätä" jos ei suosiolla lähde pyörähtämään. Lopuksi mut vielä ultrattiin, jotta saatiin varmuus lapsen asennosta, napanuoran sijainnista, ja tarkistettiin ettei istukka ole revennyt (kun on vielä mulla etuseinässä)

Sain luvan nousta rauhallisesti istumaan. Supistuksia estävä lääke tosiaan laskee verenpaineita aika rajusti ja aiheuttaa kovaa tärinää. Siksi mun täytyi hetki vain istuskella ja mulle tuotiin juomista ja paperia, jotta sain pyyhittyä kaiken lopun hien pois.

Tämän jälkeen meidät vietiin lepohuoneeseen tarkkailuun ja otettiin puolitoistatuntia sydänkäyrää, jotta nähdään ettei vauva "ottanut nokkiinsa" kääntämis yrityksestä.
Mies haki meille kahviosta vähän aamupalaa kun en ollut tosiaan saanut syödä aamulla ja että saisin heikkoa oloani vähän korjattua. Makasin siinä sängyllä käyrillä ja olo oli kuin ekaa kertaa kännissä. Koko kroppa tärisi ja huone aaltoili, tämä kaikki sen lääkkeen vaikutuksesta. Alavatsaa vihloi vielä, mutta muuten olo oli ihan ok.

Kätilö kävi pariin otteeseen tarkistamassa vointia ja sydänkäyrää ja keskustelemassa jatkosta.
Haluanko yrittää synyttää pt vauvan vai mennäänkö sektioon?

Pt vauvaa ei voi kaikki synnyttää. Täytyy kuvauttaa lantio magneettikuvauksella, onko mahdollista synnyttää alateitse, vauvan synnyttämisessä on myös hieman enemmän riskejä kuin rt vauvan synnyttämisessä.
Sektiossakin toki omat riskinsä.. No meillä on onneksi perjantaina aika sinne polille, jossa vaihtoehdot käydään tarkemmin läpi ja päätetään mitä tehdään. Jos vauva leikataan tai synnytetääm molemmat täytyy luultavasti toteuttaa ennen laskettua aikaa. Eli jo ihan kohta.

Onneksi nyt ollaan kotona, turvallisesti oman peiton alla. Vauva potkii normaalisti ehkä enemmän kuin ennen. Äitiä sattuu päähän ja alamahaan, mutta pyörrytys ja vapina on onneksi lähtenyt pois! Ihana olla kotona ♡

Jälkeenpäin kääntäminen ei ollut niin kamalaa. Sattuihan se ihan kamalasti ja se olo oli ihan järkyttävä. Mieskin sanoi että aika hurjalta näytti päällepäin kun vauvaa muljauteltiin..
Onneksi se on nyt ohi. Jännityksellä odotellaan sitä perjantaina mitä on luvassa.

Nyt lähden lepäilemään ja syömään lettuja.

Neuvola 36+5

Tänään siis oli jälleen neuvola. Mulla oli aamulla ensimmäistä kertaa ikinä sellanen fiilis, ettei huvita lähtee neuvolaan. Mulla jäi viime kerrasta tosiaan sellainen maku suuhun, että ääh ja puuh. Yleensä oon tykänny käydä ihan hirmusesti neuvolassa ja on ollu tosi ihana päästä juttelemaan ihmisen kanssa, joka asioista paljon kaikkea tietää ja jolta voit kysyä ihan mitä vain.

No ehkä tämä vielä tästä.
Kävelin neuvolaan ja oli ihana haukata heti aamusta vähän raitista ilmaa nassuun. Olin jopa vähän ajoissa siellä, kun ajattelin varata matkalle aikaa jos alkaa kovastikkin supistelemaan (niinkuin nykyisin aina kävellessä) voin taapertaa hitaasti paikalle.
Mutta tänään ei edes supistellut ja oli ihana kävellä pitkästä aikaa! :) Kotiin tullessa kiersinkin hieman pidemmän reitin kautta ja kävin kaupasta maitoa kotiin.

Neuvola ajat oli myöhässä ja kerkesin aulassa lueskelemaan vähäsen aikaan kaksplussaa. Ois hirvee hinku tilata joku kiva vauvalehti kotiin, sais vähän tietoa ja varmasti tosi hyviä faktoja moniin asioihin.
Mutta saa nyt nähdä, lehdet on niin kovin kalliita ja mitenhän se aikakin(tai lähinnä malttaako) sitten lehtiä käydä lueskelemaan..
Tuleeko teille jokin vauva lehti? :)

Mainitsin ekana kun terkka kysy mun vointia, että päähän on sattunut viimeisen viikon ihan jokaisena päivänä. Hän kyseli onko ollut kovaakin päänsärkyä, näköhäiriöitä tai pahaa oloa.
Pahaa oloa ei onneksi ole ollut, mutta pieniä näköhaittoja silloin kun päähän sattuu kovasti (ja näin mulla on myös normaalisti, joten vaikea nyt rinnastaa onko kyse ns. vain päänsäryn aiheuttamista häiriöistä)

Sitten terkka varovasti sanoi, että pissassakin oli ihan hieman proteiinia.
Kuulema ihan todella vähän, ei huolestuttavaa määrää. Mutta kun kerran päänsärkyäkin on ollut oireena niin kiinnitetään siihen proteiniin määrään huomioita.
Mittailtiin seuraavaksi paino  (joka on taas noussut ihan hurjasti...) Ja hemppari joka sekin on onneksi hieman noussut ja sitten verenpaineet, jotka nekin nousseet..
Ensimmäisellä mittauksella paineet oli 131/89 toisella kerralla 126/85 ja viimeisellä kerralla vielä 113/77. Ne kyllä onneksi laski kun olin hetken paikoillaan rauhassa ja hiljaa.
Tähän kyllä kiinnitettiin huomiota, sillä aluksi paineet oli kuitenkin hieman liian korkealla, vaikka terkka sanoi, että usein raskausmyrkytyksessä paineet ei levossakaan laske alemmas.
Sain kuitenkin viikonpäähän pikaisen mittaus tarkastuskäynnin. Otetaan pissa ja paineet ja niin päänsärkyä mun täytyi tarkkailla kotona kuinka usein sitä ilmenee viikon sisään.
HUI. Kovasti hän vakuutteli, että vielä ei ole aihetta huoleen, mutta kyllähän se laittaa vähän mietityttämään, että entäpä jos...
No toivotaan ettei.

Sitten Neuvola mittauksiin:

Rv: 36+5
Paino: 68,2
Kg muutos/vk: 1,050 (oho hups..)
Turvotus: + (iso plussa.. saappaat ei mee jalkaan.. ja nominationkin puristaa ranteessa..)
Verenpaineet:  131/89, 126/85 ja 113/77
Pissa: h+
Hemppari: 111
Kohdunpohjan kork.: 32 cm
Tarjonta: rt
Syke: 145+
Liikkeet: ++

Kaikki oli muuten onneksi hyvin ja vauva on kasvanut nätisti. Sykekkin kuului hyvin ja liikkuttiin ihan nätisti :)

Sitten asiasta ihan toiseen.
Mä lupasin teille kertoa meidän ikean reissusta!
Meidän oli siis tarkoitus lähteä miehen siskon kanssa maanantaina, eli loppiaisena viettämään pyhäpäivää kuopion ikeaan ja matkukseen. Ostettavaa ei oikeastaan sen kummemmin olisi mulla ollut, ehkä muovifrotee lakanoita ikeasta..
Lähdettiin heti aamusta kymmenen aikaan ajelemaan kuopioon päin, me päästiin ehkä n. 40 kilometriä etenemään kun suoraan tielle auton eteen pomppas risukosta joku metsäkauris, peura.. joku tälläinen?
Me säikähdettiin ihan kamalasti, koska eläin tuli niin ylättäen.
Tömpsäys vain kuului ja eläin juoksi vielä metsään takaisin. Onneksi tien vieressä oli suuri P-paikka ja pysähdyttiin siihen, molemmat täristen säikähdyksestä.
Auto koki aika suuret vahingot, etuosa oli aika lailla tohjona, me molemmat oltiin kuitenkin kunnossa ja selvittiin säikähdyksellä!
Onneksi heillä on aika jämäkkä auto ja tömpsäys ei sisälle päin ollut kovinkaan iso, ei törmätty mihinkään, enemmin se oli sellainen pieni nytkäys.

Onneksi moni ihana ohiajaja pysähtyi kyselemään ollaanhan kunnossa ja katsomaan onko auto ihan entinen.
Poliiseja odotettiin paikalle about tunti, he katsoivat auton ja sanoivat, että voitte ajaa kotiin rauhallisesti hiljaista vauhtia, auto kestää kuulema sen matkan.
Hirviporukka tuli vielä etsimään sitä eläintä, joka todennäköisesti loukkaantui törmäyksessä.
Toivottavasti se löytyy, eikä ole jäänyt kärsimään mihinkään.
Auto meni onneksi vakuutukseen ja me tosiaan säästyimme ihan säikähdyksellä! Kaikki kunnossa!

Soitin sitten vielä täällä gravidaan, äitipolille ja kerroin tilanteen ja kysyin tullaanko näyttäytymään.
Sieltä sanottiin, jos en mihinkään ole osunut, vauva liikkuu normaalisti ja mitään vuotoa ei ole, ei tarvitse tulla tutkimuksiin.
Toki sieltä käskettiin seurailemaan tilannetta pari päivää ja varsinkin jos ilmenee mitään poikkeavaa niin synnärin kautta vaan päivystyskäynnille.

Luotan siis heidän sanaan ja täällä tosiaan ollaan liikuttu ihan normaalisti eikä mitään kipua tms ole ollut, joten saatan nyt huokaista helpotuksesta  kun neuvolassakin sydänäänet oli normaalit :)

Huhhei!

Ihan aluksi näääääääääääääääääääääin näiiiiin iso kiitos Rosarylle !!
Massu välilehti saadaan vihdoinkin palautettua, sillä kuvat löytyi picasan verkkoalbumeista (joiden olemassa oloa en edes tiennyt ilman ihanaa rosarya joka vinkkas mulle, että kuvat saattaa sieltä löytyä, koska blogger tallentaa ne sinne automaattisesti!!) JEE!
Oon ihan super onnellinen, että kaikki kuvat eivät kadonneetkaan vaan voin ne sieltä vielä pelastaa :)
JOTEN kiitos kiitos sulle vinkistä!!!

Tää päivitys oli taas kerran ihan tosi pikapikainen ilman kuvia.
Huomenna mulla on neuvola ja saatte sitten huomenna jälleen neuvola päivityksen sitten :)

Työn alla on myös sairaalakassi päivitys, joka on vihdoin ainankin melkein pakattu ja sitten teitä odottaa sellainen sotkemis päivitys, me ehkä huomenissa aletaan ton isimiehen kanssa sellaisiin sotku puuhiin että ;) Saatte myöhemmin postauksen kera kuulla mitä ajateltiin tehdä, hihhii!
Arvaako kukaan mistä on kysymys?

Ja tänään sain odotetun kirjeen kotiin. Kutsun poliklinikka käynnille, nimittäin pelkopolille!
Aika on 24. päivä eli n. viikko ennen laskettua, toivottavasti keretään sinne :) En malttaisi millään odottaa sinne pääsyä. Ihana päästä juttelemaan henkilökohtaisesti kätilön kanssa ja kertomaan omista peloistaan. Toivottavasti saadaan sieltä hyvää tsemppiä tulevaan :)
Kutsussa mainittiin myös, että toinen tapaaminen on lääkärin kanssa. Onkohan tämä pelkkää jutustelua vai saataisiinkohan vielä se synnytystapa arviointi?? Sitten olisin tosi tyytyväinen ja ehkä hieman kevyemmällä mielelläkin.
Sitä siis odotellessa :)

Palataan huomenna neuvola kuulumisten merkeissä !

POKS 36+

Tänään poksutaan jälleen!
Viikkoja tulee täyteen tasan 36. Nuppu on siis kahden viikon päästä täysi-ikäinen ja neljän viikon päästä on laskettu aika eli viimeistään kuuden viikon päästä meillä on vauva VAUVA!

Mua alkaa niin kovin jännittää.. Ollaan nyt viikonaikana ostettu ihan hirveesti kaikkea vauva tavaraa, kaikki viimeiset kasaan mitä puuttuu.
Tällähetkellä puuttuvien listalla on pinnasänky ja amme! Eli lähes kaikki on kasassa. Turvakaukalon voisi asentaa jo autoon, vaatteet on pyykättynä kaapissa (viimeset itseasiassa kuivuu tällä hetkellä narulla) tutit on keitetty valmiiksi käyttöä varten, on valmennuttu synnytystä varten, panikoitu ja suunniteltu.
Koti alkaa näyttää siltä, että nuppu olisi tervetullut tänne jo <3

Mulla meinaa aina välillä iskeä viimehetken paniikki.. Tuntuu ettei tästä mitään tule ja kaikki menee ihan piloille ja en osaa synnyttää enkä osaa hoitaa vauvaa, ja mitäs jos ei tuu maitoa. Pitää vaan koittaa olla ajattelematta, onneksi on paljon tsemppareita ettei ihan iske oikeasti kamalaa paniikkia ylle!!

Massua viikolla 36+! Kohta taitaa olla aika päivittää jo massulehteäkin.
Mun mielestä toi maha on jotenkin kokoajan ollut alaspäin menossa? Hassun näköinen kun käy aina näin kuvista tuijottamaan :D Ei sitä luonnostaan niinkään erota?

Massu on selvinnyt ihan kokonaan ilman raskausarpia ja reidet. Sen sijaan pyllyyn niitä on ilmestynyt seka tisseihin ihan vain muutama haalea, joita ei edes erota kaukaa, eikä jos on esim. rintsikat päällä. Eli aika vähällä ollaan selvitty.
Nuo pienet tiikerin raidat sitten muistuttaa minua tästä pienestä ihmisestä myöhemminkin.

Olo alkaa olla jo aika huh huh. Hyvä oli vielä muutama viikko sitten naureskella, että ei mulla mitään hankalaa ole :)
Hah! Liitoskivut on riesana, tuntuu että ihan polvet välillä notkahtaa kun vihlaisee tuolta nivusista niin kovin. Kuukautiskipumainen jomotus eikun lisääntyy ja eilenkin makasin vain sohvalla kun sattui, yöllä heräsin ekaa kertaa TOSI kovaan supistukseen, maha ja selkä kramppas, tuntu kuin joku olisi jollain puristimilla painanut mahaa ja inhottava kipu säteili reisiin ja oikein poltteli. Onneksi näitä kivuliaita ei tullut kuin kaksi ja ne oli kestoltaan aika lyhyitä, ehkä vain muutaman sekunnin. Pitkään paikallaan istuessa mahaa alkaa pistää, varsinkin tuonne kylkiin.
Nykyisin myös sattuu melkein päivittäin päähän. Onkohan tämä normaalia?
Kävellessä supistelee ja jalat puutuu, eikä mun nahkasaappaatkaan mahtunu enää pohkeistä jalkaan :D Mitähän vielä..
Valitusta riittää, mutta kyllä mä sanoisin, että vielä täällä ihan ok voidaan :)

Ps. Toivotaan että lapsi on tyttö, meillä on nimittäin hänelle nimi valmiina <3
Kotona useinkin häntä jo kutsutaan tällä.

Minun vuoteni 2013

Kuten monessa blogissa näin uuden vuoden tienoilla on näkynyt kuluvan vuoden muistelu postauksia. Niin myös täällä meillä. Mun kuva saldo on jokseenkin rajallinen, sillä mun puhelin teki tiltin, jonka mukana hävisi paljon kuvia ja myös mun tietokoneen kuvat teki katoamistempun. Voiko taas parempaa tuuria olla?

Kokoan kuitenkin jonkinsortin muistelutuokion vuoteen 2013! :)
Tämä on sitten oikea metri postaus, jaksattekohan lukea? ;D

Vuosi sitten uutena vuotena, me oltiin meillä! Ei tehty edes mitään erikoisia. Syötiin, juotiin skumppaa, valettiin tinaa. Ja voi minä kun en kuollaksenikaan muista miltä mun tina näytti?!?!? :D
Käytiin myös baarissa. Uusi vuosi vaihtui lähes selvinpäin.

Vuonna 2013 Kävin parturi-kampaajan koulussa. Päivät meni aika hujauksessa ja tutustuttiin luokan tyttöjen kanssa viellä toisiimme. Sain uusia kavereita ja päivät rullasi ihan kivasti eteeenpäin :)
Viikonloppuisin oltiin lähes aina menossa. Useinmiten mä olin mukana selvinpäin tai muutaman siiderin voimalla. En oikein kummemmin tykännyt juoda, mutta olin lähes jokainen viikonloppu baarissa, moikkaamassa tuttuja ja varsinkin tanssimassa!

Olin myös ensimmäistä kertaa töissä parturi-kampaamo liikkeessä. Tajusin, että ehkä tämäkään ei ole ihan se mun juttu.. Kävin kuitenkin koulua, koska musta se oli ihan mukavaa ja halusin oppia kaikenmailman hiusjuttuja. Todellisuudessa itse työelämä on kovin yksitoikkoista ja tylsää.

Sitten tuli vappu. Mä ehkä olin tai sitten en ollut raskaana. Menkoista laskettuna mä olin "raskautunut" kaksi päivää sitten.:D Oikeesti en ole aivan varma milloin rakas nuppunen on saanut alkunsa, se oli sellainen pienen pieni yllätys!
Vappua vietettiin ihanaisten tyttöjen kanssa. Oltiin alottelemassa, käytiin kaupungilla kattomassa serpentiini paljoutta ja illalla mentiin baariin! Oli ihan kamalan kylmä sää!!
Mulla ei oikein ollu edes rahaa ja taisin juoda yhden lasin skumppaa ja loppu illan kokista.

Kevät alko pikkuhiljaa kolkutella ovella. Lämpimät säät tuli jo tositosi ajoissa! Pääsin ottamaan aurinkoa ja toukokuussa omalle parvekkeelle ja siinä oli oikeesti tosi kuuma! Monesti ihan vain fiiliksen kunniaksi istuskeltiin vapaa päivinä auringossa grillaamassa itseämme ja ajatelltiin juoda parit huurteiset, juoma ei oikein mulle maistunut yhtään (senkään vertaa kuin yleensä) ja kummastelin tätä asiaa. No vichy vesi oli nannaa <3

Tuolloin taisi olla kesäkuun alku tai toukokuun loppu, silloin vielä tää mamma sai painella ihan huoletta korkokengissä menemään! Toinen kuva on ikean reissulta. En vielä tällöinkään tiennyt, että olen raskaana. Tupakan poltto oli ihan tyystin tökännyt ja jaksoin syödä ikeassa koko lautasen pullia! :D Ruokahalu ainankin kasvoi ihan hetkessä. Paljon oli tälläisiä merkkejä, mutta en niistä mitään tajunnut.

Toukokesäkuun vaihteessa oli myös mun hyvän ystävän lakkiaiset! Sielä tarjottiin boolia, mutta mua kuvotti ihan älyttömästi koko boolin hajukin. Linkasin tervetuliais lasin menemään ja keskityin ruokapöydän antimiin x)! Illalla mua ei huvittanut edes baariin lähteä kun oli jotenkin ällötys olo ja ihan kamalan kamalan kova väsy!! Menin siis kotiin nukkumaan yhdeksältä illalta, kun muut lähtivät jatkamaan terassille ja siitä baariin :) Mitään en edelleenkään tiennyt.

Kuva 1. Baari ilta. Jaksoin jotenkin kummasti vängetä itseni vielä baariin muiden mukana. Mä en pystyny polttamaan edes tupakkaa kun tuli niin pahaolo, tupakkakopin lähellekkään ei ollut edes asiaa. Musiikki kävi sattumaan päähän, humalaiset ihmiset otti aivoon ja halusin nukkumaan..
Kuva 2. Hymy herkässä!! 17.6.2013 Sain kuulla, että sisällä kasvaa pikkupikku ihminen!! Viikkoja oli 6+! Olo oli jotain ihan tosikumallista.. iloinen, paniikissa, tosi iloinen, epätoivoinen.. Kävin varmasti jokaisen tunne skaalan lävitse :D!
Kuva 3. Juhannus, mentiin anoppilaan ja asiasta piti olla vielä ihan shh! Ei haluttu näin aikaisin puhua mitään ja oma pääkin oli vielä niiiin sekaisin asiasta. Kerrottiin vain miehen siskolle ja hänen kanssaan juttelinkin asiasta paljon. Mä säästyin oksentamiselta, mutta pahaolo oli, varsinkin aamuisin ja kun tuli nälkä. Käytiin melonta retkellä ja mulle tuli ihan kaameen pahaolo kun aallot keinutti tuota kanoottia :D
Hermotkin oli kireällä kun lopetin tupakan polton ja saatiin ihan  hirvee riita aikasiks :D Voi mua..
Kuva 4. Ei jaksanut paljoa meikkailla. Oli niiiin kuuuma kesä ja heikko olo jo sen kuumuuden takia!

Kuva 1. Me oltiin monesti kaveriporukalla istuskelemassa lämpimiä kesäiltoja rannalla. En ollut vielä kertonut raskaudestani ja kaikki ihmetteli kun mulla oli mukana aina vaan vettä ja jotain pientä syötävää, että ei tulisi pahaa oloa :D Siinä olikin selittelyjä.
Kuva 2. Ensimmäinen "virallinen" maha kuva vk 10+! Mun mielestä se jo oli ihan huomattava xD JEP! tosi huomattava...
Kuva 3. Tätä mammaa väsytti iihan kamalasti koko kesän. Oisin voinut nukkua aina :D!
Kuva 4. Ensimmäinen lahjavaate nuppuselle <3 Tulevalta kummitustädiltä ja hänen mieheltään.

Kuva 1. Oltiin usein kesällä mökkeilemässä. Oli niin ihanan lämmin sää <3 Mulla oli aina mukana jotain pähkinää, banaania ja omenaa ettei iske huono olo. En voinut lähteä mihinkään ilman kamalia matkaeväitä :D! Ekaa kertaa kärsin myös ihan kamalasta matkapahoinvoinnista ja matkustus ei ollut kivaa..:s
Kuva 2. Koitin nauttia kesä säästä ja otin aurinkoakin. Kauaa ei pystynyt auringossa olemaan kun se heikotus iski..
Kuva 3. Ensimmäine vaate pikkuiselle <3 Kokoa 50 vanupuku, niiin söpö!!
Kuva 4. Olin ihan varma, että kaikki huomaa mun olevan raskaana ja tuolloin!

Kuva 1. Ensimmäinen ultra <3 Kaikki oli hyvin ja me oltiin onnellisia :)
Kuva 2. Olin viimeistä kertaa käymässä baarissa, Kävin moikkaamassa muualta kylään tulleita ystäviä. Olo oli kokoajan kun olisi kielletyssä paikassa, en tykännyt.. Sen jälkeen ei ole harmittanut, ettei ole baariin päässyt.
Kuva 3. Jäätiin tästä eteenpäin karvavauvan kanssa kotiin nukkumaan <3
Kuva 4. Leikkasin hiukset lyhyeksi!
Kuva 5. Liityttiin vauva kirjakerhoon ja saatiin sieltä kivoja paketteja.
Kuva 6. Masu!

Kuva 1. Hiusmuutoksia, tämän jälkeen tukkani onkin saanut vain rehottaa ja kasvaa ällöä juurikasvua :D
Kuva 2. Rakenneultra <3 saatiin tyttölupaus ja kaikki oli kunnossa :)
Kuva 3. Mökkeiltiin paljon vielä syksylläkin, koska oli tosi lämmintä pitkälle.
Kuva 4. namnam mustikoita. Voisin syödä näitä kaiken kanssa ;)
Kuva 5. Meillä oli piakoin muutto uuten paikkaan, keski-suomeen! Kaikki tulisi olemaan ihan uutta ja jännää :)
Kuva 6. Tytöt piti mulle yllätys babyshowerit <3

Tämän jälkeen olenkin päivittänyt blogia tosipaljon säännöllisemmin, en viitsi kerrata teille kaikkia asioita tähän päivään asti, sillä te olettekin ne jo kertaalleen blogista lukeneet. Vuosi on ollut kovin muutoksen täyteinen. Ollaan kasvettu henkisesti (ja fyysisesti, heh heh :D) koettu uusia tuulia ja vielä uudempia meillä onkin edessäpäin!

Terkuin Hanna 35+4!

Ne saapui tänään

Nimittäin vaunut!

Kivat harmaat emmaljungan yhdistelmävaunut. Mulla on vihdoin yksi stressaamisen aihe vähemmän. Pikku ipanalle on nimittäin nyt oma kulkupeli! jee!

Tosiaan kerroin jo aikaisemmin, että mun haaveissahan oli ihanat valkoiset nahkaiset vaunuttimet, aijaijai ne on niiiiin ihanat. Haluisin edelleen sellaiset..
Mutta tosiaan tän budjetin takia, valittiin vähän halvemmat, mutta silti kiva ja siisti kulkupeli.
Meille kotiutui siis harmaat vaunut, ainankin ne on helpompi pitää puhtaana kuin valkoiset, eli toimii täällä suomen kurassa luonnossa paremmin.
Nää on kivan neutraalit ja sopii siis kummalle tahansa. Myös äiti sekä iskä voi vaunutella ihan huoletta, kun ei mm. ole liian tyttömäiset!

Itse näistä tykkään ja ovat tosi kivat. Mitäs te tykkäätte? :)

Kuka lie ekkana tutkii ja haistelee..

Pieni opettaminen tuolle karvaoliolle, ettei vaunuihin saa mennä ollenkaan!! Ei oo mikään parhain tottelemaan tuo kissa..

  Laitettiin tuo hyttysverkko nyt tuohon eteen alukse, ettei pääse pomppaamaan sinne kun silmä välttää..

Tälläinen kulkupeli siis kotiutui meidän nuppuselle! Me tykätään!

POKS 33+0

Tai oikeastaanhan me poksuttiin jo lauantaina!
Mulla on vaan jotenkin ollu olevinaan niin hirvee kiire, etten mä oo millään kerenny teille tänne kirjottelemaan. Mun kiire on pitänyt sisällään mm. Joulusiivousta, joulupyykinpesua, jouluruokien maistelua..
Ehh.. Oon myös ollu vähän laiska, ja en oo vaan saanu aikasiks kirjottaa mitään.
 Ja oikeasti mun edelleen jatkuva unettomuus vetää välillä voimat ihan kokonaan pois. Toisinaan nukun yöt ihan hyvin(jos ei lasketa vessassa rumppaamista) mutta useimmat yöt ovat inhottavia, levottomia ja unettomia, edelleen..

Mm. viime yönä.
Menin jo kymmeneltä nukkumaan kun väsytti iihan kamalasti, ja nukahdinkin aika helposti, heräsin kuitenkin 12 vessaan ja sen jälkeen ei uni tullutkaan..
Mun yöhön kuului mm. kaksi yöpalaa, kirjan lukua ja elokuvan katsomista. Lopulta sain unta joskus viiden aikaan. On niiiin turhauttavaa vain pyöriä..
Viime yönä mua kuitenkin valvotti supistukset...
Niitä tuli todella usein ja sen seurauksena kävi aina pissittämään ja rumppasin jopa 2x tunnissa vessassa.
Supistukset itsessään oli kivuttomia, mutta silti mahaa jomotti vähän niinkuin kuukautisten aikaan, kipu levisi välillä reisiin asti. Mitähän tämä kipu on? Kertokaa?
Kipu ei kuitenkaan tullut siis supistusten mukana vaan kesti koko aikaisesti, todella ikävä kipu..

 
Tänään haettiin hoitoalusta hoitopöydälle, tilattiin pari kivaa vauva juttua kotiin, huomenna mennään vähän jouluostoksille ja keskiviikkona meille saapuu, arvatkaa mitkä??!
VAUNUT! Vihdoin vihdoiiin meille kotiutetaan vaunut. Mähän olisin kokoajan halunnut valkoiset nahkaiset emmaljungat, mutta tosiaan budjetin takia laskettiin vähän vaatimustasoa ja tyydyttiin toisenlaisiin. Esittelen ne teille kun ne saapuvat! Nekin on aika kivat, minusta.
Millaisia vaunuja teillä on?

 Vielä tarvitaan pinnasänky. Me haluttaisiin sellainen missä päädyt olisivat kaarevat, ei siis täysin suorat ja valkoinen pinnis olisi se mieluisin! Kohtahan tässä tulee jo kiire x)
Meidän piti myös mennä ennen joulua ikeaan ostamaan mm. patja pinnikseen, muovifrotee alustoja ja muuta pientä vauva tavaraa, no reissua ei keretty tehdä ja nähtäväksi jää jaksanko sitä enää joulun jälkeen toteuttaa..

 Mä yritin kuvata teille meidän karvavauvaa, mutta sen näköjään oli kivempi leikkiä tuolla kameran narulla. Lopputulos=toivotonta.

Nyt oikein ihanaa alkuviikoa kaikille <3

Neuvola 32+4

Eilen oli taas neuvola ja mulla vaihtu (yllätys..) jo neljättä kertaa neuvola täti. Välillä on tosi inhottavaa alkaa ihan alusta uuden terkkarin kanssa ja kertoa alusta asti kaikki jutut ja tutustua uudestaan..
Stressasin sinne menoa ja mietin, että millainenhan tätikkä saadaan nyt? onkohan se mukava?

No pelot oli onneksi turhia. Saatiin tosi mukava neukku täti, nuori sellainen. Itselle henkilökohtaisesti on helpompi puhua nuoren ihmisen kanssa, joka osaa nähdä asiat enemmän näin nuoren näkökulmasta.
Tykkäsin kyllä ja tultiin hyvin toimeen, juttua riitti. Puoltoista tuntia saatiin eilen menemään höpistäessä :)

Kaikki oli kunnossa ja pikku neiti on löytänyt onneksi ehkäpä jo pysyvän asentonsa. Hän on nimittäin oleillut jo parisen viikkoa pää alaspäin ja tuolla vatsan vasemmalla puolella. Niinhän oli nyttenkin. Heti hiljentyi taas pienet jumppa karkelot mahassa kun joku muu tuli koskettelmaan.
Neukku täti kysyikin, että onko nuppu aina näin rauhallinen? Tokaisin vain hänelle, että voi kunpa olisikin :D Se on vaan vieraskorea, muuten on oikein mukava potkia mamia vähän (ja vähän enemmänkin) mm. kylkiluihin ja virtsarakkoon ja muutenkin kipeästi johonkin mihin välttämättä EI tarvitsisi potkia.
Sykkeet oli kunnossa ja terkkarikin arveli, että hereillä se varmasti on. Sanoinkin hänelle, että koko ajan se tuossa potki kun me juteltiin, mutta samantien tähän päästyäni hää rauhottui kummasti.
Ja arvatkaa vain, heti kun kävelin takas istumaan paikalleni niin se liikkuminen alkoi, hupsu tyttö :D!

Painoa on tullut taas ihan kamalan paljon!! Terkkari vaan naureskelee, että hyvä vaan kun saat vähän lihaa luitten ympärille.. joojoo vähän olisin voinut ottaakkin mutta nyt ollaan kerätty lähtöpainosta jo 22,8 kg! iiik!
Mihinhän lukemiin me oikein päädytään, tässä kun on tuo joulukin (köhköh....) niin mukavasti edessä ja olis sitä suklaata ja kinkkua.. voi itku.
Mulla onkin seuraava neuvola 30.12 ja naureskelin, että saattaa ne kilomäärät olla sitten joulun jälkeen kohdillaan.. pelottaa jo ajatuskin..

Viimeks alotin raudan syönnin kun hemppari oli laskenut jo 110. Mittauksesta on nyt kolmisen viikkoa ja olen syönyt rautaa jokatoinen päivä (tai ainankin melkein, muisti kun on mikä on..) mitä aluksi ajateltiin sopivaksi määräksi, hemppari oli kuitenkin noussut vain 111. No pääasia, että se ei ainankaan ole tippunut enempää alas, mutta saisi se hieman alkaa nousta, nyt vasta ensimmäistä kertaa alkaa olo olla hieman väsynyt ja jaksamaton. Aloitan siis syömään rautaa päivittäin ja katsotaan onko siitä mitään apua.

Puhuttiin myös mun pelosta synnyttää, sairaalakammosta ja muustakin synnytykseen liittyvästä. Terkka kyseli oonko miten lukenut netistä synnytyksestä tai muuten perehtynyt aiheeseen..
No enpä ole joo oikeastaan. Ihan vaan hiukan olen jotain lukenut ja selvitellyt, en edelleenkään uskalla oikein ajatella asiaa...
Meillä täällä on viikon 36+ jälkeen mahdollisuus mennä sairaalalle ns. synnytysvalmennukseen, jossa käydään synnytykseen liittyviä asioita läpi. Terkka suositteli, että mene vain jo aikaisemmin siellä käymään ja tutustumaan asiaan, että katsotaan miten tämä vaikuttaa pelkoon. Auttaisiko se vai pahentuisiko paniikkini.
Jos asia pahentuu, mulla olis vielä mahdollisuus päästä pelkopolille ennen h-hetkeä.. Tiedä sitten onko siitä apua. Mua karmii jo pelkkä pelkopoli sana.. hrr..

Ainut hieman ikävä asia oli mun verenpaineet, tai jos tarkkoja ollaan niin ala paineet. Ne oli hieman korkealla. Onneksi yläpaineet oli kuitenkin hyvissä lukemissa ja alapaineetkaan ei ollut huomattavasti korkealla, joten asiasta ei vielä tarvinnut sen ihmeemmin huolestua. Mitattiin paineet vielä pariin kertaan, mutta ei siihen mitään muutosta tullut.
Kyselin mistä asia voi johtua ja pieniin alapaineen heittoihin vai vaikuttaa mm. huonosti nukuttu yö, liikaa kahvin juonti, stressi, kiire päivä..
Asian siis jätettiin siihen. Jos ensi käynnillä paineet (tai alapaine) on vielä korkea, asiaa aletaan tutkia enemmän ja sitä pitää alkaa kotimittailla.

VK 32+4 NEUVOLA

Raskausviikko: 32+4
Paino: 63,8
Painonmuutos/vk: +1,2kg/vk
Turvotus: +/-
Paineet: 119/82 ja 119/87
Pissa: puhdas
Hemppari: 111
Sf mitta: 28 cm
Tarjonta: rt
Syke: +145
Liikkeet: ++ (vaikka terkka ei niitä tällä kertaa päässyt tuntemaan)

ÄLLÖVAROITUS!! Lue omalla vastuullasi

Mun on pakko tähän loppuun kirjottaa teille mun pienestä huolestumisen merkistä. Ja tosiaan mukana ällövaroitus, tekstissä on raskausajan ällötyksistä juttua!!
Mulla oli viikonloppuna kolmena päivänä (la, su ja ma) vähän sykkeet korkealla. Jokapäivä huomasin, että ei hitto!! iik!! mitä musta tulee?!?! Limaa??!
Kyllä, meillä irtosi kolme limaklönttiä viikonlopun aikana, aika isoja möykkyjä. Mun ensi paniikki oli, että eikai tää vaan ole limatulppa eikai?!?!?

(Eli raskauden aikana kohdun kaulassa on sellainen "limakerros" jonka tarkotuksen on suojata vauvaa ja kohtua, esim. bakteereilta, tulehduksilta tms. Yleensä synnytyksen lähestyessä(kohdun kaula kypsyy) Limatulppa alkaa irrota itsekseen ja poistuu emättimen kautta yhtenä möykkynä tai vähitellen. Neste on kirkasta tai hieman verensekaista. Irtoamista ei välttämättä huomaa ollenkaan. Limatulpan irtoamisesta ei voi päätellä aikaa synnytykseen eikä se pelkästään ole syy hakeutua päivystykseen) 

Pieni tietoisku mikä siis on limatulppa jos joku ei ole aivan varma. Lueskelin netistä tietoa, ja sielä siis sanottiin, että pelkästään limatulpan irtoaminen ei tarkoita synnytystä (huh okei, sain jo vähän henkeä) Sielä myös sanottiin, että voi irrota varhaisessakin vaiheessa, ei ole vaarallista ja ei tarvitse hakeutua näytille jos muita oireita ei ole. 

No onneksi näin! Mä kerkesin jo säikähtää aika huolella, että eikai nyt vaan!?!? Viikkojakin niin vähän kasassa ja paniikkihan siinä iski. Onneksi kaikki tuo info rauhoitti mieltäni ja muita oireita ei tosiaan tullut niin en asiasta sen kummemin huolestunut, vaikka mieltähän se painoi edelleen. 

Maanantaina alkoi sitten supistuksilla (ei kipeitä, vain inhottavaa kiristelyä) Ja tuntui, että niitä tuli yllättävän usein, katselin aina sitten ohimennen kelloa ja supistuksia tuli n. 10minuutin välein melkein parin tunnin ajan. Sitten ne loppuivat. Nekään ei ollut kipeitä, joten mitään syytä huoleen ei ollut.

Juttelin sitten eilen neuvolassa tästä ja neuvola tätikin sanoi, että kyllä se limatulppa voi irrota hyvin varhain ja ei ole mikään varma merkki synnytyksestä. Että rauhallisin mielin vain. Kysyin myös supistuksista ja hän oli myös sitä mieltä. että jos supistukset ovat kivuttomia ei ole mitään hätää ja näyttäytymäänkään ei tarvitse mennä sen takia. Hän kuitenkin kehotti ottamaan rauhallisesti ja tarkkailemaan omaa oloa ja tilannetta. Jos supistuksia(kivuttomiakin) alkaa tulla useimmin ja tasaisin välein niin varataan neuvola lääkärille aika ja tarkistellaan, ettei alakerrassa ole käynyt mitään.

Sain luvan matkustaa joulun aikana kotiin, kunhan vältän suuria ponnisteluja!

Sen jälkeen ei ole ollut yhtään säännöllistä supistusta eikä muutakaan oireitta. Saisihan tuo nuppu vielä muutaman viikon kölliä ihan rauhassa tuolla yksiössään :)

POKS! 30+0!

Tänään taas poksutellaan tasalukuja 30+0!
Elikkä raskausviikko 31 käynnistyy nyyt. Synnytys lähestyy. 10 viikkoa laskettuun aikaan.

Keräänpä teille vähän faktatietoa raskausviikosta 31+. TÄÄLTÄ voi lukea kokonaisuudessaan viikon 31 tapahtumat. Tai halutessaan valita ihan minkä viikon vain ja lukea vauvan kehityksestä ja äidissä tapahtuvista muutoksista.

Vauva

Sikiön paino: 1600g
Pituus CRL: 26,5 cm
Koko pituus: 36 cm
Vihiä antavat vauvan mitat tällä viikolla! Nuo ovat sitä kuuluisaa keskikäyrää, eli jokainen voi olla huoletta +/- molemmin puolin mittoja.

Sikiön aivot kontrolloivat hänen hengitystään, eli tällä viikolla vauva alkaa hengittelemään tasaisemmin.
Vauva säätelee itse lämpötilaansa, Vau!
Vauvalle on kasvanut kunnon hiukset, voi että! Millaisethan hiukset meidän nupulla on?
Untuvakarvoitus alkaa häviämään, eli ihosta alkaa tulla ihon tuntuinen.
Vauva liikkuu niin paljon kuin mahdollista pienessä tilassa, Juu! sen on tää äippä huomannut kyllä!

Nainen

Enää 10 viikkoa jäljellä! No jep niimpä! alkaa jännittää..
Hermosi voivat olla kireällä ja et jaksa aina olla kärsivällinen, no ei onneksi niin kireällä kuin alussa. Mutta joo, on taas välillä vähän ärtyisä olo.. jännittää..
Täytyykö yhtä äkkiä alkaa siivoamaan laatikoita, kaappeja, kellaria? Muista että on se päivä vielä huomennakin. Oi kyllä!! Saan kummallisia inspiraatioita ja ne täytyy toteuttaa h e t i. Kovin alas laskenut hempparini vain vähän verottaa jaksamista.
Suonikohjuja, Ei saa seisoa pitkään, makaa jalat kohti kattoa, joo näitä ihanuuksia taas..

Loppuun vielä muutama ei niin perus mahakuva.

 

 

 

 

tyttö vai poika!?

Tätä varmasti kovin moni raskaana oleva miettii, onko siellä tyttö vai poika?

Moni myös haluaa pitää sukupuolen piilossa syntymään saakka. Me mietittiin jo alkuun, että halutaanko tietää kumpi sieltä on tulossa ja päädyttiin, että kyllä halutaan. 

Molemmat ovat hyvin tervetulleita, ei sillä sukupuolella merkitystä kunhan pikkuinen on terve. Kyse on ehkä enemmän siitä materiaali puolesta, kyllä mä haluan, että tyttö vauva saa olla tyttö, prinsessa. Ja poika vauva saa olla poika, pikku rokkipoika.

Mun mielestä nykyajan "tehdään vauvoista neutraaleja, ei määritellä kumpi hän on" on kummallista. Toki meilläkin löytyy vaaleita, neutraaleja vaatteita ja kyllä meidän poika voi pukea kirkkaan punaista tai tyttö turkoosia! Mutta silti on hassua miksi pitäisi olla neutraali? Eikai niitä ylisöpöjä prinsessa mekkoja tai henkseli farkkuja ja auto bodyjä tehdä turhaankaan?

Tietenkin jokaiselta löytyy oma mielipide tähän asiaan, enkä niitä tuomitse millään tavalla, tämä oli vain minun mielipide :)

Mitäs mieltä sielä ruudun toisella puolella ollaan tästä asiasta?

Tämän sukupuoli asian tuoksennassa päätin tehdä kaikki löytämäni testit, katsotaanpas mitä ne mulle kertoo ;>

Raskausoire testi

Tyttö:

-Vatsa levinnyt sivuille

-Tekee mieli makeaa ja hedelmiä!

-Yhdyntä muutamaa päivää ennen ovulaatiota(tästä mä en tiedä..)

-Linea negra päättyy napaan tai ei ole ollenkaan

-Vauva potkii hillitysti

-Edellinen lapsesi on tyttö

-Pahonvointia & nuutunut olo raskauden aikana

-Stressaava tilanne lapsen teko aikana

-Säärikarvat kasvavat samaa tahtia kuin ennen

-Kädet pehmeämmät kuin ennen

-Vauvan syke yli 140

-Kiukkuinen olo raskausaikana(suurimmaksi osaksi...)

-Vauvalla usein hikka(en ole ainankaan vielä tuntenut hikkaa)

-Ikenet verestävät

8/14

Poika:

-Vatsa pystyssä/ei näy takaa päin(äitini mielestä ja tällä hetkellä näin)

-Tekee mieli suolaista, lihaa ja juustoja (suolasta mm. pähkinöitä ja sipsejä joo mutta liha on ollut kyllä niin hyi yäk! ristiriitaista..)

-Yhdyntä ovulaation aikana(tästä ei tietoa.. en ole varma)

-Linea negra jatkuu navanyli rintoihin asti(ei ole näkynyt, tuleekohan mulle ollenkaan?)

-Vauvan potkut voimakkaita(harmikseni en ole vielä tuntenut, mutta ensimmäisessä ultrauksessa lääkäri naureskeli, että kovin on liikkuvaa sorttia tämä)

-Esikoinen tai edellinen vauvasi on poika.

-Ei pahoinvointia ja ulkoinen olemus hyvä(nuutunut olo sisältä, ulospäin ihan entisellään)

-Leppoisa elämänvaihe lasta tehdessä

-Säärikarvat kasvavat nopeammin

-Kuivat kädet(kerrankin ei, jee!)

-Vauvan syke alle 140

-Rauhaisa & hyvän tuulinen(harvemmin näin päin, valitettavasti)

-Vauvan isä lihonut

-Jalat ovat kylmät

7/14

pariton & parillinen? 

Maya intiaanit määrittelevät lapsen sukupuolen äidin iästä synnytys hetkellä ja vuodesta jolloin lapsi syntyy. Jos molemmat luvut ovat parillisia tai parittomia vauva on tyttö!

Jos toinen luvuista on pariton ja toinen parillinen on vauva poika!

Meillä on 20 & 2014 eli vauva on Tyttö! 

Sormustesti 
Ota sormus ja pujota se hiuksesta, tai kuten meillä langasta lävitse. 
Hiero sormusta hetken aikaan massuun ja nosta narusta ylös, jos sormud tekee edestakaista liiketta on se poika. ja jos sormus pyörii ympyrää se on tyttö. 
Tästä meille tulikin poika. tehtävän teki ylpeä iskä
!

Kiinalainen syntymäkalenteri?
Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille olis taas tulossa poika
!

Lopulliset tulokset näyttää meille 50\50 xD ei yhtään auttanut mun kärsimättömyyttä tälle asialle 
:D tietääkö joku vielä jonkun viidennen 
"testin" jolla voisi kokeilla kumpi on tulollaan, tai sitten vain oottelen rakenne ultraa jos ehkä hyvällä tuurilla saisimme tietää rakenne ultrassa kumpi on tuloillaan, iik. 
ps. tein tän postauksen taas puhelimella ja nuo väri jutut ei sit halunnu mua totella enää mitenkään!
!!  ärsyttää...

Mondayyy

Maanantai jälleen ja huiman neljän tunnin päivän jälkeen tunnen olevani kuollut, väsynyt, kiukkuinen ja mieli maassa. ei jaksa. kroppa jaksaisi vielä tässäkin vaiheessa painaa, mutta pää ei. Otettava taas päikkärit jos jaksais loppu päivän paremmin. Onneks ihana mies oli siivonnu ja tehny ruuan <3 Miten pärjäiskään ilman :D!
Meillä saattaa tulla hyvinkin pian maiseman muutos, keski-suomeen. Ihan varmaa se ei vielä ole, pari mukavaa asuntoa meillä olisi katsottuna ja töitäkin olisi sielä tarjolla. Mä tykkään muuttaa, pakata, heittää turha roina pois, tuhlata viimeset hilut uusiin ihaniin sisustus juttuihin ja laittaa kotia kuntoon :) Mun mielestä on myös ihan kiva vaihtaa kokonaan maisemaa ja "aloittaa alusta" en vain tunne sieltä ketään ja ihania parhaitaystäviä tulee hirmu ikävä!! Toivottavasti löytyy uusia mukavia tuttua jd lähdetään, voi olla muuten tällä mammalla vähän yksinäistä ja suuret puhelinlaskut.

Tänään mennään 16+2 päivillä, eli viikkoa 17. Oonkin tässä valitellut mm. pistäviä/vihlovia mahakipuja ja nenäni tukkoisuutta, olenko kipeäksi tulossa vai mistä johtuu. Kävin vasta äsken lukemassa kaksplussan raskauskalenterista viikon 17(meillä on tapana joka alkava viikko lukea mitä vauvalle ja mulle tapahtuu) ja tadaa! sainkin selitykset vaivoihini :) VAUVA: Lapsi painaa jo 135 grammaa ja on koko pituudelta 16cm, miniatyyri vauva :> Hän on myös oppinut haukottelemaan ja nielemään! Pikkuinen myös alkaa reagoimaan ääniin ja vastaa niihin potkuilla, niitä muuten odotellen!! Oikein jännittää! Siskoni sanoi tunteneensa ensimmäiset potkut viikolla 17!
ÄIPPÄ: Kehossa lisääntyneen verimäärän takia, nenä voi mennä tukkoon! sekä kohdun lantioon kiinnittävät jänteet kasvavatbkohdun mukana ja kasvu tuntuu vihlovana kipuna joka ei ole vaarallists! Näin, onneksi löysin vastaukset :) Lisätietoa tästä tai muistakin raskausviikoista voit katsoa
täältä.

Hahah ps. noi kynnethän näyttää tossa kuvassa ei minkään muotoisilta, mutta kai niissä luonnossa joku muoto oli? :D no en viitti nappasta uutta kuvaa enää teille, thats fine!

Ei mulla taas muuta, pusuja teille :)