Wappu brunssilla

Me oltiin tosiaan eilen mammaporukan kanssa wappu brunssilla. Meitä oli neljä mamia miehineen ja lapsineen. Tarkoituksena herkutella ja nauttia välillä aikuisestakin seurasta.

Eilen sattui harmi kyllä tosi huono sää, ja me pidettiin ruokailu sitten sisälle.

Kahvit ja teet mentiin sitten juomaan ulos kun aurinko vähän pilkotti pilvien välistä ja nuo pienet vauvelit meni kaikki yhtä aikaa päiväunille, mitä luksusta!

Ihana tehonelikko! Innolla kahulla odottaen, kun kaikki oppii mm. kävelemään, juoksemaan karkuun, olla tottelematta käskyjä, haha. 

Ei vaan, tosi ihana kun on samanikäisiä vauvatovereita, ja oppii pienestä asti olemaan muidenkin lasten kanssa. Meidän nelikossa kaikki on syntynyt n. kahden kuukauden sisällä. Meidän Pinja on toiseksi vanhin! Vauvat ei vielä sen kummemin "älyä" toisiaan. Seurailevat kyllä aina toistensa touhuja todella tarkkaan. Viihtyvät älyttömän hyvin keskenään tuossa lattialla, kun on mitä seurailla ja naureskella.

Me saatiinkin aika rauhassa syödä ruokamme loppuun kun toiset oli niin tyytyväisenä.

Vanhin lapsukainen meni puuhamatolle touhuamaan, nuorimmainen nukahti ja nämä kaksi keskimmäistä katsoi niin silmä tarkkana tuon vanhimman touhuja. Hauskan näköistä. Haluaisivat varmaan jo itsekkin mennä leikkimään, mutta kun ei vielä oikein osata tarttua leluihin tai kääntyillä, kova on kuitenkin yritys! Söpöläiset.

Ihana emäntä oli tehnyt aivan mahtavia tarjoiluja! Kaikki oli ihan tosi hyviä ja kauniisti esillä. nam.

Me tyttöset juotiin sivistyneesti parit lasit skumppaa ja miehet ryysti muutamat oluet. 

Enemmän taidettiin tosiaan keskittyä noihin ihaniin tarjoiluihin.

Oli ihana vain istua isolla porukalla alas, herkutella ja jutella niitä näitä vauvajuttuja ja varsinkin ihan muitakin juttuja, jakaa neuvoja ja vinkkejä ja olla vain.

Tarjolla oli mm. Pikkunakkeja, perunasalaattia, minilihapullia, falafel pyöryköitä, kermaviilikastiketta, minitomaatteja, hedelmäsalaattia, keksejä, munkkeja, kahvia, teetä, olutta, skumppaa ja vissy vettä!

Tälläisiä yhteisiä puuhajuttuja pitäisi olla paljon enemmän. Lapset viihtyvät keskenään ja ovatkin paljon kiltimpiä (vielä tässä iässä) yhdessä, pienet kiukut aina unohtuu kun pitääkin alkaa tarkkailla toisten tekemisiä, itse saa nauttia ja vähän virkistyä kun on ihmisiä ympärillä ja miellyttävää puuhaa.

Suunnitteilla onkin jo pari uutta "reissua" samalla porukalla, ihanaa!

Me mammat ollaan tosiaan tavattu siellä alle yksivuotiaiden kerhossa ja asutaan kaikki aika lähekkäin toisiamme. On ihana kun lähellä on itselle uusia tuttavia ja varsinkin noille nappuloille tulevia leikkikavereita. Meillä oli oikein ihana vauvavappu <3

Entäs kun vauva-arki ei olekkaan ihanaa?

Aina puhutaan siitä, kuinka vauva-ajasta täytyy ottaa kaikki irti ja kuinka vauva-aika on niin lyhyt, että nyt kannattaa nauttia. Tottahan se on, vauva-aika on ainutlaatuista eikä se tosiaan kestä kuin hetken ihmisen elämässä, mutta entäs jos vauva-aika ei olekkaan aina ihanaa? Entäs jos vauva-ajasta ei voikkaan nauttia? Entäs jos odottaa enemmän vauva-ajan loppumista kuin jatkumista?

Harvoin missään puhutaan etukäteen asioiden toisesta puolesta. Joka puolella on puhetta ja tekstiä niistä hyvistä asioista jotka kannattaa muistaa. Mutta entäs sitten kun kaikki meneekin ihan eritavalla kun oppaissa? Olo on niin kovin turhautunut ja avuton...

Kerron teille nyt mun tai meidän vauva-ajan haasteista, hankaluuksista ja epäonnistumisista. Kaikki ei tosiaankaan ole aina yhtä juhlaa.

Aloitetaanko jo ihan synnytyksestä?

Sain kuulla ihan loppuajasta raskautta, että Pinja oli massussa väärinpäin, eli perätarjonnassa.

Me käytiin kaikenmailman kääntöyrityksissä ja synnytystapa arvioinneissa.

Koko sairaalan väki mua kannusti synnyttämään ja magneetti kuvausten mukaan tuon kokoisen lapsen piti mahtua syntymään alakautta. Toisaalta mua pelotti synnytys, mitäs jos jotain käy? Samalla mua pelotti ihan kamalasti se sektiokin, missään ei koskaan ole ollut puhetta sektiosta, ei edes synnytysvalmennuksessa. Aina puhutaan vaan alatie synnytyksistä, siitä normaalista tavasta synnyttää.

Mä lähdin kuitenkin todellisella taistelu asenteella sinne synnytyssaliin, että nyt pusken tämän tytön terveenä ulos!!

Kuten jo varmasti kaikki tietää, synnytys ei mennyt ihan niinkuin piti. Pitkän ja turhauttavan ponnistamisen jälkeen neiti juuttui pyllystään kiinni ja hänen sydänäänesä lähti laskemaan ja me jouduttiin lähteä leikkaussaliin. Pieni kulta syntyi loppujen lopuksi sektiolla. Synnytyskertomuksen voi lukea tästä 

Tottakai mä olen iloinen, että Pinja pääsi maailmaan turvallisesti ja kyllä mä tiedän, että ei se sektio tee lapsista yhtään huonompia. Mutta kyllä kun kaverit ja sukulaiset soittelivat ja kysyi miten synnytys meni? Tekikö kamalan kipeää? Onnistuiko imetys? Saitko vauvan heti rinnalle? meinas mulla tulla jotain itkun ja kiukun välimaastosta, että enhän mä edes päässyt synnyttämään, enkä mä saanut edes lasta rinnalle sen sektion jälkeen ja sitten se joutui vielä tehollekkin..

Ensisynnyttäjälle oli aika kova kolaus kokea tuollaista, ja varsinkin kun missään ei koskaan puhuttu juurikin näistä toisista puolista.

Seuraava mun pettymyksen aihe oli imetys.

Muutenkin on kamalan herkillä synnytyksen jälkeen ja sitten vielä tää vauvan ruoka puolikin.

Pinja oli teholla ja häntä sielä ruokittiin pullosta. Mä menetin ne ensimmäiset tärkeät hetket ja päivät, jolloin vauva on äidin rinnalla ja tutustutaan toisiimme. 

Mä sain käydä katsomassa Pinjaa muutaman kerran päivässä teholla ja joku muu syötti häntä pullosta, joku muu vaihtoi hänen vaippansa...

Kaiken sen hormoonihuurun keskellä se tuntui suoraan sanottuna ihan he**etin pahalta!!

Mä olin osastolla ilman vauvaa, mulle kannettiin vain kuva lapsesta ja käskettiin kokeilla pumpata joka päivä 2-3 tunnin välein.. 

Ja mun tisseistä ei tullut yhtään maitoa. Tai no muutama pisara, mutta se oli niin pieni määrä, ettei sillä tehnyt yhtään mitään. Kaksi kertaa taisin saada kokeilla imetystä teholla ja siitä ei tullut yhtään mitään. Maitoa ei herunut ja Pinja ei jaksanut kovinkaan kauaa siinä sitten "turhaan" imeskellä.

Sitten se hoitaja jo tuli ja sanoi "No, mäpäs anna hänelle sitten pullosta ruokaa, kun nyt olis ruoka-aikakin" Olisinpa edes itse saanut syöttää häntä...

Kun Pinja vihdoin pääsi osastolle olin ihan kuin pulla päähän lyöty, mitäs mä tälle nyt teen? Miten mä syötän tätä? Tai vaihdan edes vaippaa?

Tissistä ei oikein edelleenkään tullut maitoa, kätilö vain katsoi nopeasti imu otteen ja oli kuulema ok. Sanoi vain, että kunhan yrität tarpeeksi niin kyllä sieltä vielä maitoa tulee. 

No minähän yritin. Tyttö oli tissillä lähes kokoajan, huuti nälkää ja rimpuilu tissi suussa kuin hullu, mä istuskelin kyyneleet poskilla ja tuskailin miten kaikki voi olla näin hankalaa. Osastolla oli vielä yksi ihan tosi ilkeä kätilö, joka mun pyytäessä Pinjalle lisämaitoa sanoi vain, että koitas nyt vaan imettää. Mutta entäs kun olin istunut vauva tissillä jo ilta yhdeksästä aamu neljään ja vauva vain itkee edelleen ja olin väsynyt, turhautunut ja tunsin itseni todella epäonnistuneeksi.. Onneksi aamuvuoroon tuli ihana kätilö, joka haki Pinjalle ilman pyyntöä lisämaitoa ja sanoi mulle, että menehän nyt rauhassa aamupalalle, että hän katsoo hetken tyttöä.  

Kotona ollessa maito pakkautui rintoihin kunnolla. Tissit oli aivan valtavat, ne vuoti, niihin sattui ihan kamalasti ja ne oli ihan kivikovat ja tulikuumat.

Mun teki tuskaa liikkua, mä en pystynyt nukkumaan mahallaan, kyljelläänkin teki tiukkaa. Tisseissä oli ihan kamalasti maitoa, mutta neiti imi sitä TOSIhuonosti. Koitin parhaani mukaan pumppailla sitä jemmaan ja tissejä tyhjäksi, koska se kipu oli ihan valtava!!

Sitten jos sain tytön imemään tissiä, sekin sattui ihan kamalasti, nännit aukesivat ja kaikki oli yhtä tuskaa. Neiti saattoi imeä jopa 4-6 tuntia tissiä, eikä ollut edelleenkään kylläinen. (ei jotenkin saanut maitoa sieltä vaikka sitä olikin ihan kamalasti)

Jouduin aina pumppaamaan maitoa ja syöttämään pullosta. Neiti tottui päiväpäivältä enemmän siihen pulloon, josta maito tuli niiin paljon helpommin.

Multa alkoi kokoajan vähenemään maidon tulo, koska neiti imi huonosti, aloin myös itse turvautumaan kokoajan helpommin pulloon, jolloin vältyttiin järkyttäviltä tissiraivareilta!

Pinja tais olla kuukauden ikäinen kun en saanut enää oikein pumpattua maitoa, ja aina kun laitoin tytön tissille hän sai vaan ihan kamalat raivarit eikä suostunut imemään tissiä ollenkaan. Loppujenlopuks mun maidon tuotanto loppui kokonaan ja Pinja alkoi juomaan pelkkää korviketta.

Tästäkin mulla oli ihan kamalan paha fiilis. En saanut edes ruokittua omaa lastani..

Missään ei myöskään ollut puhuttu raskauden aikana, että mitäs jos imetys ei onnistukkaan? Vaan siitä miten ihanaa, terveellistä ja lapselle hyväksi imetys onkaan! Ja että pullot on ihan viimeinen vaihtoehto.

Jokapuolella puhutaan vaan tissimaidon hyödyistä ja kuinka se on niin paljon parempaa kuin korvike.

Tottahan se on, äidinmaidosta saa kaikki vasta-aineet. Mutta onhan se korvikekkin ruokaa, on siinäkin kaikki vitamiinit, eikä ne korvike lapset ole yhtään tyhmempiä tai huonompia.

Mutta kuinka se kuitenkin tuntuu pahalta, kun itse ei voi imettää. Kuinka voi olla epäonnistunut olo mennä kauppaan ostamaan korviketta, kuinka tuntuu että kaikki katsoo varsinkin nuorta äitiä, että ei se halua imettää, kuinka aina kaikki vanhemmat ihmiset kysyy miksi sä et imetä lastasi? tiedäthän että se olisi paras vaihtoehto?  Voi luoja kyllä mä tiedän!! Mutta minkäs teet..

Jotenkin olen myös helpottunut, että imetys loppui, en tiedä oliko mulla jokin rintatulehdus, mutta rinnat oli ihan kamalan kipeät ja niitä poltti ja joka asennossa oli paha olla, imetys sattui ja neiti istui tissillä montamonta tuntia tulematta silti täyteen ja aina otettiin kamalaia raivokohtauksia kun tunsin tissiä suuhun. Mua ahdisti, olin kokoajan allapäin.. Jollain tapaa voin sanoa, olevani helpottunut, että löytyi ruokailitapa joka Pinjallekin sopii ja hän tulee täyteen. Mutta silti, mua harmittaa. Olisin vaan toivonut, että imetys onnistuu, helposti, yksinkertaisesti..

Kolmas asia joka mulla meni ihan pieleen, oli mun oma mieli.

Kaiken tuon alkuvaikeuden jälkeen en meinannut millään päästä mukaan tähän vauva-arkeen. Blogissa oli silloin kahden viikon tauko, koska mua ahdisti, ahdisti ja ahdisti.

Aloitetaanpa sieltä sairaalasta ja Pinjan teholla olosta.

Kaksi, melkein kolme ensimmäistä päivää Pinja tosiaan vietti aikansa vastasyntyneiden teholla. 

Mun oli ihan kamalan vaikea silloin myöntää sitä, mutta mä en vaan oikein älynnyt että MUN lapsi oli sielä. MÄ olin sen äiti. Itkin joka ilta isimiehelle kun se lähti sairaalasta, että mua ahdistaa. Mä haluaisin vain kotiin ja olla niinkuin ennenkin. Mä itkin sairaalassa jokapäivä. Mulla oli ihan kamalan iso ikävä mun omaa lasta, ja sitten kun mä pääsin häntä katsomaan, ajattelin vaan, että "no tuossa nyt joku vauva nukkuu.." Sitten podin syyllisyyttä siitä, miten en rakastanutkaan omaa lastani. Tai rakastinhan mä, paljonkin. Mutta en vaan jotenkin osannut toimia sen mukaan, Pinja ei tuntunut omalta, kun kellon mukaan päästiin sitä katsomaan ja joku muu sitä vielä hoiti, ihan kuin oltaisiin käyty katsomassa vaan jotakin vauvaa. Sairaalassa mua lohduteltiin, että kyllä se siitä lähtee kun saat Vauvan vierihoitoon.

Vihdoin mä sain. Mä itkin onnesta ja halasin ja pusutin pientä kääröä, vihdoin se on mulla! Oma rakas lapsi. Ja sitten se tuli, paniikki. Enhän mä osannut tehdä mitään, tai mitä sen kanssa ylipäätänsä tehdään? Tuijotin vain sitä, se oli kaunis ja suloinen. Siihen se sitten jäikin.

Onneksi isimies tuli melkein samantien taas paikalle, hän vaihtoi vaippaa ja höpisi tytölle. Silitteli ja paijasi, toi lelunkin hänelle mukanaan ja lähti työntelemään kärryjä käytäville.

Mä kuljin vaan ihan haamuna perässä, pelkäsin ihan kamalasti jos se käy itkemään, että mitä mun pitää tehdä. Muistan kun yritin vaihtaa ekaa kertaa vaippaa. Vauva itki, mä itkin, eikä siitä meinannut tulla mitään. Mä soitin kokoillan isimiehelle kotiin ja valitin miten kamalaa tää oli. Halusin vaan kotiin, halusin vauvan kotiin ja olla sen kanssa rauhassa, tutustua.

Mulle tuli aivan mailman paras fiilis kun vihdoin päästiin kotiin, mä tarkkailin kun isi hoiti tyttöä, ja tein ja harjoittelin asioita omaa tahtia.

Kuitenkin se imetys kävi tökkimään myös kotona, tyttö oli aina tissillä ja huusi kuin hyeena, meillä ei oikein nukuttu yöllä eikä päivällä, olin väsynyt, turhautunut ja pettynyt itseeni. Pari ensimmäistä viikkoa oli mulle ihan kamalan vaikeita ja rankkoja. En todellakaan osannut iloita enkä nauttia. 

Saatoin ihan pienimmästä mennä vain peiton alle ja nyyhkiä sielä aikani. 

En oikein itsekkään tiedä miten kaikki tuntui niin vaikealta ja miksi mua ahdisti niin kamalasti koko arki. Onneksi mieliala alkoi tasottumaan pikkuhiljaa normaaliksi.

Silti mulla edelleen on jotenkin paha fiilis, miksi en heti aluksi "kiintynyt" lapseen.. Mikä mussa olikaan vialla?

Seuraava ongelma olikin sitten taas edessä.

Mä olin sanaut itseni ns. kuntoon, fiilis oli paljon parempi. Morkkis imetyksestä oli jäljellä, mutta tyttö söi onneksi oikein tyytyväisenä pullosta. Meillä oli vähän jo rytmiä. Tai rytmiä ja rytmiä, yöllä nukuttiin ja päivällä jaksettiin pieniä hetkiä olla hereilläkin.

Sitten alkoi taas itku kausi, meillä huudettiin, itkettiin ja kitistiin ihan tosi usein.

Pienellä alkoi ihan kamalat maha vaivat.

On niin kamalaa katsoa vierestä kun toinen kärsii ja toiseen sattuu.

On päiviä, että kaikki menee tosi hienosti ja neiti jaksaa hymyillä ja hurmata muita, mutta on päiviä että vain itketään ja kitistään, pitää sylitellä ja sekään ei pelkästään riitä, vaan heijata ja heilutella.

On öitä jolloin nukutaan ihan ok. On öitä jolloin ei nukuta kun muutama tunti ja nekin äärettömän levottomasti. Pisin pätkä minkä neiti on koskaan nukkunut on 4,5h ja sekin oli vain kerran.

Tänä päivänä yritetään selvittää mikä Pinjalla on, vai onko se vain koliikkia.

Yhdessä vaiheessa maha näytti ja paremmalta ja me saatiin n. viikon ajan katsella ihanan tyytyväistä ja naureskelevaa vauvaa, me saatiin nukkus yöt 2-3 syötöllä.

Mutta nyt ollaan taas palattu "normaaliin" rytmiin. Meillä itketään n. 1-5 päivässä viikossa. 

Tuntuu, että itkut ja huudot ovat vain lisääntyneet kokoajan päiväpäivältä..

Esimerkiksi lauantainabneiti oli tosi tyytyväinen koko päivän, illalla vein sitä 7 aikaan nukkumaan ja alkoi ihan kamalat itkupotku raivarit ja massun vääntely, huutoa kesti puoli kahteen asti yöllä, jolloin isi sai tytön vihdoin unille. Typy nukkui yhdeksään aamulla, kolmella syötöllä, kahdella tutin laitolla takaisin suuhun ja yhdellä kitinällä..

Nykyisin meillä herätään n. 1-2 tunnin välein yössä. Syödään tai kitistään..

Illalla huudetaan viimeiseksi, aamulla ensimmäiseksi, yölläkin ehkä muutaman kerran. Päivälläkin saatetaan vielä kiukuta.

Mutta oi että niitä muutamia päiviä viikossa kun kaikki on hyvin ja neiti naureskelee, höpöttelee ja seurailee kaikkea kiinnostuneena. Voi että ne on niin suurta luxusta. 

Mä rakastan omaa pientä murusta eniten koko maailmassa, mutta pakko on myöntää että välillä on niin kamalan väsynyt, että tekisi mieli kömpiä ihan vain yksin johonkin hiljaiseen paikkaan nukkumaan, joskus tekisi mieli vaan antaa tytön huutaa ja pistää korvatulpat korviin, joskus tekisi vaan mieli mennä ja olla hetki rauhassa ja ajatella vain ja ainoastaan itseään..

Älkää käsittäkö väärin. Mä en ole todellakaan jättämässä tyttöä mihinkään, välillä on vain niin väsynyt, että pieni(tai vaikka vähän isompikin) hetki itsekseen tekisi niin hyvää.

Olen meinannut kirjoittaa teille jo aikasemmin vauva-ajan haasteista, mutta tuntuu etten ole ollut valmis siihen. Oon kantanut ehkä suurta syyllisyyttä kaikista näistä asioista ja niiden myöntäminen ääneen on ollut (ja on kyllä vähän vieläkin) ihan pirun hankalaa!!

Mutta onneks mä olen loppujen lopuksi tajunnut, että se ei tee mustaa huonoa äitiä jos jaan teidän ja muidenkin kanssa näitä mun ajatuksia, ajatuksia siitä miten rankkaa välillä on. 

Jos joku tuomitsee tämän perusteella mut ihmisenä tai äitinä, niin antaa mennä.

Tiedän kuitenkin itse, että Pinja on mulle kaikki kaikessa ja Pinjallakin on meidän kanssa hyvä olla <3

Onneksi meillä on myös niitä hyviä päiviä jolloin meillä asustelee oikea päivänsäde ilopilleri, ne antaa ihan kumman paljon voimaa tuleviin koitoksiin typykän kanssa!

Blogi tapaamisia

Tässä on yksi ihanimmista puolista bloggaamisessa, tapaat uusia ihania tuttuja, joista voi tulla jopa ihan oikeita ystäviäkin.
Me vietettiin tyttöjen päivää ihanan my miracle X girl blogin Even ja Aadan kanssa.

Me oltiin jo raskaus aikana puhuttu ja mietitty, että voitaisiin nähdä kunhan tytöt syntyvät ja kasvavat hieman. Eve oli sopivasti täälläpäin reissussa ja me sovittiinkin perjantaile treffit.
Eve ja Aada tuli meille heti aamusta, meidän neiti otti vielä rennosti yökkäri päällä ottamassa vieraita vastaan.
Meillä oli ihan tosi mukava päivä tyttöjen kesken, käytiin vähän shoppailemassa tai voiko sitä nyt shoppailuksi edes sanoa? meillä oli niin paljon juteltavaa että taidettiin vaan kävellä kaupoissa ja keskittyä enemmän siihen höpöttely puoleen.
Eve on siitä aivan mahtava ihminen vaikka emme toisiamme oikeastaan tunnekkaan, meillä löytyy samantien ihan älyttömän paljon juteltavaa, voit puhua hänelle vapaasti asioista ja toinen ymmärtää mitä tarkoitat, eikä tarvitse varoa mitä suustaan päästää, koska meillä löytyi juttua kyllä aivan kaikesta!
Tämä oli kyllä aivan tosi mahtava piristys arjen keskellä! Kiitos teille tyssit <3

Kauhee toi kuvien laatu. Kaks bloggaajaa ja kummallakaa ei ollu kameraa mukana, hupshei..
 
Mutta oli ihan tosi mahtava tavata ja tutustua uuteen ihmiseen.
Ohimennen muuten juteltiin Even kanssa siitä, että mitäs jos järjestettäisiin joskus vähän laajemmin jonkinlaista mammatapaamista? jossain päin suomea vaikka kesällä?
Olisiko muut mammat halukkaita tapaamaan uusia ystäviä ja touhuamaan jotain kivaa yhdessä?

Meidän Neiti 2kk

Meillä täytettiin eilen 3 päivä huhtikuuta 2kk.
Aika vaan juoksee niin hurjan lujaa, ja kohta meidän pieni ei olekkaan enää pieni, sniif.
En oikeesti älyä mihin kaksi kuukautta on yhtä äkkiä vain kadonnut, toisaalta tuntuu että typy on ollut meilä aina, mutta silti se on jo 2kk. Ihan hurjaa!
Mä olen vasta nyt viimeisen reilun kuukauden aikana oppinut ihan oikeasti nauttimaan tästä äitiydestä! Aluksi oli niin huono fiilis ja jotenkin se kaikki vauva-ajan ihanuus hukassa. Onneksi ne ovat nyt löytäneet tiensä meille oikein tuplana, hihih. Tähän varmasti vaikuttaa se, että oman lapsen tarpeet on alkanut jo tunnistaa/rytmi alkaa muodostua ja muutenkin jaksan paljon paremmin nyt kuin aluksi.
Toki neidillä on ollut jo yliviikon mittainen valve/itku kausi ja meillä ollaan huudettu ja kiljuttu keuhkot ihan pihalle, onneksi vihdoin päästiin eilen lääkäriin tytön kanssa!!

 No, mitäs meidän kaksi kuukautiselle sitten kuuluu? Ja mitä meillä osataan?

• Neiti hymyilee päivittäin, pari kertaa hän on naurahtanut ääneenkin 
•  Meillä jokelellaan ja kerrotaan paljon tarinoita, varsinkin leluille
• Meillä käytetään suurimmaksi osaksi kokoa 56, pikkuhiljaa olen kokeillut myös 62 kokoa ja osa 50kokosistakin menee vielä
• Omat kädet on mailman jännin juttu! tai oikeastaan oikea käsi, vasen on vielä vähän hakusessa.
• Syö korviketta n. 80-130ml kerrallaan n. 2-4h  välein
• Meillä käytetään 2koon vaippoja, kokeilin kyllä kolmostakin, mutta on liian isoja vielä
• Tykkää nukkua lähinnä ulkona, nukkuisi varmaan yötkin sielä jos saisi
• On alkanut kapinoimaan untenmaille menoa iltaisin.....
• Ei viihdy kovin mahallaan, joten tätä meillä reenataan
• On ihan kamala aamuvirkku (keneltä lie perinyt kun mamia väsyttäis..)
• Kuuntelee tarkasti kun hälle jutellaan 
• Hymyilee kun höpsötellään
• Rakastaa kylpemistä, voisi lillua ammeessa vaikka kokopäivän
• Ei oikein halua syödä tuttia
• On kovin isin tyttö, isi on best!
• Kiukun tulleesa viihtyy lähinnä vain omassa koliikki keinussaa, sylikään ei aina kelpaa.
• Ilmoittaa tomerasti jos on nälkä! Yleensä herää kamalaan itkuun, eikä silmätkään aukea ennenkuin pullo on suussa

Tosiaan meillä oli eilen lääkäri tytölle. Soittelin jo viikolla neuvolaan, että me ollaan kokeiltu aivan kaikkea tytön kanssa ja raukka parka vain itkee ja huutaa ja kipristää mahaansa.
Vihdoin meidät otettiin tosissaan kun neiti ei enää suostunut kunnolla syömään ja alkoi kakkamaan vihreää kakkaa!
Lääkärinä oli ihana vanha mies, joka on kuulema toiminut kolmekymmentä vuotta neuvolassa.
Lääkäri epäili, että meidän tytöllä voisi olla maitoallergia!!
Me saatiin apteekista reseptillä nutrilon pepti 1 maitojauhetta, josta sitten itse keitellään maitoa tytölle.
Nutrilon on  ihan kamalan kallista, toivotaan tosiaan että se auttaa, vaikka maitoallergiaa en meidän tytölle kuitenkaan toivoisi. Kahden viikon Nutrilon kuurin jälkeen sitten tarkastellaan tilannetta uudelleen. Jos maidonvaihdos on auttanut, saadaan lähete lastenlääkärille ja tytöllä siis todetaan maitoallergia, mutta jos kuuri ei ole auttanut, ensisijaisesti epäillään vain koliikkia. Jos 3-4kk iässä oireet ei vieläkään ole helpottaneet, lähdetään taas selvittämään lisää mikä tytöllä voisi olla, refluksia, muita allergioita tms..

Onko täällä kellään kokemusta Nutrilon pepti 1:stä?
Jos on voiko sitä maitoa ns. tehdä valmiiksi pulloihin, vai pitääkö joka kerta ennen syöttöä keittää uudet vedet ja sekoittaa jauheet?
 

Vauvakavereita

Väsynyt äiti täällä heii! Meillä ollaan perjantaista asti huudettu JOKAikinen ilta about seittämästä jonnekkin 10-12 ja aamulla herätään itkemään 5-7 ja itkeskellään sitten johonki kymppiin kunnes nukahdetaan unille.. Yö hyvällä tuurilla nukutaan parilla syötöllä ilman suurempia kitinöitä.. Huhhei vähän täällä väsyttää..
Mutta meillä on pitkästä aikaa ollut jokapäivä älyttömästi tekemistä ja asioita hoidettavana ja ollaan oltu liikenteessäkin.
Ihana kun aina ei tarvitse istua vain kotona ja olla! Valvotut yöt ja väsynyt mielikin on vähän aina piristynyt kun on puuhaillut kaikkea kivaa.

Aloitetaanpa vaikka viikonlopusta.
Nupun tuleva kummisetä tuli tyttökaverinsa kanssa meille kylään. He tulivat ensimmäistä kertaa katsomaan tuota pikkuneitiä ja miten sattuikin tyttö päätti että tänään on kiukkupäivä!! Tyttö ei ole koskaan vierastanut eikä pelännyt ketään, paitsi tänään.. omaa kummisetäänsä. Kummisetää josta piti tulla sylikummi! Tyttö meni ihan nätisti kummin syliin ja kun nosti katseen kasvoihin alkoi huuli väpättää ja ilme mennä surkeammaksi ja surkeammaksi ja lopulta tuli itku! Toinen pieni taisi vähän pelätä pitkätummatukkaista kummisetää jolla vielä oli pipokin päässä!
Tosin pipon kun veti silmille niin tyttö oli ihan iloisin mielin sylissä. Me naureskeltiinkin, että kummi joutuu tulemaan ristiäisiin pipo silmillä ettei tyttö pelkää!
Aika hyvin se kuitenkin meni, vaikka vähän levoton tyttö olikin ja kitisi aika pienestä. Unetkin jäi vähiin koko päivänä ja illalla se kostautui.. Ei meinattu käydä nukkumaan ja vihdoin kun nukahdettiin niin heräiltiin vähän väliä itkemään ja aamu viidestä eteenpäin huudettiinkin sitten ihan suoraa huutoa.. Käy niin sääliksi kun toinen raukka vain itkee eikä mikään lohduttelu auta..

Sunnuntai aamuna sitten isin herättyä tyttö alkoi rauhottumaan ja saatiin se nukkumaan. Mami ihan kamalan väsyneenä zombiena sitten alkoi laittamaan itseään vähän ihmisen näköiseksi, edessä nimittäin olisi vauvamessut! Me lähdettiin messuille ihan tyttöjen ja vauvojen kesken. Mukana oli mun kaveri Terhi ja hänen mailman suloisin poikansa (joka on meidän neitiä kaksi päivää nuorempi!)
Vauvamessut oli mulle kyllä hieman pettymys. Ehkä mun odotukset oli turhan liian korkealla niiden suhteen sitten. Messut oli tosi pienet, ei niinkään messumaiset, mulle tuli mieleen ennemminki myyjäiset. Silti oli tosi mukava sielä käydä ja vielä mukavampi oli nähdä tätä kaveria pitkästä aikaa.
Mukaan ei oikein tarttunut mitään, vinopino esitteitä. Olisihan sielä ollut vaikka mitä kivaa, mutta pidinpä pintani.

 

Maanantaina me koitettiin ettiä isimiehen kanssa tuolle typylle ristiäismekkoa. Kastemekkohan meillä on, mutta jokin vähän rennompi sen jälkeen päälle puettavaksi. Me kierrettiin vaikka missä, mutta ei löytynyt mitään sopivaa, iik iik. tosin hehh heh hups mami sortui heräteostoksiin, nimittäin marimekon unikko kuosiseen välikausi haalariin, hih. En edes pidä siitä kuviosta yleensä, mutta tässä kaikki värit ja muut oli ihan syötävän ihania, ja mun oli pakko saada se.
Illalla isi ja tyttö höpsötteli yhdessä ja neiti oli niiin haltioissaan, voi pieni suloisuus!!
Ihana katsoa miten he nauttivat toistensa seurasta.

Tiistaina näin taas yhtä ihanaa kaveriani Meriä ja hänen tyttöään (joka on päivän nuorempi kuin meidän)
Käytiin vähän kirppis shoppailemassa kivoja kevät uusia vaatteita neitokaisille.
Mulla tulee pinkki ja vaaleanpunainen niin yli korvien, että koitin parhaani mukaan vältellä niitä värejä, heh. Saatiin kyllä kaappiin onneksi vähän muutakin väriä nyt.
Tytöt tuli käymään vielä meillä reissun päätteeksi ja ai ihana kun toinen tomera neiti mahallaan kannatteli päätään niin ylväänä ja kääntyili selälleenkin ties kuinka monta kertaa! Meidän pontera (heh, kaikella rakkaudella <3) neiti vain lysähti naama kiinni sohvalle.
Koitin kuvatakkin näitä pikkusia, mutta vauhti oli niin kova, että ei saatu kun heilahteneita otoksia.

Tänään keskiviikkona olikin jälleen kerhokeskiviikko, ja nähtiin taas terhiä ja pikku hurmuria.

Tekemistä on riittänyt ihan älyttömästi ja ihana kun kerrankin on menoa!
Huomenna hoidellaan vähän pankki asioita ja perjantaina sitten nähdäänkin Eveä ja Aadaa <3
Voi ihana  mikä sosiaalisuus viikko meillä onkin pitkästä aikaa ollut!

Vyöhyketerapia päivä!

Meidän neitihän tosiaan kärsii massu vaivoista, välillä kovistakin sellaisista.
Yöt usein ähistään, välillä kyllä(onneksi) myös nukkuen. N. tuntia ennen heräämistä ähinä ja itku alkaa, sitten herätään syömään maitoa ja ähistään/itkeskellään taas 15min-1h syömisen jälkeen ennen kunnon unia. Päivällä välillä menee tosi hienosti ja välillä maha vaivaa ihan kamalasti ja neitille tulee kipu itku kohtauksia, ähinää, kiemurtelua...
Nykyisin myös pierut tulee itkun saattelemana ja maha on niin kovana, ettei kakka meinaa millään tulla.

Ollaan kokeiltu kaikkea mahdollista, maitohappobakteereita, cuplatonia, disflatyyliä, jumppaa, mallasuutetta, hierontaa. Terkkarin ohjeen mukaan vähän kaikkea.. Nyt perjantain lääkäri käynnillä meillä oli puheena vyöhyketerapia. Vauva vyöhyketerapia.
Me saatiin perustietoa siitä ja yhteystiedot kotiin, jotta halutessa voimme ottaa itse yhteyttä ja varata aikaa. Tämä vyöhyketerapeutti johon otin yhteyttä on siis Salla Joutsen ja toimi alueena on Jyväskylän alue. hokshoks jyväskyläläiset!!

Eilen (kolmannen valvotun yön jälkeen ja erittäin kiukkusten päivien..) päätettiin, että ehkä me soitetaan ja selitetään meidän tilanne ja kysellään vähän milloin olisi vapaata aikaa!
Jos tämä ei auta, niin eihän siitä haittaakaan ole. (paitsi tietysti rahat menee hukkaan)
Mutta jos tämä auttaa ja rauhottaa neidin vatsan ja soisi meille vähän paremmin nukuttuja öitä, niin tämä tosiaan on kokeilun ja sen kaiken rahan arvoista!

Soitin eilen iltapäivällä Sallalle ja kyselin milloin mahdollisesti saisi aikaa. Ja me saatiin aika heti tänä aamuna klo. 11! Ei voi kun kiittää, kuinka nopeaa toimintaa onkaan!
Tänä aamuna siis 11 saapui meidän vyöhyketerapeutti ja ihan kotiin asti.
Erittäin erittäin mukava nainen, niin ystävällinen ja rempseä. Oli oikein kiva jutella ja häneltä saatiin myös hyviä vinkkejä vauva-arkeen!

Tyttö nukkui hänen vielä tullessaan ja me juotiin ihan rauhassa kahvia ja juteltiin ensin n.45 minuuttia. Kuinka neiti syö ja nukkuu, miten raskausaika meni, synnytyksestä sun muista mitkä voivat vaikuttaa hänen massuunsa.
Vähän vaille kaksitoista mä menin ihan varovasti herättelemään tyttöä ja annoin vähän maitoa, jotta hän ei kiukustuisi kesken hieronnan.
Olin kuullut vähän negatiivista tarinoita, että vauva itkee kovasti hoidon aikana ja akupisteitä painnellessä ja tekee itselle ihan pahaa katsoa.
Hieronnassahan siis tosiaan painellaan akupisteitä ja heijasteita, jotka vaikuttavat suoliston toimintaan. Vauva hierotaan ihan päälaelta varpaisiin asti. Näiden tarinoiden jälkeen mua vähän jännitti, että miten kestän katsoa jos oma lapsi huutaa kipua..

Mä levittelin pyyhkeen hoitotasolle ja riisuin vauvan alasti,  Salla lämmitti vauvaöljyn sopivan lämpöiseksi ja aloitti hieronnan, pikkuhiljaa varpaista kohti päälakea. Tyttö oli yhtähymyä vain, ei vetänyt itseään missään vaiheessa pois, vaan kuulema oikein työnsi varpailla lisää vastaan. Muutamassa kohdassa (korvanlehdessä,mahassa ja kantapäässä) oli hieman arka kohta jossa ilme vetäytyi hetkeksi vähän tuimaksi, mutta muuttui sen jälkeen taas iloiseksi itsekseen!
Salla selitti mulle, että hänen periaatteensa on se, että vauva ei saa itkeä käsittelyssä. Käsittelyn kuuluu olla vauvalle mukava hetki josta hän nauttii ja tuntee olonsa turvalliseksi.

Mun  mielestä Salla oli aiiivan mahtava työssää! Hän jutteli samalla vauvan kanssa kun koski tähän ja kertoi myös mulle kokoajan mitä tekee ja missä kohdassa on mikäkin akupiste ja mihin ne auttaa.
Hän antoi myös kotihieronta ohjeita meille!

Nyt sitten odotellaan ja katsotaan miten tyttö reagoi! Seuraavat 12 tuntia voi joillekkin olla tosi itkuisia kun suolistosta lähtee kaikki jumit ja viimeiset pihka kakat liikkumaan ja toisilla voi taas olla kovin hyvä ja rento olo. Hän käski kirjaamaan ylös kaikki huomiseen asti, millaisella tuulella tyttö on ollut, miten nukkuu, syö ja kakkaa.
Nyt hän ainanki simahti ihan heti käsittelyn jälkeen. katsotaan miten menee sitten ilta/yö.

Seuraava käynti meillä on ensiviikon maanantaina klo 11!

Mistä voin saada meillekkin tälläistä palvelua?

Salla Joutsenen yhteystiedot löytyvät TÄÄLTÄ jos joku muu täältä keski-suomen alueelta kaipaa vauvansa vatsa vaivoihin apua, Sallan osaamis alueeseen kuuluu myös: imetysneuvonta/tuki ja hän vuokraa myös imetystuki laitteita.

Mä suosittelen kyllä aivan ehdottomasti kokeilemaan jos yhtään vaivaa! Mukana saa myös niin paljon muuta hyvää infoa ja tietoa.

Salla on myös tulevana viikonloppuna 29-30.3.2014 järjestettävillä vauvamessuilla(vauvamessun sivuille pääsee sitten TÄSTÄ) pitämässä esitelmää synnytykseen valmistautumisesta ja imetys asioista! Käykää ihmeessä kuuntelemassa jos on ajankohtaista!


Mitä vyöhyketerapia on?

Hyvästä huolenpidosta huolimatta, vauva saattaa ajoittain tai jatkuvasti kärsiä mm. vatsa- ja/tai iho-oireista, ummetuksesta ja toistuvista korvatulehduksista. Pitkään jatkuneena tällaiset epämiellyttävät tunteet lisäävät vauvan itkua ja aiheuttavat myös unettomuutta.
Vauvan ruuansulatuskanava ja munuaisten toiminta kehittyy valmiiksi vähitellen, ja siksi niin moni vauva kärsii ruuansulatusvaivoista; vatsan kouristelusta, ilmavaivoista ja koliikista.
Vauvan keho saattaa olla ”jumissa” syntymän jälkeen ja pitkään kestäneet itkukohtaukset aiheuttavat jännitystiloja koko kehoon.

Yhdistetyssä vauvahieronnassa ja refleksologisessa vyöhyketerapiassa käsitellään koko kehon vyöhykelinjoja ja heijasteita öljyn kanssa lempeän koskettelun ja hieronnan avulla. Se on myös helppo ja turvallinen hoitomuoto, jossa ei tarvita lääkkeitä.
Hieronta saa aikaan vauvalla mm. verenkierron vilkastumista, hengityksen syvenemistä, ruuansulatuksen vauhdittumista, hermoston tasapainottumista ihon tuntoreseptoreiden kautta, laukaisee lihasjännityksiä, parantaa ja syventää unen laatua ja edesauttaa motorista kehitystä.


Käsittely tapahtuu lempeästi vauvan ehdoilla ja ilman kipua. Jo muutama hoitokerta voi olla avuksi, jolloin vauvan olotila paranee selvästi. Käytännössä hoito myös ohjaa vauvaa itse löytämään hyvän ja tasapainoisen tilan elimistölleen.
Vanhemmat saavat halutessaan ohjauksen tärkeimpien alueiden hierontaan vauvan vatsan hoidon kannalta: pää, korvat, jalat, vatsa ja selkä.
Teen hierontaa aluksi alle vuoden ikäisille lapsille.
Huom. Rokotusten jälkeen on suositeltavaa pitää viikon tauko ennen seuraavaa hoitokertaa.
Käsittely kertoja on tapauksesta riippuen  yhdestä kuuteen.

Vyöhyketerapia info löytyy Sallan omilta nettisivuilta, eli TÄÄLTÄ !

Suosittelen tosiaan lämmöllä kokeilemaan, paljon hyviä vaikutuksia ja aivan mahtavan mukava nainen, joka osaa käsitellä vauvoja erittäin hyvin.

Päivittelen taas lisää ajankuluessa ja miten hoito on meillä auttanut!

Kuulumisia kuvina

Tosiaan mun epäonnen viikko on jatkunu, ainankin tän blogin osalta!
Pari postausta ootte saanu kokonaan kuvattomina, lupasin jo alkuviikosta, että teen teille kuvapostauksen kun sillon ei toiminu nuo kuvanmuokkaus ohjelmat... eikä ne toimi VIELÄKÄÄN!!
Lisäsin nyt vaan paintilla nuo tekstit, kuvat on ihan täysin muokaamattomia ja rajaamattomia, ja ai että mua ärsyttää!!

Nyt siis joku fiksujaihana !  
Mitä kuvanmuokkaus ohjelmia te käytätte? Suositelkaa mulle jotakin, minkä voisin esim. ladata koneelle?

Oon käyttänyt vaan netissä olevaa pixlr expressiä tai picmonkeyta, mutta nyt ne molemmat on niiin jumissa, etten niillä pysty enää kuvia muokkaamaan. pyh.

No mutta, nyt saatte kuvia meidän viimeviikoista :) Aloitetaan sen pitemmittä puheitta.

 

Rakas hymyilee <3

Neiti tapittaa nykyisin jo ihan tosipaljon silmät auki ja seurailee ympärilleen mitä tapahtuu!

Kylpeminen on ihan meidänlemppari puuhaa! Vedessä voitaisiin lillua vaikka koko päivä ;)

Mummivaarilasta kotiin lähdössä.Neiti ei oikeastaan syö tuttia, sylkäisee vaan aina pois suusta. Ollaan koitettu opettaa että autossa jaa vaunussa nukkuessa laitetaan tutti suuhun, koska se vähän rauhottaisi neitiä.

Pipo silmillä. Yleensä neiti herää kesken unien itkuun kun pipo on valahtanut silmille. Sitten se käydään suoristamassa ja unet jatkuu :D

Tuohon se taas kylvyn jälkeen nukahti, kiedottuna lämpimään vilttiin <3 Tälläkin hetkellä, kun tätä kirjotan toinen tuhisee viekussa <3

Ihanaa lauantai iltaa kaikille meiltä :)

Mitä tänne kuuluu?

Mitä meille kuuluu?

 Meidän isopieni neiti on jo 1kk vanha! :)
Aika se vaan juoksee ihan kamalan nopeaa tahtia tuon pienen kanssa ja mä en oo vaan mitenkäänpäin kerenny kirjottaa tänne enkä edes käydä koko bloggerissa!! Ollaan käyty paljon kylässä, mummilassa, pappalassa, isomummilassa ja mummivaarilassakin käytiin :)
Oikea reissumuksu ja reissuviikko takana ♡
Vähän jännitin kyläilyä tuon pienen kanssa, mutta kaikki meni tosi hienosti ja pikkuihme on sulattanut jo kovinmonen ihmisen sydämmen!

Tai eihän se enää kohta mikään pieni edes ole, musta tuntuu että neiti on kasvanut jo nyt aivan tosi hurjanpaljon isommaksi! Hän näyttää kasvoiltakin niin isolta tytöltä!! Maito maistuu ihan hurjasti ja veikkaan että painoakin on jo reippaasti yli 4 kiloa.
Voi äidin pieni kun se aika rientää niin hurjasti. Meillä on ylihuomenna 1kk neuvolakin!! Huii!!

Miten neiti syö?

Meillä alkaa pikkuhiljaa olemaan rytmi kohdallaan. Toki se saattaa päivittäin heittää tunnilla tai parilla sillä täydellisen rytmin ylläpito noin pienen ihmeen kanssa on ihan TÄYSI mahdottomuus.
Suurinpiirtein rytmi meillä kuitenkin alkaa jo olla :)
Neiti syö suurimman osan pullosta ja siis korviketta. Valion tuuti on ollut aika sopiva meille. Aluksi syötiin nan1 ja maha oli kovin löysällä ja kakkaa tuli kokoajan. Vaihdettiin n. Kahden viikon iässä tuutiin ja mun mielestä se on ollut parempaa kuin hyvää :)!
Meillä siis neiti sai ensimmäiset ruokansa sairaalassa pullosta. Kaksi ensimmäistä päiväähän tyttö joutui olemaan vastasyntyneiden teholla ja sielä hänelle annettiin pelkkää pulloruokaa (kahden tunnin välein, 30 milliä maitoa) sain aina yrittää imettää tyttöä teholla käydessä, mutta maitoa ei tullut tippaakaan ja neiti ei siis jaksanut edes imeä tissiä. Maitoa alkoi tulla vasta kotona kunnolla ja sitä tulikin paljon. Sain pumpattua päivässä n. 200-400 milliä plus imetys päälle. Jostainkumman syystä maidon tulo tyssäsi kuin seinään n. Viikko sitten. Yritän antaa neidin imeä tissiä, hän jaksaa sitä n.5-10 minuuttia imeä ja sitten menee hermo kun maitoa ei tule kuin tippa tai pari, enkä saa enää edes pumpattua yhtään. Joten siis pullolla ja korvikkeella mennään joka syötöllä. Öisin saatan nostaa välillä tytön nukkumaan meidän viereen ja tyrkkään tissin suuhun. Yö aikaan maitoa saattaa välillä tulla edes vähän enemmän ja neiti jaksaa sitä hetkisen syödä ennen nukahtamista, sitten kun heräillään niin onkin kamala huuto pullon perään.
Korvikkeiden kanssa pelaaminen on ihan kamalan kallista ja pullorumba varsinkin yöllä hankalaa.

Mulla ei ole mitään pakkomiellettä imetykseen. Mun mailma ei romahda jos joudun antamaan lapselleni korviketta. Tottakai olisin toivonut, että maitoa riittäisi niin paljon ettei korvikkeiden kanssa tarvitsisi puljata ollenkaan ja voisin antaa tytölle sen verran ravintoa kun hän tarvitsee.
Mutta minkäs teet.

Kyllä se vähän pahalta tuntuu kun ihmiset arvostelee miten mun lapsi ei saa tarpeeksi läheisyyttä ja kuinka se sairastuu kun ei saa tissimaitoa. Mua myös inhottaa kun ihmiset sanoo etten yritä tarpeeksi ja että vauvojen tehtävä ON imeä tissiä ja kyllähän sen nyt pitäisi onnistua..
Olen itsekkin ollut ns. Korvike vauva ja ihan hyvän elämän olen elänyt ilman tissimaitoa. Aluksi mullakin oli vähän epäonnistuja fiilis kun maitoa ei riittänytkään. Kaikkilla vaan puhuttiin kuinka ihanaa on imettää ja kuinka se läheisyys vauvan kanssa on parasta.
Onneksi älysin, että pääasia on kunhan neiti saa mahansa täyteen, oli se sitten tissistä tai pullosta.
Ja läheisyyttä voin pienelle rakkaalle antaa muutenkin ♥!

Meillä syödään n. Kolmen tunnin välein n.90-130 milliä. Välillä syöttö väli saattaa olla vain kaksi tuntia jolloin vähemmän maitoa riittää, joskus ollaan saatettu nukkua neljäkin tuntia jolloin maitoa menee enemmän.

Onko ruudun toisella puolella muita korvike vauvoja?
Ja paljon about teidän kuukauden ikäiset syö maitoa?

Miten neiti nukkuu?

Neiti nukkui aluksi vähän huonosti. Aina sai sylitellä ja juuri kun kerettiin uneen niin herättiin taas ylös. Saatettiin nukkua10minuuttia tai tunti. Olla hereillä muutama minuutti tai tunti. Kokoajan oltiin ns. Valmiustilassa.
Nykyään nukutaan jo vähän paremmin :)
Yöunille neiti käy vähän vaihtelevasti. Ollaan yritetty, että unille käydään kahdeksan aikaan. Tällöin jäisi itselle aikaa käydä suihkussa, keittää pullot ja tuti, laittaa paikat kuntoon ja syödä iltapalaa :) JOS neiti on saatu unille kahdeksan aikaan. Hän herää 22-23 syömään, jonka jälkeen koko poppoo mennään yhdessä nukkumaan! On myös iltoja jolloin neitikin rauhottuu vasta tuolloin myöhemmin kun mennään yhdessä nukkumaan. Niin ja meillä nukutaan hienosti omassa sängyssä.
Seuraava herääminen on 2-3 aikaaan syömään. Välillä yöllä neiti heräilee jo 12 aikaan, jolloin nostan hänet viereen ja koitetaan imeä tissiä ja mamikin saa torkkua vielä hetken ennen ensimmäistä syöttöä.
Tämän jälkeen mennään taas nukkumaan hienosti omaan sänkyyn ja seuraavan kerran heräillään 5-6.30 syömään. Unia jatketaan vielä vaihtelevin menestyksin 9-11, välillä omassa sängyssä nukkuen tai äidin vieressä ja vähän tissillä roikkuen :D!

Kun ollaan heräilty äippä keittää kahvia ja neidille suoritetaan aamupesut ja päivävaatteet päälle. Seurustellaan hetki sohvalla kahvia hörppien, jonka jälkeen massu täytetään maidolla ja mennään unille. Useinmiten ulos, koska siellä nukuttaa niin hyvin :)!
Nää aamupäiväunet ulkona on mun pelastus. Saa keitettyä taas pullot, siivottua ja laitettua itsensä kuntoon. Päiväuniajasta riippuen joskus teen ruuan. Ulkopäikkärit on yleensä n. Kolmen tunnin mittaiset :)!
Sieltä heräiltyään päivä yleensä menee vähän levottomasti. Uni ei saata kunnolla tulla tai ei malteta nukkua, joten tässä saattaa tulla pidempi hereillä olo pätkä!

Kuitenkin 4-5 aikaan me lähdetään yleensä lenkille tai vaikka vaunuilla kauppaan, jonka jälkeen neiti taas nukkuu iltaan. Jos ei mihinkään lähdetä, uni tulee yleensä omassa sängyssä.

Sitten ollaankin taas illassa ja rumba alkaa alusta :)!
Kuten sanoin rytmi ei minuutilleen jokapäivä todellakaan toimi, mutta aika pitkälle ollaan saatu päivät menemään näin.

Mitä neiti osaa?

Neiti osaa kannatella omaa päätään  jo todella hienosti! Toki niskaa pitää tukea esim. Nostaessa, mutta paikallaan ollessa neiti nostelee päätään kokoajan itse.
Meillä on opittu myös pikkuhiljaa seurailemaan katseellaan ääntä ja liikettä. Typy on kova tarkkailemaan ja tykkääkin seurata mitä  ympärillä tapahtuu. Leluja on myös tosi kiva tuijotella, vaikka niistä ei muuten mitään ymmärretäkkään.
Neiti hymyilee paljon! Veikkaan että suurinosa on vielä tahattomia hymyjä, mutta välillä höpötellessä ja hipsutellessa äiti saa muutaman hymyn. Myös massu täynnä maitoa hymy on herkässä! :D
Neiti tarraa kiinni kaikkeen mihin voi, muiden sormiin, hiuksiin, hupparin naruihin! Ja puristus voima on ihan tosikova jo.
Jokapäivä ilmenee uusia pieniä taitoja joista saadaan olla tosi ylpeitä!♡

Kaikin puolin meillä menee aika kivasti. Yhdessä vaiheessa massu meinasi vaivata kovasti ja valvottuja öitäkin kertyi muutamia. Nyt on mennyt massunkin puolesta paremmin (toki edelleen on satunnaisia päiviä/öitä jolloin massuvaivaa) Neiti on kyllä aika kiltti eikä paljoa turhia itkeskele! :)

Saatte hei varmaan huomenna pelkän kuvapostauksen. Tää tekniikan ihmelapsi ei saanut niitä himputin kuvanmuokkaus ohjelmia toimimaan. Joteen, huomenna uus yritys! :D

Ensimmäinen kerta

Meillä on ollut tällä viikolla ensimmäinen kerta viikko!

Ensimmäinen kerta neuvolassa.
Nimittäin kotineuvolassa.
Vastahan neiti syntyi ja nyt jo oli neuvola(tai olihan se jo keskiviikkona..) Aika menee ihan kamalan nopeasti !

Neuvola täti tuli siis meille kotia perinteiselle eka neuvola käynnille, prinsessan ohella oli tarkoitus poistaa multa tikit leikkaushaavasta.
Me aloteltiin juttelemalla eka kaksistaan terkan kanssa, koska neiti nukkui niin söppänästi vielä päiväuniaan, eikä häntä raaskittu herättää. Käytiin läpi kaikennäköiset asiat imetyksen, tunteiden muutosten ja synnytyksen jälkeisen liikunnan väliltä.
Juttua riitti aika paljon ja tosiaan saatiin isokasa erinäkösiä lehtisiä kotia luettavaksi vielä lisäksi.

Mä jännitin ihan kamalasti sitä tikkien poistoa. Kaikki mulle sanoi että ei se satu yhtään ja turha jännittää, mutta kun jännittää silti!
Tuntuu että kaikki meni vähän ohi kun hikoilin ja tärisin ja olin varma et kuolisin siihen kipuun. Jep, oon aika dramaattinen xD Muttakun ei mulla ees ikinä oo ollu mitään tikkejö tai muuta niin en tiennyt mitä odottaa..
Näin jälkeenpäin voin sanoa, että tikkien poisto ei satu, ei yhtään :D Haavateipin irrottaminen haavan päältä sattui paljon enemmän. Se kun oli ihan kunnolla juuttunut mun ihoon ja yhteen tikkiin kiinni.
Terkkakin nauroi että sattuuko sua oikeesti kovaa kun hikoilin ja olin jäykkänä kun joku tikkusuolattu muikku :D Mutta selvisinpähän hengissä, jee!
Haava näytti kuulema tosi hyvältä, parantunut nätisti ja ei mitään ongelmia.
Peitteitä ei vatsassa ollut(mitä ne ees on :D?) Ja muutenkin mun vointi on ollut ihan hyvä.

Seuraavaks siirryttiin neitiin. Terkka piti häntä sylissä ja jutteli, että sai ns. kontaktin tyttöön. Sitten vaihdettiinkin vaippaa ja pestiin pyllyä ja punnitiin neiti. Hänen kotiinlähtö painonsa sairaalasta oli siis 2990g ja vähän jännitin miten paino on noussut. Typy syö kyllä ihan hyvin, varsinkin pullosta, mutta maha on ollut kovin löysä, että pysyykö ne ravintoaineet sisällä. Kuulema on ihan hyvä jos neidin paino olisi suurinpiirtein syntymäpainon verran eli 3100g.
Arvatkaa paljon neiti paino? :D No 3490g! Jep :D Viiden päivän aikana painoa oli kertynyt melkein 500g. Että kyllä meidän taloudessa tuo maito taitaa maistua ihan tosi hienosti. Kohta tää ei oo enää yhtää niin pieni, jos ne 50cm vaatteetkin alkais sopia kun saadaan vähän lihaa luiden ympärille.
Seuraavaks hän tarkasti tytön refleksejä, ironneen napatyngän ja ihon kunnon yms.

Kaikki on kuulema erittäin hienosti :) Saatiin lupa lähteä ulkoilemaan, keijukais tarran korttiin ja tekstiksi "Tervetuloa maailmaan pikkuinen! Upeasti syntymäpaino ylitetty. Refleksit normaalit. Iho, silmät ja suu siistit. Napatynkä irronnut, pohja siisti. Putsailut niin kauan kun erittää. D-vitamiinin aloitus 2vk iässä, ensi maanantaina"
Kotikäyntiin meillä meni melkein parituntia aikaa, neiti oli tosi kiltisti, vaippasiltaan meinas tulla vähän kylmä ja itku yhdessä vaiheessa, muuten meni oikein hienosti!

Tyttö tarttuu tosi napakasti kiinni esim. sormeen. Yks ilta kun vaihdoin vaippaa niin kiskan ihan hurjan kovaa mua tukasta :D

Ensimmäinen kerta kylvyssä.
Käytiin myös samaisena keskiviikkona neidin kanssa ekaa kertaa kotosalla kylvyssä. Neiti kylvetettiin sairaalassa ennen kotiinlähtöä ja nyt sitten kotona toisen kerran.
Mua vähän jännitti neitin kylvetys ja isimies saikin suurimmaksi osaksi hoitaa kylvyn, pitää neidistä kiinni. Äiti vain vähän "heitteli" vettä päälle ja ihasteli vieressä "miten söpö voi olla tuolla ammeessakin" xD joo pää tässä pehmentyy ja pahasti..
Ihme ja kyllä tällä kertaa ei tullut edes itkua. Ekalla kylpy kerralla neiti huuti kun päätä ois leikattu ja itkuhan siinä äitillekkin tuli. Tällä kertaa katseli ja näytti jopa vähän nauttivan kylvystä. Pieni suru meinasi taas tulla kun noustiin kylvystä pois ja kylmyyshän meinas iskeä kun äippä ei tainnut saada tarpeeksi nopeasti pyyhettä ympärille. Onneksi mieli muuttui heti paremmaksi kun pyyhe oli tiukasti ympärillä ja nuppu sylissä :)
Hienosti siis meni tämäkin ja ehkä minäkin uskaltaudun joskus kokeilemaan tuota kylvetystä neitin kanssa.

Ilme on vähän sellanen, että tykkäänkö vai enkö :D

Ensimmäinen kerta vaunulenkillä
Ja vihdoin, tätä mä olinkin niiiiin odottanut, ensimmäistä vaunulenkkiä!
Olin ihan innoissani siitä asti kun päästiin kotiin niin odottanut, milloin päästään vaunuilemaan, onneksi saatiin keskiviikon neuvolassa lupa lähteä vaunuilemaan. Kovin pitkiä lenkkiä ei voida vielä tehdä, koska typy on kuitenkin kovin kylmän arka ja mulla tuo haava vähän alkoi jomottelemaan varsinkin ylämäkiä työnnellessä. Mutta jostainhan se on aloitettava ja me aloitetaan vaikka sitten pienistä lenkistä :) Neiti oli hereillä kotonta lähtiessä, syötiin kyllä ennen lähtöä ettei sitten nälkäkiukku iske matkalla. Olin ihan varma että hän nukahtaa heti kun päästään liikenteeseen, mutta taisi olla niin uutta ja jännää, että oli pakko sinnitellä viimeiseen asti :D
Käytiin ensimmäisenä kirjastossa palauttamassa elokuvia ja sen jälkeen pienellä lenkillä ja kotiin tullessa vielä kaupassa. Kaikki meni tosi hienosti ja lopulta neitikin oli niin väsynyt, että simahti vaunuihin!
Oli ihan hassu fiilis työnnellä kärryjä tuolla pitkin kyliä. Saati sitten kaupassa :D Meinasin törmätä yhteen hyllyynkin kun en ihan hahmottanut, että mulla tosiaan on ne kärrytkin itseni lisäksi :D
Onneksi selvittiin kotiin ja olo on ihan uusi kun on päässyt haukkaamaan vähän raitista ilmaa ja näkemään muutakin kuin neljä seinää sisällä. Tästä alkaa sitten se mamin palautuminenkin, hitaasti mutta ehkä varmasti.

jee!

 

Lisää kuvateksti

Ensimmäinen kerta kylässä
Käytiin myös ekaa kertaa kylässä. Kaksi viikkoahan on se suositeltu kyläily raja, mutta neukkulakin sanoi, että kyllä varmasti uskallatte lähteä. Käytiin siis moikkaamassa nupun tätiä ja serkku tyttöä.
Tämäkin reissu meni tosi hienosti, tyttö nukahti ensin autoon ja jatkoi uniaan vielä kylässäkin sen aikaa kun joimme kahvia ja höpöttelimme kuulumisia.
Pikkuhiljaa neitikin alkoi heräillä ja ihmetellä mihin tultiin, syötiin ja vaihdettiin vaippaa ja hetken aikaa siinä ihasteltiin tyttöä kilpaa.
Äitille ja isille meinas iskeä niin kauhea väsy, että päätettiin lähteä koko poppoo kotiin nukkumaan pienet päiväunet.

Hitto toi kaukalo muuten painaa :D!

Tälläinen meidän ensimmäinen kerta "teema" viikko on ollut. Paljon ollaan touhuttu ja ihan kiva niin ettei ihan lahoa tänne sisälle :)

Neiti yhdenviikon vanha

Meidän neiti eilen yhden viikon vanha..  Pieniiso <3

Kotiin sairaalasta me päästiin juuri sopivasti perjantaina. Aika mahti tapa aloittaa kyllä viikonloppu ♡ kaikki koossa kotosalla ♡

Miten neiti voi?

Meidän typy voi ihan kivasti. Tutustutaan pikkuhiljaa toisiimme ja opetellaan elämään perheenä. 

Neiti on aika kiltti, oikea sylivauva. Välillä meinaa tehdä ihan tiukkaa jos pitäisi olla muualla kuin sylkyssä. 

Neiti on kova ilmeilemään, tulee surunaamaa ja hymynaamaa, kerran näkyi ihana hymykuoppakin!

On aivan älyttömän mielenkiintosta seurailla kattovaloja, niitä voisi tapittaa vaikka tunnin. Seurailee päällään äänen suuntaan jo pikkusen.

Ruoka maistuu ja maistuukin nimittäin erittäin hyvin. En tiedä onko hällä ees aina nälkä vai kaipaako vain äidin lähelle ja toisen imemisentarve on ihan tosi kova, mutta tuttia hän ei silti kelpuuta. Äiti saa toimia oikeana huvituttina xD

Neidin ollessa sielä teholla, häntä syötettiin kahden tunnin välein 30ml eli todella paljon vastasyntyneelle vauvalle. Neidillä siis tosiaan on ihan pohjaton maha nykyisin..

Tissiä voisi imeä vaikka kolme tuntia ja silti on nälkä. Välillä tulee kiukku kun tissistä maito tulee niin paljon hitaammin kuin pullosta.

Iltaisin yleensä pumppaankin maitoa valmiiksi, jotta yöllä ei tarvitsisi imettää kolmea tuntia ja vähän päälle, vaan voin antaa pullosta osan ja imettää puolentunnin/tunnin verran ja päästään vielä vähän nukkumaankin sen operaation jälkeen.

Neidillä on tainnut olla vähän masukipuja. Päivät menee vielä ihan ok, mutta öisin välillä on kovakin kitinä kun massuun sattuu. Tuntuu ihan kamalan pahalta kun ei tiedä miten toisen oloa voisi helpottaa, pieni raukka :( Toisina öinä ollaan nukuttu ihan hyvin 3-4 syötöllä ja osa öistä ollaan saatu vaan hyssytellä ja heilutella pikkuista massun takia :(

Itse aloin syömään maitohappobakteereita, juomaan laktoositonta maitoa, en juo kahvia vältän syömästä suklaata, sipulia, tuoretta ruisleipää.. mitähän vielä voisi kokeilla?

Muuten meillä on lähtenyt menemään ihan hyvin ja nuppu on aivan ihanapieni <3

Miten äiti voi?

Äitikin voi ihan hyvin jo :)

Haava on parantunut jo aika hyvin, huomenna on sitten tikkien poisto, voiton puolella aletaan olla.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen itsekseni pienellä lenkillä. Ai että teki hyvää päästä raittiisen ilmaan ensimmäistä kertaa viikkoon :) Mielikin on paljon pirteämpi ja jaksaa taas valvoa ensiyönä.

Kasvotkin on ollut ihan kalpeat, mutta pienen lenkin myötä alan taas näyttää ihmiseltä :D

Fiilis on aika huikee, välillä väsyttää niin paljon ettei tiedä miten päin olisi, mutta onneksi kaikki murheet häviää kun katsoo tätä rakasta nuppua <3

Äipän hormoonit tais käydä tehosekottimessa kun itkettää ja naurattaa ihan pienetkin asiat..

Mutta kyllä kotona on hyvä olla <3

Mun aivot on ihan yhtä höttöä ja en muista mikä päivä tai paljon kello tai mitä pitää tehdä..:D

Tää postauskin on aika sekalainenmetelinensoppainen...

Nyt meen ottaa itekki pienet päikyt kun neiti tuhisee tuolla kopassaan niin nätisti <3!