Pieni kipeä

Meidän pieni sairastaa...

Neidillä on mun  vanha pehmolelu, jonka sain mummiltani 3 vuotiaana. Koira kulki mun mukana varmaan 12 vuotiaaksi asti! :D Nyt se on vihdoin lahjoitettu eteenpäin Pinjalle, katsotaan tuleeko siitä yhtä tärkeä hänelle.

Ensimmäinen räkätauti rantautui meille, tätä oltiinkin odotettu pelätty milloin se tulee.
Launtaina aloin jo kuuntelemaan, että Pinja yskäisi välillä, oli tosi levoton ja räkäisen oloinen. Ajattelin ensiksi, että pitkä päivä kaupungilla oli saanut hänet vähän kiukkuiseksi ja levottomaksi.
No sunnuntaina sama jatkui, enkä meinannut saada kokpäivänä neitiä nukkumaan ollenkaan. Tyttö oli kyllä aivan yliväsynyt, mutta aina kun hän sai unen päästä kiinni tuli yskänkohtaus hänet herättämään.
Kävi sääliksi ihan älyttömästi, ja meinas tulla ihan tippa linssiin kun huomasi miten toista häiritsi tuollainen inhottava flunssa.
Laitoin keittosuola tippoja Pinjan nenään ja monen tunnin yrityksen jälkeen vihdoin nukkumaan. Yö oli tosi levoton, ja neiti rohisi ja yski pitkin yötä. En uskaltanut paljon nukkua, vaan havahduin pienimmästäkin tuhaisusta pikkuisen viereen katsomaan onko kaikki hyvin.
Mietittiin maanantaina soitettaisiinko päivystykseen, mutta kuumetta ei ollut yhtään, joten ajateltiin, että odotellaan nyt huomiseen kunhan neuvolat aukeavat, neiti söi vähän huonosti kokopäivän, yski ja köhisi.
Mikään ei oikeasti ole kauheampaa katsottavaa kun pienilapsi räkätaudissa, kun toista ei voi oikein auttaa ja huomaa kuinka pientä inhottaa olo.

Käytettiin Pinjan helpotukseksi suolaliuostippoja ja nenä friidaa jolla saakiin tosi hyvin imettyä räkää pois. Itku oli kamala kun räkä lähti liikkeelle, mutta helpotti heti kun kaikki ylimääräinen saatiin ulos, kuitenkin suurimpana kiusana oli yskä, sen mukana tuli melkein aina itku.. Liekkö sitten kipeä kurkku vai onko yskiminen vain niin rankkaa.. Muu ei auta kun lohdutella toista minkä kykenee.

Tiistaina neidin ruokahalu oli jo laantunut tosi paljon, millimäärät oli jo ihan kamalan pieniä, vain muutama imu monen tunnin välein, kuumetta ei ollut edelleenkään yhtään, mutta yskä vaivasi ja räkää tuli. Hengityskin oli käynyt rohinan tilalta vinkumaan. Soitin heti neuvolaan kun heidän puhelin tuntisa alkoi, en saanut sieltä mitään uutta tietoa enkä apua tilanteeseen, joten isimies sanoi, että  nyt soitetaan päivystykseen.
Saatiinkin lääkärille aika heti tunnin kuluttua!

Meillä oli mukava nais lääkäri, joka aluksi vähän jutteli ja höpsötteli tytön kanssa, eikä heti vain rynnännyt kimppuun, hän kuunteli Pinjan keuhkot ja katsoi korvat. Tyttö ei ollut moksiskaan vaan hymyily lääkäri tädille.
Lääkärikin sanoi, että hengityksen vinkuminen kuuluu ihan tosi selvästi ja voi olla, että räkä on painunut keuhkoihin. Hän oli myös huolissaan vähäisestä syömisestä, Pinja ei myöskään hengittänyt kunnolla keuhkoilla vaan varahengitys elimellä (?)
Siksi jouduttiinkin odottelemaan vielä toiselle lääkärille pääsyä, joka antaa Pinjalle maskista lisähappea, keittosuola liuosta höyrynä sekä venttoliiniä, jotta saataisiin keuhkot aukeamaan ja tyttö hengittämään taas kunnolla.
Mua vähän alkoi jännittämään.

Lääkäri yritti ensimmäisenä mitata Pinjan sormesta happiarvoja, mutta neidin sormen ovat vielä niin pikkuruiset, ettei sieltä pystynyt mittaamaan mitään.

Seuraavaksi sitten hengittelääm maskiin. Aluksi meinas tulla vähän itku ja silmätkin kävi vuotamaan höyrystä, ajan kanssa tyttö vähän rauhoittui ja lopussa ja vähän hymyilytti, en tiedä sitten alkoiko se jo helpottamaan.
Kun happimaskin höyry oli hengitelty loppuun lääkäri kuunteli vielä uudelleen tytön keuhkot, vinkuminen ainankin oli laantunut tosi hyvin.
Yleensä tämän jälkeen sairaalalle jäädään tarkkailuun ja kuunnellaan keuhkoja tietyn väliajoin, meidät kuitenkin laskettiin kotiin, sillä asutaan ihan lähellä.
Saatiin ohjeistukseksi, että erittäin pienestä vain takaisin saa ja pitääkin tulla!

Pinja oli koko lääkärikäynnin ajan tosi rauhallinen ja kiltisti, eikä hermostunut yhtään vaikka tehtiin ties mitä, saatiin olla ylpeitä pienestä prinsessasta.
Aulassa odotellessa moni (niin lääkäri kuin asiakas) kävi ihmettelemässä pientä tyttöstä, eräs nainen tuli sanomaan, että tytöstä tulee vielä pianisti, kun hänellä on niin hurjan pitkät sormet!

Lääkärissä käytiin siis Tiistaina, ja nyt on torstai, hengityksen vinkuminen on loppunut nyt kokonaan, välillä rohisee, mutta kun friidalla imee rään pois, sekin helpottaa, yskä jatkuu edelleen aika hurjana, ja kuumetta ei ole noussut edelleenkään ja maitoakin menee jo hieman paremmin.
Kipeä Pinja on edelleen, mutta ei enää niin pahasti.
Toivotaan että suunta tästä on ylöspäin, eikä uutta lääkäri reissua enää tarvittaisi.

Äidin kulta <3