Kilokoukussa, asiaa palautumisesta

Tää aihe on meillä lähes jokapäivä esillä..

Palautuminen, oman kropan takaisin saaminen synnytyksen jälkeen. 

Sain toivetta, että kertoisin tarkemmin palautumisestani yms. Tässä saatte palan siitä :)

Mä olen ollut tosi pieni, välillä liiankin pieni. Paino on ollut aina vähän arka aihe ja ulkonäöllä on mulle suuresti väliä, kyllä olen sen suhteen hyvinkin pinnallinen.

Lapsena olin aika tuhdissa kunnossa, löytyi pyöreyttä ja muutama kilo liikaa. Pikkuhiljaa lapsen pyöreys kuitenkin alkoi haihtua itsekseen ja mulle alkoi iän muota selviämään että pitää olla laiha ja pitää olla sitä ja tätä!
Aloitettiin siis lisäksi vielä laihduttaminen, ei aina niin oikeaoppinen sellainen.. Sain painoni tippumaan alas ja itseni pienikokoiseksi ja laihaksi aina raskauteen asti.

Tältä mun kroppa näytti ennen raskautta.

 Jossain vaiheessa aikoinaan ymmärsin etten voi leikkiä painon kanssa, ja on syötävä kunnolla ruokaa ja liikuttava kohtuudella. En tiedä mitä kropassani oli tapahtunut, mutta viimeiset vuodet sain syödä ihan mitä ikinä halusin eikä mun tarvinnut edes liikkua, paino kesti silti tosi alhaalla!

Tämähän on se jokaisen naisen unelma!
Kieltämättä se oli ihan kivaa, mun ei koskaan tarvinnut miettiä mitä voin pistää suuhuni ja monta pullaa voin kahvin kanssa syödä, viitsiikö sitä taas tilata pizzaa ja syödä suklaata joka päivä..

Sitten sain tosiaan kuulla, että olen raskaana.

Mä tosiaan säästyin alkuajan pahoinvoinnilta lähes kokonaan, osittain varmaan sen takia, että söin varmaan tunnin välein. Mullahan on oksenus fobia, ja pelkään ihan uskomattoman paljon oksentamista. Tietenkin jännitin koko alku ajan, että "apua jos mulle tuleekin raskauspahoinvointia"
Huomasin kerran, että huono olo alkoi saapumaan aina kun nälkäkin. Niinpä pidin huolen, ettei nälkä päässyt tulemaan. Söin lähes kokoajan jotain pientä, kannoin mukanani aina jotain pientä suolaista.
Painoa alkoi kertymään jo alkuraskaudesta aika paljon! Mulle ei esim. mahtuneet enää omat farkut tai kesällä shortsit jalkaan enää 10-12 raskausviikkojen jälkeen.
Puolessa välissä raskautta kun kamala alkuajan väsymyskin alkoi siirtymään tieltä, jaksoin vähän alkaa liikkua ja lenkkeillä. Söin kirjaimellisesti kahden edestä, mutta onneksi suht terveellisesti. Raskausajalla mua älötti kaikki pikaruoka ja makeat karkit.. hyi
Painoa kuitenkin vain tuli ja tuli lisää. Moni mua lohdutteli, että "sä olit niin pieni, että pakkohan sun on saada lihaa luiden ympärille" ja "nopsaa sä sitten taas palaudut, nuori ihminen"
Mua alko jo vähän ahdistaa se painonnousu, mutta no, raskaanahan siinä oltiin niin en sen enempää stressanut asiasta.
Joulun aikaan n. kuukausi tai puolitoista ennen laskettua aikaa mulle iski ihan kauhee turvotus, kaikki kasvoje muodot hävisi, nilkat, ranteet ja käsivarretkin turpos ihan muodottomiksi.. vasta siinä vaiheessa mulle iski ihan totaallisen kamala ahdistus siitä KUINKA painava ja iso mä olenkaan.
Mulle kerty loppuraskaudesta kiloja ihan ropisemalla ja epäiltiinkin jo kaikki raskausmyrkytykset sun muut, liikkuminenkin jäi lähes kokonaan, koska tuli niin paljon kipeitä supistuksia kävellessä.
Ajattelin, että no jos edes osa lähtisi synnytyksessä ja varsinkin sitten imettäessä.

Viimenen mahakuva ennen synnytystä! Huhhei se on kyllä ollut iso kun nyt katsoo :)

 No ainahan sitä saa ajatella..
Alakautta synnytyshän ei siis mulla onnistunut ja me lähdettiin lopulta sektioon.
Seuraavana aamuna mä olin ihan k a m a l a n näköinen, mulla ei näkynyt edes jalkapöytiä, kun ne oli turvonneet ihan muodottomiksi ja mun piti ottaa sairaalassakin kaksi numeroa isommat tohvelit jalkaan :D!!! Ihmettelin kätilöille asiaa, ja ne kertoi että sektiohan siis lisää turvotusta n. viikon ajaksi ihan huomattavasti. Niin ja se pikkujuttu, sektiosta palautuminen kilojen kannalta on myös hankalampaa..

Sairaalan mulla tosiaan jäi vain n. 5-6 kiloa. Ja koko raskauden aikana mä niitä olin keryttänyt 30!!!!
kolmehemmetinkymmentä kiloa.. jep. Kotiin tulin sen näköisenä että olisin raskausviikolla 38 :D!
Naama turvonneena, ja edelleen, mahtumatta omiin vaatteisiini. Voin sanoa ihan suoraan, että kyllä masensi ja pahasti!!

Tältä mä näytin sairaalasta tullessa! Ennemminkin siis siltä, että synnyttämään ollaan lähdössä, eikä sieltä tulossa..

 Pikkuhiljaa se turvotuskin onneksi alkoi häviämään ja mä jopa aloin löytämään itseltäni nilkat ja polvet Kasvot mulla on edelleen jotenkin turvonneen näköiset ja käsivarsiin jäi varmaan 10 senttiä ylimäärästä.. Palautuminen ei todellakaan ollut mulle mitenkään helppo ja iisi homma.
Moni edelleen lohdutteli, että kyllä ne siitä kun imetät ja pääset liikkumaan.

No niimpä, sektiohaava esti mun liikkumisenkin aika totaallisen kokonaan. Nykyisin haava ei enää onneksi vaivaa ja pääsen lenkkeilemään jo ihan huoletta, mutta esim. punnerukset ja muut saa edelleen haavan alueelle ikävän paineen ja kivun. En siis pääse liikkumaan vieläkään kunnolla ja näin ollen palautuminen on tosi hidasta. Imetyskin tyssäsi ihan alkuunsa, joten sekään ei tän mamman kiloja tule hävittämään.
Vatsalihaksethan venyy ja siirtyilee pois paikaltaan raskauden aikana, mutta sektion jälkeen ne on kyllä ihan varpaanväleissä asti. Lääkärihän joutuu leikkaus vaiheesa vielä "siirtämään" vatsalihaksia lisää sivuun, jotta vauva saadaan turvallisesti ulos. Mahakin oli kuin pullataikinaa alussa, pikkuhiljaa vatsalihakset alkaa löytämään paikoilleen ja maha "kovettua" vaikka edelleen maha pömpöttää ja ei ne lihaksetkaan ole täysin palautuneet. Lantiokin mulla leveni, luultavasti pysyvästi paljon leveämmäksi.

Mä sanoisin siis tähän kysymykseen "kuinka olet lähtenyt palautumaan"?
Että huonosti olen, homma on oikeasti PALJON vaikeampaa kuin uskoin ja kilot junnaa ihan totaallisen paikallaan. Synnytyksestä on nyt n. kuus viikkoa ja kiloja on lähtenyt ehkä about n.11-12! Jäljellä olisi siis edelleen melkein 20! Okei, ehkä mun ei tarvitse tulla enää yhtäpieneksi kuin ennen, mutta kiloja pois mä haluaisin kuitenkin vielä monta! 10 tai 15..
Hiljaa hyvä tulee, mutta kun mä en malttaisi odottaa!! Mä en malta odottaa että ne tyhmät vatsalihakset palautuu, tai että haava on siinä kunnossa että voisin oikeasti rehkiä.. en malta.
Mua vähän harmittaa katsoa muiden mammojen kuvia, joissa vanhat vaatteet mahtuu päälle jo viikko synnytyksen jälkeen. Miks mulle jumahti melkein puolet vanhan itseni verran kiloja..
Tiedän, ettei ne näin valittamallakaan lähde mihinkään. Ja teen tällä hetkellä kaiken sen mitä voin, käydään tytön kanssa vaunulenkillä lähes päivittäin ja katson myös mitä syön.
Kunpa vain pian pääsisi urheilemaan kunnolla..

Tältä mä näytän tänään! Pömppistä ja löysää löytyy edelleen.

Onko teillä mitään superhyviä vinkkejä rasvanpolttoon ja kilojen karistukseen?

Ensinhän on varmasti fiksuinta polttaa ylimääräinen rasva pois ja vasta sitten alkaa vasta kiinteyttää itseään. Ehkä mä vielä jokupäivä olen siinäkunnossa, että olen kroppaani tyytyväinen.
Joinakin päivinä mä olen jo nyt, että ihan ok. Kaikki ajallaan.
Toisina päivinä mä saan kauheat itkupotku raivarit vaatekaapilla kun mikään ei mahdu päälle sieltä. Paidatkin ottaa kiinni joko tisseistä tai hartioista ja housut taitaa nousta polven kohdalle.

Tässä näkee eron entiseen ja varsinkin tuon kuinka paljon mun lantio ja reidet leveni tässä yhdeksän kuukauden aikana!

Tästähän tuli kunnon masentelu ja kiukuttelu postaus! :D
Ahdistaa vaan nähdä itsensä peilistä niin kovin erilaisena kuin ennen, ei yhtään omana itsenään..
Pitää vaan tsempata ja jaksaa ajan kanssa treenata kroppaa siihen kuntoon kun haluan.

Multa kysyttiin myös, että onko mulla jotain tavoitetta kroppano suhteen?
 No periaatteessa ei, mun tavoitteet harvoin kestää kasassa, joten en niitä vielä sen kummemmin ole asettanut. Ensimmäinen tavoitteeni on se, että saan karistettua vielä näitä kiloja lisää, tällä puolittaisella urheilulla mitä saan tehdä.
Sen jälkeen haluaisin alkaa käymään säännöllisesti salilla ja tietenkin tehdä ruoka remonttia, jota jo nyt hiljalleen ollaan aloitettu :)
Salilla käydessä haluaisin hankkia ihan kunnon personal trainerin, joka kertoisi mulle mitä mun oikeasti kannattaa tehdä ja miten, sekä on tsemppaamassa että ne asiat saan tosissani sitten tehtyä!!
Eli kun kroppa antaa luvan, niin sitten lähdetään(toivottavasti) tavoittelemaan hyvää kroppaa, hieman lihasta olisi kiva saada kerrytettyä.
Valitettavasti ne tavoitteet ei vielä täysillä ole tänä päivänä mukana, mutta pikkuhiljaa niitä kohti yritetään hiipiä ! :)
Yksinkertaisesti, tavoite on se, etten halua antaa itseni "rupsahtaa ja lössähtää" synnytyksen jälkeen tässä rankassa vauva-arjessa, vaan haluan pitää kiinni hyvästä vartalosta ja terveistä elämäntavoista! :)