Meidän perhe

Tässä meidän kolmikko !

<3

Ei mulla muuta.

Yhteistä aikaa

Mitä me touhutaan kun meillä on yhteistä aikaa koko perheen kesken?
Pinja on vielä niin pieni, että hän ei oikein pääse eikä ymmärrä vaikka mukaan pääsisikin, että mitä me touhutaan, siksi vielä näin pienen lapsen kanssa yhteisen touhuamisen ei tarvitse olla mitään kovin erikoista, pieniä yhteisiä arkisia touhuja. Tosin kun Pinja kasvaa, haluamme että hän oppii, että ne arkiset asiat jotka puuhataan koko perheen voimin, on niitä parhaimpia.
Toki sillon tällön käydään sitten huvipuistossa tai eläintarhoissa ja muissa ns. erikoisemmissa paikoissa. Haluan, että Pinja oppii arvostamaan tavallista arkea ja yhdessä oloa, välttämättä sen kummempia touhuamatta.

Tänään meidän yhteisen ajan kohteeksi valittiin ihanaa lenkkeilyä touruvuoren maastossa.

Molemmat teki sen virheen, että pakattiin päälle aivan liikaa vaatetta. Noita mäkiä kun tuola kivuttiin ja vuoron perään työnnettiin ja puhistiin vaunuja ylös, niin tuli kyllä kieltämättä ihan älyttömän kuuma.
Maasto oli vielä kunnon peikkometsää ja tuuli ei edes kunnolla käynyt koko matkalla, huh.
No tiesipä käyneen lenkillä kun tuli kotiin.

Lenkin alkupäässä on hauska luontokuntosali me vielä oikein näppärästi päätettiin ottaa siinä pienet alku"verryttelyt" ennen lenkkiä.
Ihan fiksu veto, kun tuli jo tuska kuuma ennenkuin lenkki edes kunnolla alkoi, hah. No ens kerralla mietitään tuo pukeutuminen vähän fiksummin.

Isi huuti mulle kokoajan et "muista ryhti, muisti ryhti" "joojoo!" tässä tulos...

Alku "kuntosaleilun" jälkeen valittiin n. kuuden kilometrin mittainen lenkkipolku. Jotenkin hassua jos kuus kilometria kävelee asfaltti tielä ei se ole edes paha, mutta kun kipuaa tuollaista luontopolkua vuorenhuipulle ja alas, tuntuu että olis juossu vähintään maratonin, hah. Tai sitten mun kunto on vaan tosi nollissa...
Mä oisin ihan tosi paljon halunnut lähteä seikkailemaan noille pitkospuille. Kuitenkin vaunujen kanssa turha edes haaveilla. Mietinkin olisikohan se kantoreppu tässä hyvä? Onko tosi rankkaa ja vaikea kulkea tuolla? Vai meneekö mukana näppärästi? Kertokaa mulle siitä kokemuksia, haluaisin kuulla lisää! 

 

Mitä te muut touhuatte koko perheen voimin? Kertokaa niin ja jakakaa myös hyviä ideoita?

Vauvakavereita

Väsynyt äiti täällä heii! Meillä ollaan perjantaista asti huudettu JOKAikinen ilta about seittämästä jonnekkin 10-12 ja aamulla herätään itkemään 5-7 ja itkeskellään sitten johonki kymppiin kunnes nukahdetaan unille.. Yö hyvällä tuurilla nukutaan parilla syötöllä ilman suurempia kitinöitä.. Huhhei vähän täällä väsyttää..
Mutta meillä on pitkästä aikaa ollut jokapäivä älyttömästi tekemistä ja asioita hoidettavana ja ollaan oltu liikenteessäkin.
Ihana kun aina ei tarvitse istua vain kotona ja olla! Valvotut yöt ja väsynyt mielikin on vähän aina piristynyt kun on puuhaillut kaikkea kivaa.

Aloitetaanpa vaikka viikonlopusta.
Nupun tuleva kummisetä tuli tyttökaverinsa kanssa meille kylään. He tulivat ensimmäistä kertaa katsomaan tuota pikkuneitiä ja miten sattuikin tyttö päätti että tänään on kiukkupäivä!! Tyttö ei ole koskaan vierastanut eikä pelännyt ketään, paitsi tänään.. omaa kummisetäänsä. Kummisetää josta piti tulla sylikummi! Tyttö meni ihan nätisti kummin syliin ja kun nosti katseen kasvoihin alkoi huuli väpättää ja ilme mennä surkeammaksi ja surkeammaksi ja lopulta tuli itku! Toinen pieni taisi vähän pelätä pitkätummatukkaista kummisetää jolla vielä oli pipokin päässä!
Tosin pipon kun veti silmille niin tyttö oli ihan iloisin mielin sylissä. Me naureskeltiinkin, että kummi joutuu tulemaan ristiäisiin pipo silmillä ettei tyttö pelkää!
Aika hyvin se kuitenkin meni, vaikka vähän levoton tyttö olikin ja kitisi aika pienestä. Unetkin jäi vähiin koko päivänä ja illalla se kostautui.. Ei meinattu käydä nukkumaan ja vihdoin kun nukahdettiin niin heräiltiin vähän väliä itkemään ja aamu viidestä eteenpäin huudettiinkin sitten ihan suoraa huutoa.. Käy niin sääliksi kun toinen raukka vain itkee eikä mikään lohduttelu auta..

Sunnuntai aamuna sitten isin herättyä tyttö alkoi rauhottumaan ja saatiin se nukkumaan. Mami ihan kamalan väsyneenä zombiena sitten alkoi laittamaan itseään vähän ihmisen näköiseksi, edessä nimittäin olisi vauvamessut! Me lähdettiin messuille ihan tyttöjen ja vauvojen kesken. Mukana oli mun kaveri Terhi ja hänen mailman suloisin poikansa (joka on meidän neitiä kaksi päivää nuorempi!)
Vauvamessut oli mulle kyllä hieman pettymys. Ehkä mun odotukset oli turhan liian korkealla niiden suhteen sitten. Messut oli tosi pienet, ei niinkään messumaiset, mulle tuli mieleen ennemminki myyjäiset. Silti oli tosi mukava sielä käydä ja vielä mukavampi oli nähdä tätä kaveria pitkästä aikaa.
Mukaan ei oikein tarttunut mitään, vinopino esitteitä. Olisihan sielä ollut vaikka mitä kivaa, mutta pidinpä pintani.

 

Maanantaina me koitettiin ettiä isimiehen kanssa tuolle typylle ristiäismekkoa. Kastemekkohan meillä on, mutta jokin vähän rennompi sen jälkeen päälle puettavaksi. Me kierrettiin vaikka missä, mutta ei löytynyt mitään sopivaa, iik iik. tosin hehh heh hups mami sortui heräteostoksiin, nimittäin marimekon unikko kuosiseen välikausi haalariin, hih. En edes pidä siitä kuviosta yleensä, mutta tässä kaikki värit ja muut oli ihan syötävän ihania, ja mun oli pakko saada se.
Illalla isi ja tyttö höpsötteli yhdessä ja neiti oli niiin haltioissaan, voi pieni suloisuus!!
Ihana katsoa miten he nauttivat toistensa seurasta.

Tiistaina näin taas yhtä ihanaa kaveriani Meriä ja hänen tyttöään (joka on päivän nuorempi kuin meidän)
Käytiin vähän kirppis shoppailemassa kivoja kevät uusia vaatteita neitokaisille.
Mulla tulee pinkki ja vaaleanpunainen niin yli korvien, että koitin parhaani mukaan vältellä niitä värejä, heh. Saatiin kyllä kaappiin onneksi vähän muutakin väriä nyt.
Tytöt tuli käymään vielä meillä reissun päätteeksi ja ai ihana kun toinen tomera neiti mahallaan kannatteli päätään niin ylväänä ja kääntyili selälleenkin ties kuinka monta kertaa! Meidän pontera (heh, kaikella rakkaudella <3) neiti vain lysähti naama kiinni sohvalle.
Koitin kuvatakkin näitä pikkusia, mutta vauhti oli niin kova, että ei saatu kun heilahteneita otoksia.

Tänään keskiviikkona olikin jälleen kerhokeskiviikko, ja nähtiin taas terhiä ja pikku hurmuria.

Tekemistä on riittänyt ihan älyttömästi ja ihana kun kerrankin on menoa!
Huomenna hoidellaan vähän pankki asioita ja perjantaina sitten nähdäänkin Eveä ja Aadaa <3
Voi ihana  mikä sosiaalisuus viikko meillä onkin pitkästä aikaa ollut!

Kilokoukussa, asiaa palautumisesta

Tää aihe on meillä lähes jokapäivä esillä..

Palautuminen, oman kropan takaisin saaminen synnytyksen jälkeen. 

Sain toivetta, että kertoisin tarkemmin palautumisestani yms. Tässä saatte palan siitä :)

Mä olen ollut tosi pieni, välillä liiankin pieni. Paino on ollut aina vähän arka aihe ja ulkonäöllä on mulle suuresti väliä, kyllä olen sen suhteen hyvinkin pinnallinen.

Lapsena olin aika tuhdissa kunnossa, löytyi pyöreyttä ja muutama kilo liikaa. Pikkuhiljaa lapsen pyöreys kuitenkin alkoi haihtua itsekseen ja mulle alkoi iän muota selviämään että pitää olla laiha ja pitää olla sitä ja tätä!
Aloitettiin siis lisäksi vielä laihduttaminen, ei aina niin oikeaoppinen sellainen.. Sain painoni tippumaan alas ja itseni pienikokoiseksi ja laihaksi aina raskauteen asti.

Tältä mun kroppa näytti ennen raskautta.

 Jossain vaiheessa aikoinaan ymmärsin etten voi leikkiä painon kanssa, ja on syötävä kunnolla ruokaa ja liikuttava kohtuudella. En tiedä mitä kropassani oli tapahtunut, mutta viimeiset vuodet sain syödä ihan mitä ikinä halusin eikä mun tarvinnut edes liikkua, paino kesti silti tosi alhaalla!

Tämähän on se jokaisen naisen unelma!
Kieltämättä se oli ihan kivaa, mun ei koskaan tarvinnut miettiä mitä voin pistää suuhuni ja monta pullaa voin kahvin kanssa syödä, viitsiikö sitä taas tilata pizzaa ja syödä suklaata joka päivä..

Sitten sain tosiaan kuulla, että olen raskaana.

Mä tosiaan säästyin alkuajan pahoinvoinnilta lähes kokonaan, osittain varmaan sen takia, että söin varmaan tunnin välein. Mullahan on oksenus fobia, ja pelkään ihan uskomattoman paljon oksentamista. Tietenkin jännitin koko alku ajan, että "apua jos mulle tuleekin raskauspahoinvointia"
Huomasin kerran, että huono olo alkoi saapumaan aina kun nälkäkin. Niinpä pidin huolen, ettei nälkä päässyt tulemaan. Söin lähes kokoajan jotain pientä, kannoin mukanani aina jotain pientä suolaista.
Painoa alkoi kertymään jo alkuraskaudesta aika paljon! Mulle ei esim. mahtuneet enää omat farkut tai kesällä shortsit jalkaan enää 10-12 raskausviikkojen jälkeen.
Puolessa välissä raskautta kun kamala alkuajan väsymyskin alkoi siirtymään tieltä, jaksoin vähän alkaa liikkua ja lenkkeillä. Söin kirjaimellisesti kahden edestä, mutta onneksi suht terveellisesti. Raskausajalla mua älötti kaikki pikaruoka ja makeat karkit.. hyi
Painoa kuitenkin vain tuli ja tuli lisää. Moni mua lohdutteli, että "sä olit niin pieni, että pakkohan sun on saada lihaa luiden ympärille" ja "nopsaa sä sitten taas palaudut, nuori ihminen"
Mua alko jo vähän ahdistaa se painonnousu, mutta no, raskaanahan siinä oltiin niin en sen enempää stressanut asiasta.
Joulun aikaan n. kuukausi tai puolitoista ennen laskettua aikaa mulle iski ihan kauhee turvotus, kaikki kasvoje muodot hävisi, nilkat, ranteet ja käsivarretkin turpos ihan muodottomiksi.. vasta siinä vaiheessa mulle iski ihan totaallisen kamala ahdistus siitä KUINKA painava ja iso mä olenkaan.
Mulle kerty loppuraskaudesta kiloja ihan ropisemalla ja epäiltiinkin jo kaikki raskausmyrkytykset sun muut, liikkuminenkin jäi lähes kokonaan, koska tuli niin paljon kipeitä supistuksia kävellessä.
Ajattelin, että no jos edes osa lähtisi synnytyksessä ja varsinkin sitten imettäessä.

Viimenen mahakuva ennen synnytystä! Huhhei se on kyllä ollut iso kun nyt katsoo :)

 No ainahan sitä saa ajatella..
Alakautta synnytyshän ei siis mulla onnistunut ja me lähdettiin lopulta sektioon.
Seuraavana aamuna mä olin ihan k a m a l a n näköinen, mulla ei näkynyt edes jalkapöytiä, kun ne oli turvonneet ihan muodottomiksi ja mun piti ottaa sairaalassakin kaksi numeroa isommat tohvelit jalkaan :D!!! Ihmettelin kätilöille asiaa, ja ne kertoi että sektiohan siis lisää turvotusta n. viikon ajaksi ihan huomattavasti. Niin ja se pikkujuttu, sektiosta palautuminen kilojen kannalta on myös hankalampaa..

Sairaalan mulla tosiaan jäi vain n. 5-6 kiloa. Ja koko raskauden aikana mä niitä olin keryttänyt 30!!!!
kolmehemmetinkymmentä kiloa.. jep. Kotiin tulin sen näköisenä että olisin raskausviikolla 38 :D!
Naama turvonneena, ja edelleen, mahtumatta omiin vaatteisiini. Voin sanoa ihan suoraan, että kyllä masensi ja pahasti!!

Tältä mä näytin sairaalasta tullessa! Ennemminkin siis siltä, että synnyttämään ollaan lähdössä, eikä sieltä tulossa..

 Pikkuhiljaa se turvotuskin onneksi alkoi häviämään ja mä jopa aloin löytämään itseltäni nilkat ja polvet Kasvot mulla on edelleen jotenkin turvonneen näköiset ja käsivarsiin jäi varmaan 10 senttiä ylimäärästä.. Palautuminen ei todellakaan ollut mulle mitenkään helppo ja iisi homma.
Moni edelleen lohdutteli, että kyllä ne siitä kun imetät ja pääset liikkumaan.

No niimpä, sektiohaava esti mun liikkumisenkin aika totaallisen kokonaan. Nykyisin haava ei enää onneksi vaivaa ja pääsen lenkkeilemään jo ihan huoletta, mutta esim. punnerukset ja muut saa edelleen haavan alueelle ikävän paineen ja kivun. En siis pääse liikkumaan vieläkään kunnolla ja näin ollen palautuminen on tosi hidasta. Imetyskin tyssäsi ihan alkuunsa, joten sekään ei tän mamman kiloja tule hävittämään.
Vatsalihaksethan venyy ja siirtyilee pois paikaltaan raskauden aikana, mutta sektion jälkeen ne on kyllä ihan varpaanväleissä asti. Lääkärihän joutuu leikkaus vaiheesa vielä "siirtämään" vatsalihaksia lisää sivuun, jotta vauva saadaan turvallisesti ulos. Mahakin oli kuin pullataikinaa alussa, pikkuhiljaa vatsalihakset alkaa löytämään paikoilleen ja maha "kovettua" vaikka edelleen maha pömpöttää ja ei ne lihaksetkaan ole täysin palautuneet. Lantiokin mulla leveni, luultavasti pysyvästi paljon leveämmäksi.

Mä sanoisin siis tähän kysymykseen "kuinka olet lähtenyt palautumaan"?
Että huonosti olen, homma on oikeasti PALJON vaikeampaa kuin uskoin ja kilot junnaa ihan totaallisen paikallaan. Synnytyksestä on nyt n. kuus viikkoa ja kiloja on lähtenyt ehkä about n.11-12! Jäljellä olisi siis edelleen melkein 20! Okei, ehkä mun ei tarvitse tulla enää yhtäpieneksi kuin ennen, mutta kiloja pois mä haluaisin kuitenkin vielä monta! 10 tai 15..
Hiljaa hyvä tulee, mutta kun mä en malttaisi odottaa!! Mä en malta odottaa että ne tyhmät vatsalihakset palautuu, tai että haava on siinä kunnossa että voisin oikeasti rehkiä.. en malta.
Mua vähän harmittaa katsoa muiden mammojen kuvia, joissa vanhat vaatteet mahtuu päälle jo viikko synnytyksen jälkeen. Miks mulle jumahti melkein puolet vanhan itseni verran kiloja..
Tiedän, ettei ne näin valittamallakaan lähde mihinkään. Ja teen tällä hetkellä kaiken sen mitä voin, käydään tytön kanssa vaunulenkillä lähes päivittäin ja katson myös mitä syön.
Kunpa vain pian pääsisi urheilemaan kunnolla..

Tältä mä näytän tänään! Pömppistä ja löysää löytyy edelleen.

Onko teillä mitään superhyviä vinkkejä rasvanpolttoon ja kilojen karistukseen?

Ensinhän on varmasti fiksuinta polttaa ylimääräinen rasva pois ja vasta sitten alkaa vasta kiinteyttää itseään. Ehkä mä vielä jokupäivä olen siinäkunnossa, että olen kroppaani tyytyväinen.
Joinakin päivinä mä olen jo nyt, että ihan ok. Kaikki ajallaan.
Toisina päivinä mä saan kauheat itkupotku raivarit vaatekaapilla kun mikään ei mahdu päälle sieltä. Paidatkin ottaa kiinni joko tisseistä tai hartioista ja housut taitaa nousta polven kohdalle.

Tässä näkee eron entiseen ja varsinkin tuon kuinka paljon mun lantio ja reidet leveni tässä yhdeksän kuukauden aikana!

Tästähän tuli kunnon masentelu ja kiukuttelu postaus! :D
Ahdistaa vaan nähdä itsensä peilistä niin kovin erilaisena kuin ennen, ei yhtään omana itsenään..
Pitää vaan tsempata ja jaksaa ajan kanssa treenata kroppaa siihen kuntoon kun haluan.

Multa kysyttiin myös, että onko mulla jotain tavoitetta kroppano suhteen?
 No periaatteessa ei, mun tavoitteet harvoin kestää kasassa, joten en niitä vielä sen kummemmin ole asettanut. Ensimmäinen tavoitteeni on se, että saan karistettua vielä näitä kiloja lisää, tällä puolittaisella urheilulla mitä saan tehdä.
Sen jälkeen haluaisin alkaa käymään säännöllisesti salilla ja tietenkin tehdä ruoka remonttia, jota jo nyt hiljalleen ollaan aloitettu :)
Salilla käydessä haluaisin hankkia ihan kunnon personal trainerin, joka kertoisi mulle mitä mun oikeasti kannattaa tehdä ja miten, sekä on tsemppaamassa että ne asiat saan tosissani sitten tehtyä!!
Eli kun kroppa antaa luvan, niin sitten lähdetään(toivottavasti) tavoittelemaan hyvää kroppaa, hieman lihasta olisi kiva saada kerrytettyä.
Valitettavasti ne tavoitteet ei vielä täysillä ole tänä päivänä mukana, mutta pikkuhiljaa niitä kohti yritetään hiipiä ! :)
Yksinkertaisesti, tavoite on se, etten halua antaa itseni "rupsahtaa ja lössähtää" synnytyksen jälkeen tässä rankassa vauva-arjessa, vaan haluan pitää kiinni hyvästä vartalosta ja terveistä elämäntavoista! :)

Äidin omaa aikaa

Äitilläpä oli vähän omaa aikaa eilen!

Beibi meni ihka ensimmäistä kertaa hoitoon tädilleen (miehen siskolle) Vietiin hänet sinne aamulla nukkumaan vaunuissa takapihalle ja saatiin näin muutama tunti vapaata.
Tyttö oli nukkunut parituntia, syönyt ja viihdyttänyt vielä reilun tunnin tätiään ja kerkesi just nukahtamaan uudestaan kun mentiin häntä hakemaan :D

Neidin täti on erittäin luotettava hoitaja ja osaa toimia lasten kanssa paremmin kun hyvin. En epäillyt hetkeäkään hänen taitojaan ja uskalsin jättää tytön kyllä ihan hyvissä mielen sinne. 

Mutta silti mulla oli vähän orpo olo, mun teki mieli soittaa vähän väliä ja kysellä miten menee, mä tuijotin vaan puhelinta, että jos jotain sattuu tai jos tyttö vaikka ottaa hepulit ja ei rauhotu ja että tämä olikin ihan tyhmä idea viedä hänet sinne :D!

No kaikki meni onneksi ihan todella hienosti! :) Onneksi osasin lopulta vähän rentoutuakkin ja nauttia omasta vapaasta ajastani.

Tarkoituksenahan mulla oli etsiä typylle ristiäis asua, joka puetaan kasteen jälkeen kastemekon tilalle. Ehkä jotain valkoista, pitsiä, villatakki, röyhelöitä... jotain kivaa kuitenki! Enkä löytänyt mitään koko jyväskylästä!!! Pyh...

No kaikkea muuta sitten mukaan tartuikin ;D tytölle vähän housuja, bodeja, mekkoja, rusetti pantoja (iiiks ihania!!)  Ja VIHDOIN mamikin sai tukkansa kuntoon!! Aii ihanuus!! 

Tämä puolenvuoden juurikasvu ja haalistunut väri olikin jo aivan k a m a l a!!! Sitten käytiin vielä shoppailun päätteeksi vähän ulkona syömässä ja herkuttelemassa hyvällä ruualla. nam.

Muutaman tunnin vapaa oli kyllä ihan rentouttava ja teki tosi hyvää vähän tuulettua ja nähdä muitakin ihmisiä kaupungilla kun vauvaa ja isimiestä. Nyt jaksaa taas aivan eri fiiliksellä :)!

Moni voi ajatella että onpa taas huono äiti kun heti viiden viikon ikäisenä vauva viedään jo hoitoon. Mutta ei mulla ollut mitään estettäkään hoitoon viemiselle. En imetä joten se ei kärsinyt, hoitaja oli luotettava ja mielellään tytön kanssa viettää aikaa ja mä tarvitsen välillä pienen hengähdys tauon ihan vain itselleni niin jaksan pistää tyttöön taas 110% itsestäni ♥! 

Minkä ikäisenä muut mammat on ottanu muutaman tunnin vapaata?

Entä milloin on yökyläilty ensimmäistä kertaa?

Typyn uudet vaatteet! :) Nuo muffinsi haaremit on ihan super söppänä! kokoa sellaista, että tässä keväällä/alku kesästä varmaan päästään pukemaan! Odotan myös kovasti, että saadaan mekkoa päälle ja vähän vaihtelua tytönkin pukeutumiseen :) Nuo muut ovatkin aika perus juttuja. Body on valkoinen ja mintun vihreä (mun vaaleanpunaisuus kiintiö alkaa jo nyt täyttyä :D) ja nuo jenkkihuivi kuvioiset farkut on sellaista ihanan pehmeää kangasta, ettei kyllä purista jalassa!

Ostettiin myös kaikkea pientä. Kuten aurinkolasit, neiti näyttää ihan kärpäseltä noiden kanssa :D Ovat kyllä hieman isot.. Supersöppänä pitsi pipo, sukkiasukkia ja aah näitä rusetti pantoja!! :)) ajattelin jos tuo valkoinen vaikka pistettäisiin sitten ristiäisissä päähän.

 Mamman uudet hiukset! Hiukset on tässä vaaleamman näköiset kylläkin kun luonnossa. tuo tumma osa on paljon tummempi, eli liukuvärjäyksen kontrasti on hieman selkeämpi. Haluaisin tonne joukkoon ehkä vielä asteen tai pari vaaleamman vaalean, raitana! Voikohan tätä enää epäselvemmin selittää :D?

Mamman kaupunkiasu näytti tältä. Mulla on ihan hirvee kriisi kun mikään ei sovi enää nykyisin päälle..
Siitä(palautumisesta) on tulossa postausta myöhemmin.

Pikku pimpula tuli hoidosta kotiin <3! Voi ihanuus!
Taisi hieman mököttää eilen kun ei suostunut illalla käymään nukkumaan. Äidin sylissä oli puoli neljään asti yöllä, tyttö kyllä nukkui sylissä tosi nätisti, mutta äiti ei niinkään.. heti kun laskin omaan sänkyyn jatkamaan unia tuli kamala kiukkuitku. Eihän siinä sitten muu auttanut kun sylitellä toista. Tänäänkin on ollut vähän levoton ja rauhottui vain tuohon koliikkikeinun tärinään. Siinä se nyttenkin tyytyväisenä makaa hirveässä räminässä. Mä vakavasti harkitsen tuon keinun kantamista makkariin ja tytön nukuttamista siinä kun unimaittaa ihan ilman kiukkua tuossa!!

Nyt lähden haukkaamaan iltapalaa ja katotaan nukkuuko mami olkkarissa jos tuo typynen päättää jatkaa sikeitä tossa keinussa! Heido!

Pikkuisi pikkuäiti

Eräästä lukijan(tai satunnaisen lukijan) kommentista sain kivan postaus idean :)

Kummalta neiti näyttää?

Kommentissa sanottiin, ettei typystä löydy paljoa mun näkyä. Olen kuullut tämän kommentin aikaisemminkin. Olen myös kuullut, että neiti on aivantäysin mun näköinen. On hassua miten eri ihmiset näkee niin eritavalla ja kiinnittää huomiota ihan erilaisiin piirteisiin :D! 

Mummin mielestä vauva näyttää ihan isältään, papan mielestä vauvassa on enemmän mun näköä, kummitädin mielestä vauva näyttää ihan multa, toisen mummin mielestä vauva näyttää molemmilta, täti sanoo molempia, tätin mies sanoo että ihan on mun näköä ja toinen täti sanoo että isänsä tyttö..

Nyt kokoan teille meidän lapsuus kuvia ja yleisimpiä kommentteja "keneltä neiti näyttää" pohdinnassa ja meidän omat mielipiteet asiasta mitä mieltä me ollaan.

No kertokaahan te nyt mielipiteenne keneltä se tyttö näyttää? ;)

Me ollaan ite mietitty, että tyttö on perinyt äitinsä nenän ja isot posket. Isältään tulee pyöreä muoto leukaan ja otsan kapea ja pitkä muoto. Silmät on molemmilla olleet aika isot ja siniset, mutta silmien muoto(kiinni ollesaan) taitaa olla isin puolelta...
Mutta nuo pirteethän muuttuu ihan kokoajan ja joka kuvakulmasta tyttö näyttää vähän erilaiselta.
Molempien näköä siinä kyllä löytyy katsojasta vain kiinni kunpaa enemmän ;)
Kertokaahan te nyt rakkaat lukijat oma mielipiteenne asiaan!

Me lähetään nyt testaamaan tollasta koliikki keinua mikä saatiin isin serkulta lainaan! Toivotaan että neiti tykkää! Heido!

Neiti yhdenviikon vanha

Meidän neiti eilen yhden viikon vanha..  Pieniiso <3

Kotiin sairaalasta me päästiin juuri sopivasti perjantaina. Aika mahti tapa aloittaa kyllä viikonloppu ♡ kaikki koossa kotosalla ♡

Miten neiti voi?

Meidän typy voi ihan kivasti. Tutustutaan pikkuhiljaa toisiimme ja opetellaan elämään perheenä. 

Neiti on aika kiltti, oikea sylivauva. Välillä meinaa tehdä ihan tiukkaa jos pitäisi olla muualla kuin sylkyssä. 

Neiti on kova ilmeilemään, tulee surunaamaa ja hymynaamaa, kerran näkyi ihana hymykuoppakin!

On aivan älyttömän mielenkiintosta seurailla kattovaloja, niitä voisi tapittaa vaikka tunnin. Seurailee päällään äänen suuntaan jo pikkusen.

Ruoka maistuu ja maistuukin nimittäin erittäin hyvin. En tiedä onko hällä ees aina nälkä vai kaipaako vain äidin lähelle ja toisen imemisentarve on ihan tosi kova, mutta tuttia hän ei silti kelpuuta. Äiti saa toimia oikeana huvituttina xD

Neidin ollessa sielä teholla, häntä syötettiin kahden tunnin välein 30ml eli todella paljon vastasyntyneelle vauvalle. Neidillä siis tosiaan on ihan pohjaton maha nykyisin..

Tissiä voisi imeä vaikka kolme tuntia ja silti on nälkä. Välillä tulee kiukku kun tissistä maito tulee niin paljon hitaammin kuin pullosta.

Iltaisin yleensä pumppaankin maitoa valmiiksi, jotta yöllä ei tarvitsisi imettää kolmea tuntia ja vähän päälle, vaan voin antaa pullosta osan ja imettää puolentunnin/tunnin verran ja päästään vielä vähän nukkumaankin sen operaation jälkeen.

Neidillä on tainnut olla vähän masukipuja. Päivät menee vielä ihan ok, mutta öisin välillä on kovakin kitinä kun massuun sattuu. Tuntuu ihan kamalan pahalta kun ei tiedä miten toisen oloa voisi helpottaa, pieni raukka :( Toisina öinä ollaan nukuttu ihan hyvin 3-4 syötöllä ja osa öistä ollaan saatu vaan hyssytellä ja heilutella pikkuista massun takia :(

Itse aloin syömään maitohappobakteereita, juomaan laktoositonta maitoa, en juo kahvia vältän syömästä suklaata, sipulia, tuoretta ruisleipää.. mitähän vielä voisi kokeilla?

Muuten meillä on lähtenyt menemään ihan hyvin ja nuppu on aivan ihanapieni <3

Miten äiti voi?

Äitikin voi ihan hyvin jo :)

Haava on parantunut jo aika hyvin, huomenna on sitten tikkien poisto, voiton puolella aletaan olla.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen itsekseni pienellä lenkillä. Ai että teki hyvää päästä raittiisen ilmaan ensimmäistä kertaa viikkoon :) Mielikin on paljon pirteämpi ja jaksaa taas valvoa ensiyönä.

Kasvotkin on ollut ihan kalpeat, mutta pienen lenkin myötä alan taas näyttää ihmiseltä :D

Fiilis on aika huikee, välillä väsyttää niin paljon ettei tiedä miten päin olisi, mutta onneksi kaikki murheet häviää kun katsoo tätä rakasta nuppua <3

Äipän hormoonit tais käydä tehosekottimessa kun itkettää ja naurattaa ihan pienetkin asiat..

Mutta kyllä kotona on hyvä olla <3

Mun aivot on ihan yhtä höttöä ja en muista mikä päivä tai paljon kello tai mitä pitää tehdä..:D

Tää postauskin on aika sekalainenmetelinensoppainen...

Nyt meen ottaa itekki pienet päikyt kun neiti tuhisee tuolla kopassaan niin nätisti <3!

 

Hän on täällä <3

Eilen 3.2.2014 maailmaan saapui täydellinen pieni prinsessa klo 22.00 ♡
Täällä ollaan aivan älyttömän onnellisia, mutta väsyneitä koitoksesta :)! 
Vauva on teholla nenämahaletkuissa, koska verensokerit oli hieman liian alhaalla. Mitään vaaraa hänellä ei ole ja pikkuinen voi mainiosti! Tänään luultavasti pääsee vierihoitoon ♡
Äitikin jakselee ihan okei, tuplatyö takana, mutta niiin suuri rakkauspakkaus edessä, että vain sillä on väliä ♡