Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit

26. huhtikuuta 2014

Meidän perhe

Tässä meidän kolmikko !





<3
Ei mulla muuta.

25. huhtikuuta 2014

Yhteistä aikaa

Mitä me touhutaan kun meillä on yhteistä aikaa koko perheen kesken?
Pinja on vielä niin pieni, että hän ei oikein pääse eikä ymmärrä vaikka mukaan pääsisikin, että mitä me touhutaan, siksi vielä näin pienen lapsen kanssa yhteisen touhuamisen ei tarvitse olla mitään kovin erikoista, pieniä yhteisiä arkisia touhuja. Tosin kun Pinja kasvaa, haluamme että hän oppii, että ne arkiset asiat jotka puuhataan koko perheen voimin, on niitä parhaimpia.
Toki sillon tällön käydään sitten huvipuistossa tai eläintarhoissa ja muissa ns. erikoisemmissa paikoissa. Haluan, että Pinja oppii arvostamaan tavallista arkea ja yhdessä oloa, välttämättä sen kummempia touhuamatta.

Tänään meidän yhteisen ajan kohteeksi valittiin ihanaa lenkkeilyä touruvuoren maastossa.


Molemmat teki sen virheen, että pakattiin päälle aivan liikaa vaatetta. Noita mäkiä kun tuola kivuttiin ja vuoron perään työnnettiin ja puhistiin vaunuja ylös, niin tuli kyllä kieltämättä ihan älyttömän kuuma.
Maasto oli vielä kunnon peikkometsää ja tuuli ei edes kunnolla käynyt koko matkalla, huh.
No tiesipä käyneen lenkillä kun tuli kotiin.

Lenkin alkupäässä on hauska luontokuntosali me vielä oikein näppärästi päätettiin ottaa siinä pienet alku"verryttelyt" ennen lenkkiä.
Ihan fiksu veto, kun tuli jo tuska kuuma ennenkuin lenkki edes kunnolla alkoi, hah. No ens kerralla mietitään tuo pukeutuminen vähän fiksummin.




Isi huuti mulle kokoajan et "muista ryhti, muisti ryhti" "joojoo!" tässä tulos...
Alku "kuntosaleilun" jälkeen valittiin n. kuuden kilometrin mittainen lenkkipolku. Jotenkin hassua jos kuus kilometria kävelee asfaltti tielä ei se ole edes paha, mutta kun kipuaa tuollaista luontopolkua vuorenhuipulle ja alas, tuntuu että olis juossu vähintään maratonin, hah. Tai sitten mun kunto on vaan tosi nollissa...
Mä oisin ihan tosi paljon halunnut lähteä seikkailemaan noille pitkospuille. Kuitenkin vaunujen kanssa turha edes haaveilla. Mietinkin olisikohan se kantoreppu tässä hyvä? Onko tosi rankkaa ja vaikea kulkea tuolla? Vai meneekö mukana näppärästi? Kertokaa mulle siitä kokemuksia, haluaisin kuulla lisää! 



 



Mitä te muut touhuatte koko perheen voimin? Kertokaa niin ja jakakaa myös hyviä ideoita?

24. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen pyhät

Siis hupsista oonko mä nyt pikkusen myöhässä tässä pääsiäis päivittelyssä? Pääsiäinenhän alkoi jo viikko sitten....

Muttakun mä en ihan oikeesti ole kerennyt, meillä on ollut vähän harmillinen viikko, saatte oman postauksen siitä, ettei tule yhtä sekavaa soppaa sitten tästä.
Eli otetaan alkuunsa meidän pääsiäis kuulumiset hieman myöhässä. Luultavasti saatte nyt parin päivän sisään aikamoisen postausryöpyn! Nyt kuulolle.

Perjantaina mun ihana serkku ja mikä tärkeintä Pinjan vielä ihanampi kummitäti tuli meille kylään.
Hänen oli tarkoitus olla meillä perjantaista sunnuntaihin.
Oli ihana saada pitkästä aikaa joku oma kaveri kyläilemään meille, kun täällä päin ei hirveästi minun tuttuja asu. Meillä ei ollut mitään kovin erikoisia suunnitelmia viikonloppua varten.
Perjantaina tein meille ruokaa, käytiin illalla Pinjan kanssa lenkillä ja juteltiin ja höpöteltiin, asiaa olisi ollut varmaan kymmenelle päivälle!! 
Ollaan pienestä asti totutttu juttelemaan aivan kaikesta, kertomaan toisillemme lähes kaiken. Olemme myös tottuneet näkemään aika usein, koska olemme pienen ikämme asuneet suht lähekkäin.
Kun ikää on tullut enemmän, on työt, koulut ja muut eämäntilanteet ajaneet meitä kokoajan asumaan kauemmaksi toisistamme. Onneksi ollaan sukua, niin nähdään ainankin perinteiset joulut ja syntymäpäivät, soitellaan ja voidaan laittaa viestiä ja sitten välillä otetaan se pari päivää aikaa ja nähdään kunnolla ja höpistään taas kaikki ilot ja surut lävitse!
Vaikka tälläkin kertaa purettiin kaikki turhautuminen ja kiukku toisiimme oli aivan ihana ja piristävä nähdä toista.

Lauantaina me ajateltiin lähteä kiertelemään tyttöporukalla kaupungille. Pinja on kohta jo kolme kuukautinen ja mä en ole vieläkään käynyt kaupungilla typyn kanssa?! Kuinka oonkin onnistunu välttämään kaupunkireissut..
Ollaanhan me käyty kirppiksillä tai vaikka prismalla, jossa on sitten lindex, seppälä, kappahl... Mutta ei koskaan kaupungilla, no nyt oli sitten korkea aika lähteäkkin.
Jännitin kyllä miten meillä menee, mitäs jos Pinja vain itkee tai saa hepulit keskellä kaupunkia?
Onhan se totta, että vauvat itkee joo, ei kukaan(okei ainankaan suurin osa) ajattele heti vauvan itkiessä, että miksei se voi olla vaan hiljaa? Onpa huono äiti kun ei saa lastaan hiljaiseksi!
Eihän sitä itsekkään sen kummemmin kiinnitä vauvan itkuun huomiota.. No mutta, kun kyse on omasta lapsesta niin tulee heti fiilis, että Noniin, nyt kaikilla muilla menee hermo kun tää vaan itkee. Sitten tulee vain paniikki joka tarttuu helposti lapseen ja rauhoittumisesta ei ole enää tietoakaan..

Nomutta, mun helpotukseksi, koko reissu meni oikeastaan tosi nätisti! Yhdessä vaiheessa hennesillä meinas pieni huutoitku rantautua, ja meinasin jo alkaa panikoimaan, onneksi fiksuna kaivoin valmiin maitopullon ihan lennosta esille ja Pinja söi tyytyväisenä vaunuissaan vähän maitoa, jonka jälkeen jäi hereillä katselemaan miltä sielä kaupoilla näyttää.


Kun mentiin syömään, meinas kiukku taas vähän yllättää, vauhti pysähtyi ja unikin alkoi jo kutittelemaan silmissä. Käytiin vähän kävelemässä ruuan jälkeen niin Pinsku rauhottuikin takaisin vaunuihin ihan hyvin ja loppuajan nukkuikin ihan ok nätisti!
Reissu tosiaan meni sen verran hyvin, että ehkä mä uskallan toistekkin, heh heh.
En ymmärrä mikä siinä oli olevinaan aluksi niiiin kamalan jännä, että en vain uskaltanut mennä aikaisemmin. Ehkä vasta nyt alkaa olla varma, mitä neiti haluaakun itkee ja osaa paremmin rauhoittaa pienen.
Mä en oikein osannut katsella itselleni enkä Pinjalle mitään. Tajusin kyllä jälkeenpäin, että meidän täytyy ostaa neidille parit sukkahousut ja aurinkolasit näin kesää vasten! Hakusessa olis myös tohon ratasosaan jalkapeitto, sillä koppa alkaa kohta käymään pieneksi, ja varsinkin kun sieltä ei nää yhtään mitään, meinaa välillä tulla kiukku kun olisi jo niin hauska katsella ympärilleen.
Voiko emmaljungan rattaisiin tilata noita osia mistä? vai mistään?
Myös mami haluaisi yhdet uudet farkut, okei sanoin kyllä, että en osta tämän koon vaatteita, koska en tähän kokoon todellakaan jää. Kuitenkin tuntuu niin turhalta, kun raskausaikana ei viitsinyt ostaa mama farkkuja miljoonia ja nyt kun ei ole sitä ongelmaa niin en taaskaan voisi ostaa itselleni mitään, ja joo. Mustat farkut on tosi kiva ja näppärät MUTTAKUN MÄ HALUAN JALKAANI JO JOTAIN MUUTA.
Joten, varmasti ostan kevääksi jotkut kivan väriset housut itselleni, vähän hemmottelus. Ja ainahan ne voi myydä tai kaventaa? vai mitä?

Takaisin taas asiaan, en ymmärrä mistä tää taito pomppia asiasta toiseen tulee ja saada teidät mahdollisimman sekaisin koska pälätän ihan kaikesta..

Mä sain isimieheltä elämäni ensimmäiset kukkaset!! Hih!


Pääsiäisen aikaan aivan ihana, lämmin ja kesäinen sää helli meitä. Oltiinkin jokpäivä ulkona nauttimassa lämpimästä säästä ja fiilistelemässä tulevaa kesää, aiai!
Käytiin Pääsiäismaanantaina koko perheen voimin kävelemässä ihana lenkki ja ihastelemassa kevään merkkejä, meinattiin käydä isimiehen kanssa vielä jäätelöt ja mennä syömään niitä torille, mutta ei me jaksettukkaan, ja pysyypähän mamin dietti aisoissa! Kerrankin..


Käytiin rannalla fiilistelemässä ihanaa kesä säätä, istuskelemassa puiston penkillä.
Ihana olla vain kaikessa rauhassa, kävellä ilman tarkkaa päämäärää mihin jalat viekään, nauttia oman perheen seurasta, jutella ja suunnitella mitä tehdään huomenna vai tehdäänkö mitään? Käydä leikkipuistossa miettimässä, että tuolla se meidänkin pinja on vuoden päästä, katsella ohikulkevia ihmisiä, ja vielä kerran, nauttia!



Meidän pääsiäiseen ei tosiaan kuulunut mitään kummia, ystäviä, oma perhe, leppoisaa ajan viettoa ja joo vähän myös suklaan syöntiä ohi ruokaohjeiden.