perätilababyn kuulumiset

Heippa! Meillä tänään tosiaan oli taas käynti polille gravidaan.
Alkuperäisen käynnin tarkoituksena tosiaan oli se pelkopoli käynti, mutta käynnin tarkoitus muuttui hieman tässä matkanvarrella..

Käynnin pää aiheena tänään oli pt vauva ja kuinka me synnytämme sen?

Kävin tosiaankin lantion magneetti kuvauksissa, että mahtuuko nuppu tulemaan pylly edeltä ulos.
Kuvien mukaan lantion mitat hyvät ja vauvan paino n.3kg joten edellytykset synnytykseen hyvät.
Lähemmäs neljän kilon vauvan synnyttäminen olisi taas tiukassa tällä lantiolla.
Muut edellytykset mulla on kuulema myös hyvät. Esimerkiksi: nuori ikä, hyvin sujunut raskaus, vauva alle 4kg, hyvä yleiskunto ja tämä viimeinen motivaatio kohdallaan synnyttämään näin päin. 

En vain aivan ymmärrä mitä se tarkoittaa?  Toki sulla saa olla motivaatio kohdallaan, koska joudut ns. ponnistamaan enemmän kuin normaalisti, mutta eiköhän jokaisella äidillä ole motivaatiota ponnistaa oma vauvansa ulos??

 

Sen olen huomannut, että täällä lääkärit yrittävät puhua kaikki synnyttämään alateitse.

Mulla olikin siis edessä tämän päätöksen tekeminen. Olin lueskellut paljon netistä keskusteluja, jossa kommentit menevät aika tasan laidasta laitaan. Osa on sitä mieltä ettei ikinä lähtisi synnyttämään pt vauvaa ja ettei uskaltaisi "leikkiä vauvan hengellä" Ymmärrän tämän kannan, mutta itse en varsinaisesti pidä pt vauvan synnyttämistä "leikkimisenä vauvan hengellä" Toki pt vauvan synnytys ON riskialttiimpaa. Riskit ovat samoja kuin raivotarjonta vauvojen kanssa ja mahdollisuus näihin on hieman suurempi. Mutta en usko, että lääkäritkään suosittelevat alatie synnytystä jos se olisi NIIN KAMALAN vaarallista. Osa nettikeskustelujen äideistä oli taas sitä mieltä, että aina parempi synnyttää alateitse tai että heidän oma synnytyksensä on ollut ihan "normaali" pt:stä huolimatta.

Toisaalta ymmärrän miksi lääkärit haluavat kannustaa alatie synnytykseen, koska alateitse synnyttäminen on luonnollisempaa äidille sekä vauvalle, maidon "tuotanto" lähtee paremmin käyntiin, vauva saa tietyn suojan ns. "Immuniteetin" alakautta tullessaan, äiti parantuu helpommin alatie synnytyksen jälkeen ja vauvalle ei tule niin suurena shokkina maailmaan tulo kun hän syntyy hiljalleen alakautta.
Mun mielestä sektiossakaan ei ole mitään pahaa tai väärää. Eikä sektiolla synnyttäneet äidit ole yhtään sen "huonompia" äitejä. Mun mielestä vauva tulee ulos niin kun tilanne määrää. 

Molemmissa vaihtoehdoissa on ne hyvät ja huonot puolensa.

Mä olin jotenkin koko viikon sitä mieltä, että nuppu leikataan. Mä olin just ja just saanu itteni tsempattua siihen, että synnytän vauvan "normaalisti" rt:ssä, ja kun saatiin kuulla nuppusen majailevan väärinpäin, mulle iski ihan hirvee pelko, että enhän mä sitä voi synnyttää näin??

Tähän yhdistettynä ne netin pieleen menneet kokemukset ja se, että omat vanhempani kannustivat menemään sektioon. Olin siis aika varma, että pyydän sektiota.

Kuitenkin asioista lisää lukiessa ja miettiessä, mua kävi kammottamaan se sektiokin. Eihän se satu, se on helppo, nopea ja kivuton, toki haava on jälkeenpäin kovin arka. 

Mutta se, että mut puudutetaan raajoista ja hereillä ollessani vauva leikataan ja yhtä äkkiä ilman mitään tuntemuksia ja "työtä" mulle esitelläänkin, että "hei tässä on nyt sun vauvas" sitten mut kärrätään vielä moneksi tunniksi pois vauvan luonta. Tää jotenkin kuulosti mun korvaan karulta.. Ehkä mä oon vähän hullu, kun haluankin yrittää sen alakautta pusertaa maailmaan. Mutta se tuntuu vaan niin paljon luonnollisemmalta, ja vaikka mulla onkin synnytyspelkoa, pelkään vähemmän normaalia synnytystä.

Toki jos oikein ikävästi käy, teen työtä turhaa ponnistaessa ptbabya ulos ja joudun VIELÄ tämän jälkeen hätäsektioon. Joka on taas mun mielestä huonompi/pelottavampi kuin suunniteltu sektio...

Luotan kuitenkin lääkärien ammattitaitoon, ja siihen, kun mulle sanotaan, että edellytykset synnyttää on ihan hyvät!

Kyllä mulle on vielä nyttenkin kotona tullut kauhukuvia.

Mitä jos vauvalle käykin synnyttäessä jotain??

Ja kuinka mä voin antaa sen itselleni anteeksi??

Oliko sittenkin silkkaa tyhmyyttä sanoa haluavansa synnyttää alakautta??

No näitä ei vain voi tietää. Toki perätila vauvan synnytyksessä on mukana enemmän hoitohenkilökuntaa, leikkaussalikin on varattuna mahdollisia ongelmia varten ja vauvan sekä äidin vointia seurataan tuplasti tarkemmin, sekä synnytystä suunnitellaan hyvin. Luotan siis osaavaan henkilökuntaan.

Kunhan mulla vaan riittäis voimat tähän tulevaan koitokseen.

Laskettu aika on tasan viikon ja yhden päivän päästä. Ensimmäinen yliaikais kontrolli meillä on maanantaina 3.2!

Jos siis vauva päättää ennen tätä tulla maailmaan, saa hän sieltä alakautta (ainankin yrittää) tulla. Mutta jos tähän 3.2 olevaan yliaikais kontrolliin mennessä nuppu ei ole vielä tullut, niin vaadin silloin leikkausta. 

Sillä pelkään, että vauva kerää painoa lähemmäs neljää kiloa, jolloin synnytys alkaa olemaan siinä rajoilla, myös yliajaksi menneiden vauvojen luut eivät "jousta" niin hyvin. Jolloin vaurioita tulee helpommin.

Jotenkin mua harmittaa, sillä jos olisin valinnut suunnitellun sektion, meillä todennäköisesti olisi maanantaina ollut vauva <3

No päätös on nyt tehty.. Mieli on muuttunut tänäänkin jo varmaan x10 tän asian suhteen.. en vain tiedä mikä olisi parasta ja oikein ja fiksua...

Välillä mulla nousee oikein viha pintaan, että ne pirun lääkärit mua painostivat valitsemaan alatiesynnytyksen ja välillä oikein puhkun varmuutta, että kyllä me se sieltä saadaan synnytettyä.. Tunteet on niin kovin ristiriitaiset.. Asia tuli kuitenkin niin äkkiä. Ja olisin ehkä halunnut enemmän lisätietoa asiasta ennen päätöstä.

Uskon kuitenkin, että jos se synnytys tästä käynnistyy, niin asiat rullaavat silti omalla painollaan ja menevät niinkuin ne on tarkoitettu meneväksi..

Toivottakaa mulle tsemppiä!

Mitä te muut ootte mieltä tästä pt jutusta?

Synnyttäisittekö vai menisittekö sektioon?

Onko kellään henkilökohtaista kokemusta tästä?

Terkuin Hupsumamma rv 38+6!

Vauvan kääntämis operaatio

Meillä oli tänä aamuna 8.45 aika gravidaan. Tosiaan viime lauantain päivystyskäynnillä huomattiin, että vauva on perätilassa ja todennäköisesti pt:ssä on oleskeltu koko aika.

Pieni itsepäinen prinsessa on sitten päättänyt, että hän oleilee pää ylöspäin!
Tänä aamuna siis tarkoituksena oli kääntää vauvaa ulkoapäin raivotarjontaan, jotta synnytys olisi mahdollista tai(ainanki helpompaa)!

Kääntöön piti mennä ravinnotta ja edes juoda ei saanut. Tämä kaikki vain siksi jos käännöksessä menee jokin pieleen ja joutuu lähtemään hätäsektioon.
Kätilön mukaan kääntäminen on ihan yleistä ja harvemmin "menee pieleen" kuitenkin mahdollista on, että vauvan sydänäänet laskee tai napanuora kietoutuu kaulanympärille jolloin hätäsektio on ainut ratkaisu.

Ajat olivat myöhässä n. Tunnin ja mä olin jo ihan nälkään kuolemassa. Toisaalta mua jännitti ja pelotti niin paljon, etten olisi kyllä edes saanut syötyä mitään.
En muista milloin mua ois viimeks jännittäny niin kovin paljon!!
Tärisytti ja tuntui että silmissä sumenee..

Vihdoin meidät otettiin sisälle ja aloitettiin ottamalla n. 10minuuttia sydänkäyrää joka oli oikein nättiä.
Seuraavaksi siirryttiin lääkärin puolelle, joka teki sisätutkimuksen. Lääkärin mukaan auki ollaan yhden sormen verran, mutta kohdunkaula ei ole pehmentynyt eikä lyhentynyt. Lääkäri paineli vielä sisäpuolelta kohtua. Seuraavaksi mahaa tutkittiin ja paineltiin ulkopuolelta, lääkäri totesi, että pylly tuntuu ja saadaan varmasti nousemaan.
Vielä tämän jälkeen ultrattiin. Edelleen perätilassa, napanuora mytyssä, muttei ole kieroutunut vauvaan, lapsivettä ihan normaalisti mutta siinä rajalla kääntämistä varten, paino arvio prinsessalla 2900 grammaa ja tosiaan prinsessalla, Saatiin siis tähänkin vielä varmistus. Lääkärin mukaan ulkokäännös voidaan suorittaa.

Mua jännitti ihan ihan kamalasti. Olin jo jonkin aikaa maannut selälläni ja alkoi vauva sen verran painamaan, että huono olo tuli aika helposti. Kävin vielä ennen kääntöä vessassa ja asetuin uudestaan pöydälle.

Ensiksi mulle annettiin supistusta estävää lääkettä, joka maistui aivan kamalalta!! Lääke myös aiheutaa heikkoa oloa ja verenpaineen laskua sekä tärinää. Jännittyneenä töksäytin kuulema aika kiukkuiseen sävyyn "miks sä tota mulle laitat??? Mitä se tekee???" Onneksi mies ja lääkäri oli vain naureskellut asialle.

Naislääkäri aloitti kääntämisen ja mieslääkäri ultrasi kokoajan samalla, ettei vain vauvalle käy mitään eikä napanuora pääse huomaamatta kiertymään kaulan ympärille.
Kääntö aloitettiin tarttumalla vauvan pyllyyn, ihan alamahassa.
Mua sattui jo se aivan kamalasti. Ymmärrän, että lääkärin täytyy olla jämäkkä ja "kovakourainen" mutta ei se tosiaan mukavalta tunnu. Kipu on vihlovaa ja todella kovaa. Samaan aikaan kun pylly saatiin nostettua tartuttiin vauvan päähän ja lähdettiin kaksin käsin pyörittämään vauvaa. Lääkäri ns. "Leipoi" kun pullataikinaa mahaani. Kipu yltyi (tai mulla on vaan kovin matala kipukynnys) ja vauva alkoi kääntyä poikittain. Samalla kolauttaen kipeästi mun kylkiluita.
Mulla valui kyyneleet silmissä ja tuskahikikin alkoi nousemaan.
Kätilö tuli juttelemaan mun viereen ja kertoi kuinka voisin helpottaa oloani.
Lääkärit päättivät hetkeksi lopettaa kääntämisen, että saisin hengähtää hetken. Vauvan jäätyä poikittain mahaani alkoi hän painamaan keuhkoihini enkä saanut kunnolla vedettyä henkeä. Muhun iski myös ihan kamalan paha oksettava olo.
Mies tuli pyyhkimään hikeä otsalta ja piti kädestä kiinni.
Mulla oli ihan toivoton olo, että enhä mä koskaan voi synnyttää jos en tätäkään kestä. Siinä samalla jännityksessä multa pääsi itku :D

Lääkärit jatkoivat kääntöä ja neiti päätti samalla potkasta itsensä takaisin perätilaan. Nais lääkäri koitti vielä hetken kääntää pikkuista ja mun olo alkoi olla aika tuskanen.
Mies lääkäri päätti kokeilla vielä kääntää vauvaa toisen puolen kautta rt:n mutta totesi, että ei onnistu.

Neiti vänkäsi itsensä aina puolesta välistä takaisin "omaan asentoonsa", lapsivettä on kuitenkin vain sen verran vähän, että mieslääkäri sanoi ettei aleta väkisin riuhtomaan. Totesi myös että tilaa ei taida olla enää niin paljon, että mahtuisi neidin kääntämään.
N. 15-20minuuttia he koittivat kääntää ja sen kauemmin ei "rääkätä" jos ei suosiolla lähde pyörähtämään. Lopuksi mut vielä ultrattiin, jotta saatiin varmuus lapsen asennosta, napanuoran sijainnista, ja tarkistettiin ettei istukka ole revennyt (kun on vielä mulla etuseinässä)

Sain luvan nousta rauhallisesti istumaan. Supistuksia estävä lääke tosiaan laskee verenpaineita aika rajusti ja aiheuttaa kovaa tärinää. Siksi mun täytyi hetki vain istuskella ja mulle tuotiin juomista ja paperia, jotta sain pyyhittyä kaiken lopun hien pois.

Tämän jälkeen meidät vietiin lepohuoneeseen tarkkailuun ja otettiin puolitoistatuntia sydänkäyrää, jotta nähdään ettei vauva "ottanut nokkiinsa" kääntämis yrityksestä.
Mies haki meille kahviosta vähän aamupalaa kun en ollut tosiaan saanut syödä aamulla ja että saisin heikkoa oloani vähän korjattua. Makasin siinä sängyllä käyrillä ja olo oli kuin ekaa kertaa kännissä. Koko kroppa tärisi ja huone aaltoili, tämä kaikki sen lääkkeen vaikutuksesta. Alavatsaa vihloi vielä, mutta muuten olo oli ihan ok.

Kätilö kävi pariin otteeseen tarkistamassa vointia ja sydänkäyrää ja keskustelemassa jatkosta.
Haluanko yrittää synyttää pt vauvan vai mennäänkö sektioon?

Pt vauvaa ei voi kaikki synnyttää. Täytyy kuvauttaa lantio magneettikuvauksella, onko mahdollista synnyttää alateitse, vauvan synnyttämisessä on myös hieman enemmän riskejä kuin rt vauvan synnyttämisessä.
Sektiossakin toki omat riskinsä.. No meillä on onneksi perjantaina aika sinne polille, jossa vaihtoehdot käydään tarkemmin läpi ja päätetään mitä tehdään. Jos vauva leikataan tai synnytetääm molemmat täytyy luultavasti toteuttaa ennen laskettua aikaa. Eli jo ihan kohta.

Onneksi nyt ollaan kotona, turvallisesti oman peiton alla. Vauva potkii normaalisti ehkä enemmän kuin ennen. Äitiä sattuu päähän ja alamahaan, mutta pyörrytys ja vapina on onneksi lähtenyt pois! Ihana olla kotona ♡

Jälkeenpäin kääntäminen ei ollut niin kamalaa. Sattuihan se ihan kamalasti ja se olo oli ihan järkyttävä. Mieskin sanoi että aika hurjalta näytti päällepäin kun vauvaa muljauteltiin..
Onneksi se on nyt ohi. Jännityksellä odotellaan sitä perjantaina mitä on luvassa.

Nyt lähden lepäilemään ja syömään lettuja.

Pokss 38+0

JÄNNÄ POKS!

Eilen meillä oli tarkastus käynti neuvolassa.
Viime kerrallahan mulla heitti hieman verenpaineet ja pissassakin oli proteiinia. Sain sitten yhden "ylimääräisen" tarkastusmittaus kerran, ettei tilanne ainankaan pääse pahentumaan.

Pääkipuahan mulla on ollut edelleen lähes jokapäivä, turvotus on ollut ihan järkyttävää. Tämän viikon aikana paino on noussut 2 kg!! Kaksi kiloa viikossa!! Ja ihan pelkkää nestettä.. varelliset kengät ei mahdu enää jalkaan ja varrettomatkin puristaa, takki ei yllä kiinni, sormukset ei mee sormeen,  käsikoru puristaa... mä oon ku ilmapallo ja ahistaa! :D
En tajua mistä heitti näin järkyttävät turvotukset päälle.

Eilen tosiaan neuvolassa pissa oli puhdas (huh ja helpotus!!) Ja verenpaineet heitteli puolin ja toisin. Muita yksittäisiä oireita kuitenkin on ollut, kuten pääkipua ja turvotusta, ajoittain pahaa oloa ja ylävatsa kipuja. Sain kuitenkin kotiin niitä pissatikkuja, että voin mitata proteiineja kotona, sekä verenpaine mittarin verenpaineiden tarkkailuun. Mun täytyy siis mitata paineet aamuin illoin ja pissa kerran päivässä.

Neuvola 37+6

Paino: 71 kg (järkyttävää!!)
Painonmuutos/vk: 2,4 kg.. jep EI turvota
Turvotus: ++ (++++++!!!)
Verenpaineet: 133/86, 131/87, 154/82 ja 123/70
Pissa: puhdas
Kohdumpohjankorkeus: 33cm
Syke: +155
Liikkeet: ++

Ja sitten. Arvatkaa mistä mä kirjottelen tätä?!
Synnytysvastaanotolta!!!!!!

Mutta me ei synnytetä vielä!
Ällövaroitus!
Tänä aamuna tassuttelin kollarit jalassa ja humps! Housut märkänä. Valahti kollareiden läpi about nyrkin kokoinen märkäläntti. Me jo ihan paniikissa mietittiin onko tää lapsivettä?!? Mies kysyi jo "pissasitko sä housuun?" No en pissannu xD
Soitettiin varmuuden vuoks synnärille ja siellä sanottiin, että tuu illalla käymään. Täällä me ollaan.
Testin mukaan hulahdus ei ollut lapsivettä! Ehkä jotain muuta vuotoa?

Mutta arvatkaa mitä?!
Meidän nuppu on ollut kokojan väärinpäin!! Perätilassa!!
Ilman tätä ns. "Turhaa" väärää hälytystä ei oltais varmaan saatu edes tietää..
Viime ultrassa (viikolla 28) nuppu oli perätilassa, tämän jälkeen neuvolassa tunnustelun jälkeen hän on kuulema kääntynyt oikeinpäin. Mutta jekkujekku eipä kääntynytkään!! Koko ajan ollaan elelty perätilassa.. voi itku. Ja mekun luultiin taputtelevamme peppua...

Ens maanantaina heti aamusta mennään yrittämään, että saadaanko nuppu käännettyä. Jos ei, edessä on todennäköisesti leikkaus...
Näin meidän lauantaihin.

Kohta päästään kotiin joten heido! Infoan teitä viimeistään maanantaina!

Kasvukontrolli ultra

Meillä oli tänään kasvukontrolli ultra, viikkoja on 28+2 ja tarkastellaan onko pikkuinen lähtenyt kasvamaan paremmin.
Rakenneultrassahan me jäätiin alle käyrien. Saatiin siis viikolle 28 kasvukontrolli, jotta voidaan tarkistaa onko nuppu alkanut kasvamaan paremmin.

Mun puolen suvussa pienikasvuisuus on ollut tosi yleistä, ja lähes kaikki lähisukulaiset(äitini,isäni ja siskoni) ovat syntyneet ns. Normaalia kevyempinä.
Mun kohdalla äippä oli ollut myös tarkkailussa painoni kanssa, mutta ylimenneenä olin sitten lopussa kirinyt käyrille.
Mulle on kokoajan sanottu, että pienikokoisuus voi periytyä ja näin ollen ei ole mitään huolta asian suhteen. Ja tottakai on huomioitava kun olen itsekkin pieni äiti niin helposti tulee myös pienikokoinen vauva. Ja tietysti minullehan synnytyksen kannalta olisi kivempi jos vauva vaikka olisikin hieman pienempi, en siis valita!

Alussa mittailtiin ja mittailtiin, kaikki mitat oli ihan ok ja virtaukset hyvät. Painoarvioksi nuppu saikin 1100 grammaa! Eli yli kilon jo!! Ja me vihdoin ollaan kasvettu käyrille, jee! Vaikkakin ihan alalaidassa mennään, mutta käyrillä kuitenkin ollaan. Huhhei, tämä hyvä uutinen!

Päästiin täällä myös kurkkaamaan miltä näyttää 4D ultran kuva! Puhuinkin joskus, että ai olis kiva kun pääsisi sellaiseen. Edellisessä asuinpaikkakunnassamme 4D mahdollisuus oli vain ja ainoastaan yksityisellä ja näin ollen se olisi ollut liian kallis meille.. Oltiin siis tyydytty siihen ihan normaalin ultraan vain, sillä niin suurta hinkua ei ollut 4D:n että olisin 200 euroa siitä pystynyt maksamaan.

Täällä yllätykseksemme näytetään ihan kysymyttäkin molempina muotoina. Ajateltiin sitten katsoa saataisiinko näkyville miten selviä kasvon piirteitä.
No meidän huonolla tuurilla ei saatu. Ensimmäiset kymmenen minuuttia kädet pysyivät visusti naaman päällä ja kun hän käsiään päätti vihdoin siirtää oli aika painaa naama istukkaan kiinni..
aika vekkuli tämä toveri, haluaa ilmeisesti olla täysi yllätys!
jonkinlainen kuva sitten kuitenkin saatiin ja kätilöäkin vähän nauratti, että no tämä nyt on vähän pelottavan näköinen kuva..
Kieltämättä se muistuttaa vähän merihirviötä (anteeksi rakas nuppu!!! Olet varmasti oikeasti kaunis) kuvasta näkee kuitenkin selvästi silmät, nenän ja suun. Ihan hyvä se oikeasti on. Mutta Oi ihanaa päästiin kuitenkin testaamaan nyt tätäkin!!

Tuleva isimies sitten päätti kysyä tämän meitä askarruttavan kysymyksen.
Vieläköhän se siellä tytöltä näyttää?
No niimpä! Sen mäkin haluan tietää, naureskelin sille kätilölle, että sano pliis että se on tyttö tai muuten meille tulee aiika vaaleanpunainen poika!! Iiik!
Hetken katseltua todettiin, että eii tästä kyllä mitään voi sanoa, jalat on ristissä, napanuora menee jalkojen välistä ja hän on vielä pienen kätösensäkkin laittanut jalkojen välistä menemään! Voi iik ja voi apua!
Kätilö sanoi kyllä, että enemmin hän tyttöä veikkaisi, no siinäpä veikkaillaan..
Mua alko vähän tai no vähän enemmänkin jännittää! Meillehän silloin rakenneultrassa sanoi kätilö, että "katsokaa, tuossa on munasarjat" no täällä uudessa paikassa kätilö kummasteli, että ei heillä kyllä viikolla 20+ ole ikinä ollut puhetta, että munasrjat erottaisi...
No voi iik!!! Nyt jännittää vielä enemmän.
Kumpikin sukupuoli on kyllä erittäin tervetullut mua vaan vähän pelottaa tuo vaaleanpunainen kaaos tuolla kaapissa, ehhe eh..
Jännityksellä odotellaan syntymään, ultriakaan ei enää tule, jos ei ilmene ongelmia. No mä nyt luotan siihen että hän on tyttö, mutta tuo isimies sanoo sen edelleen kovasti olevan poika..
Mitä mieltä te ootte?

Rakenneultra ja kysely teille

Meillä oli tänään klo 11.00 kauan odoteltu rakenneultra :)
Täälläpäin suuri hatunnosto ihannille hoitajille, kaikki tehdään rauhassa ja kiirettä ei pidetä ollenkaan. Puhuttiin paljon asioista ja kyseltiin ja vastailtiin ja pikkuhiljaa aloitettiin itse ultraus, vatsan päältä, ultraamiseen meni aikaa n. 30min ja koko käyntiin vajaa tunti.
Kaikki oli erittäin hyvin, kaikki rakenteet kunnossa aivot, jalat, kädet, pää, vartalo. Pieni voi hyvin, liikkui hyvin. Ainut "miinus" oli vain pikkuisen pieni koko, hän on noin viikon jäljessä kasvukäyristä. Katsotaan saavuttaako hän normaalin käyrän.
Meillä on viikolla 28 kasvukontrolli vai jääkö hän vain pieneksi :) Onneksi se ei vaikuta vauvan hyvinvointiin millään tavalla, vaan vointi on erinomainen, hyvä niin <3 Oli taas ihana nähdä pikkuista ja arvaatkaa vain kun saimme sukupuolen tietää, nii tippahan siinä linssiin tuli <3 Nytten se tuntuu taas hieman todellisemmalta.

HUOMIO rakkaat lukijat (anonyymit ja anonyymittömät) Tein sivuun kyselyn, onko vauva tyttö vai poika!?
Käykäähän arvailemassa, vastausaikaa on vain tämä viikko, sitten jo paljastan kun on ostoksiakin esiteltävänä (Kyllä, pakko oli käydä ostamassa muutama "oikean värinen vaate")
Käykäähän vastaamasaa :)!

Pus pus me 20+2 <3

Paljastan jymy-yllätyksen!!

Tidii! Kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa.
Rakas möykkymme vk 12+4 <3!
1.2.2014 olisi mailmaan tulossa yksi pieni ja täydellinen ihminen lisää.
Tänään oli ultra, kaikki hyvin ja kehitys on kuulema erittäin hyvällä mallilla, tutkiskeltiin jo pää, peppu, kroppa, pienet jalat ja kädet, kaikki kunnossa, tää mamma voi huokasta helpotuksesta. Nyt jatkuu tää hassu odottelu, infoan taas lisää :>

Ps. Jos joku tuttu tän täältä huomaa niin anteeksi, ei keretty/viitsitty kaikkia tuttujamme käydä läpi ja kertoa kasvokkain, lähimmät sukulaiset ja ystävät vain :)!