Pinja 4kk! +Neuvolalääkäri

Niinkuin ihan jokaisen kuukausi päivityksen niin aloitan tämänkin sanoilla "ei oo todellista miten muru voi olla JO 4kk?!?"

Niin se aika rientää ja mietin joka kuun kolmas päivä, että apua, Pinja on taas kuukauden vanhempi.

Tällä kertaa oli aikamoinen ikärajapyykki suoritettavana.

Mm. ruokailujen takia ;) Pinja on nyt virallisesti aloittanut soseiän, jipi!

Musta on hauska, kun niin moni tulee aina sanomaan ja lepertelemään kuinka se on niin pieni vielä. Mun mielestä kun se on niin iso JO :D

Huomaa, että Pinja on tosiaan iso jo! kaikki vauva jutut on nyt niin nähty ja ollaan niin isoa typyä ;) Voi äitin murua, hän on välillä ihan höpsö.

Tosiaan Pinjan koliikki on vihdoin ja viimein helpottanut, näin uskaltaisin sanoa.

Illalla 2-7 tuntia kestävät parkumiset ja vatsan vääntelyt on vihdoinkin selätetty, jes!

Me oltiin ihan haltioissaan, että VIHDOIN me saadaan tyttö helpommin unille ja itsekkin levättyä öisin.

Mutta kuten jo teille taisin aikasemmin kirjoitella, koliikin hälvettyä Pinja alkoi vaivaamaan yö heräilyt. Suurimmaksi osaksi Pinja heräilee syömään. N.30min-1h välein.. Pisin pätkä jonka Pinja nukkui n. neljään viikkoon taisi 1,5h ja sekin oli se ensimmäinen unille meno pätkä.

Me saatiin tosiaan lupa käydä maistelemaan hieman soseita hurjan syömistahdin takia, ja kuten tosiaan teille aikaisemmin (siitäkin...heh) tuskailin, ei Pinja tosiaan ole pitännyt soseista.

Viime Perjantaina ihan yhtä-äkkiä ja huomaamatta älysin, että Pinsku on syönyt ihan älyttömän hyvin!!

Niin myös lauantaina, aamupäivästä puoli purkkia ja päivästä vielä loput puolet. 

Perunaporkkaanaa, mangoa...

IHANAA! Myös sunnuntaina Pinja söi hyvin! En tiedä, mistä tämä yhtä-äkkinen maistuminen oikein tapahtui. Niin ja mikä parasta, alku yö meillä nukutaan jo 2-2,5h unia!! Josko me vielä joku kerta päästäisiin kunnon unille, hope so!

Niin ja tietenkin yksi ikävä asia on edelleen. Nukkumaanmeneminen.

Edelleen nukkumaan mennessä huudetaan, ei enää montaa tuntia, yleisimmin ehkä 20min-1h.(toki välillä on myös poikkeus iltoja)

Nukkumaan meno meidän taloudessa on ihan kamalaa tuskaa.. Lääkärin kanssa mietittiin olisiko koliikki ajoilta vielä jäänyt pienen mieleen kaivamaan ikävät ilta itkuisuudet ja nukkumaan menon tuska.. No onneksi raukka ei itke enää massua ja nämä nykyiset itkutkin loppuu heti kun nappaa tytön sylkkyyn sängystään.

No mitäs meidän nelikuinen sitten osaa? Ja mitä meille kuuluu?

• Vaatteissa meillä pääasiallisesti käytetään 68! Osa 62 kokoa menee edelleen, mutta suurinosa kuitenkaan ei ja korjasinkin melkein kaikki pienet vaatteet jo pois käytöstä.
• Kaikkeen tartutaan kiinni, äidin tukkaan, hoitopöydällä oleviin vaatteisiin, omiin leluihin. Pinja ei osaa katsoa kauempaa "että ahaa tuon lelun haluan ja tarttua siihen kiinni" vaan osaa ottaa kiinni vain lähettyvillä olevista leluista. Molemmissa käsissä ja välillä lelu menee kädestä käteen niin ja sinne suuhun!
• Pinja hymyilee melkein kaikelle ja kaikille! Osaa myös nauraa räkättää ääneen ja yleensä äidin tai isin kanssa pelleillessä nauraa hurjasti <3
• Pinja ei vielä käänny. Musta tuntuu, että makoilisi selällään varmaan aina jos saisi, taitaa olla liian hyvä siinä kölliä :D Välillä jos vähän auttaa niin sitten osaa kiepsahtaa, mutta ei tee sitä itsekseen.
• Pinja on oppinut kiljumaan ja päristelemään niin, että kuolaa roiskuu. Niitä molempia on varsin hauska harrastaa mm. kaupassa tai vaikka kirjastossa, tai jos joku vieras ihminen tulee läheltä katsomaan, sen päälle voi pärisyttää yhden desin vaikka kuolaa.
• Jalat vispaa koko ajan ylös kattoa kohti, lattiaan, kattoa kohti, lattiaan....
• Vaipoissa käytetään nelosta! Kolmonenkin vielä mahtuisin, mutta aika nafti ja fuskailee...
• Nykyään neiti on alkanut osaamaan vaatia asioita oikein tehokkaasti, myös tylsyydestä ja vähän jokaisesta asiasta huomautellaan oma mielipide :D
• Näyttää siltä, että hampaita on JO tulossa. Ikeniä kutittaa ja niitä pitää harjailla tai äidin sormea saada järsiä oikein kunnolla, kylmä purulelu myös auttaa, ylä ien oli kovin turvoksissa jo jokin aika sitten, mutta sitten hiipui.
• Päiväunet ovat lyhentyneet tosi roimasti, on niin paljon uutta ja kivaa, että ei malttaisi enää oikein nukkuakkaan.
• Meillä syödään soseita aamupäiväunien jälkeen (perunaporkkana, bataatti, kasvikset ja bataatti ja kesäkurpitsa ovat herkkua) sekä päivällä vielä jossain välissä (ollaan maisteltu myös mangoa ja muitakin hedelmiä/marjoja olisi nyt tarkoitus) Plus meille tulee uusi iltapala tähän listaan, nimittäin RIISIPUUROA hedelmäpiltillä.
• Tutti otetaan suusta pois, siirretään toiseen käteen ja yritetään laittaa toisella kädellä suuhun, yritetään laittaa molemmilla kässill' suuhun, kiljuntaa, tutti tippuu syliin, otetaan tutti käteen, laitetaan se suuhun(väärinpäin..) :D

Pinja on perustyytyväinen ja kiltti vauva, Pinna on lyhyt ja odottelu on hemmetin mälsää ;)

Katsokaa noita käsivarsia :D<3

Tosiaan maanantaina oli 4kk neuvola plus neuvolalääkäri käynti.
Me oltiin oikein nätisti kokoperhe myöhässä, hupsista.
Lääkäri aika oli 13.45 ja paikalla piti olla 13.35. Mä tajusin kotona että ei piip?!?! kello on 13.50!!
Onneks meiltä neuvolaan ei mene kuin pari minuuttia ja juoksin äkkiä kysymään ja pyytelemään anteeksi, ollaanko me nyt ihan missattu kaikki.
Neuvolan ja terkkarin mittauksiin päästiin sitten heti, mutta lääkäriä odoteltiin pikkuisen kauemmin, koska hän oli ottanut jo meitä seuraavaan perheen sisälle.. No onneksi kuitenkin kerettiin vielä sinnekkin, eikä tarvinnut alkaa uutta aikaa varailla, huh.
Tästä edespäin liimaan kellon käteeni, etten myöhästy! :D

4kk Neuvola mitat(3kk mitat)
Paino: 6920g (6085g)
Pituus: 62cm (60cm)
Päänymp.: 41,8cm (40cm)

Terkkarin puolella pyörähdys oli tosi pikaisa. Jatkettiin siitä suoraan jonottelemaan lääkärille.
Lääkäri tarkisti onko heijasteet alkaneet(hävinnyt) häviämään, sekä kuunteli keuhkot, tarkisti silmät ja korvat. Kyseli miten "juttelee" ja liikkuu. Miten syö ja nukkuu.
Aika paljon me vain juteltiin ja Pinjakin antoi muutamia hurmaavia hymyjään lääkärille.
Kerroin, että Pinja syö paljon ja nukkuu huonosti(nälän takia) ja että alan olemaan aika väsynyt monen viikon huonoista unista..
Lääkäri kertoi myös omien lapsiensa tarinan, hänellä oli myös ollut lapsi, joka ei niinkään maidolla täyttynyt ja saatiinkin pieni iltapala vinkki, nimittäin se hurjalta (ja varmasti muutaman korvaan särähtänyt) kuulostava riisipuuro!
Kyllä. Puuroriisi keitetään vedessä, muussataan sauvasekoittimella muussiksi ja sitten vain nannia perään. Lääkäri sanoi, että nannilla voi "laimentaa" puuroa vellimäiseksi tai soseiksi.
Ajattelin kokeilla enemmän sosemaista, riisipuuroa ja tosiaan esimerkiksi mango sosetta annos  illalla.
Toivon niin, että tämä parantaisi Pinjan unia.
Kaikki oli lääkärillä hyvin ja neuvola korttiin ilmesyi teksi, jota osaan tulkita vain osittain..:D
Se menee suurinpiirtein näin:

Reipas, hyväntuulinen tyttö. 
Tasaisesti kasvanut, painoa tullut hienosti. 
Iho siisti, aukile norm. kallonsaumat(?) ok.
punaheijaste +/+ korvat terveet.
seuraa ja hymyilee, jokeltelee.
Sydän, vatsa, keuhkot norm.
?? a.pen +/? ??
genitaalit norm. lonkat napakat. selkä ranka norm.

Jokseenkin noin se menee, nuo pari kohtaa ja varsinkin tuo yksi on ihan täyttä hepreaa ja en saa yhtään selvää mitä siinä lukee. Mutta kaikki on kuitenkin hyvin <3

Neuvola kerralla ei ollut muuta erikoista tällä kertaa. Lähinnä mua stressassi vain Pinjan syömis asiat ja tosiaan nyt lähdetään kokeilemaan sitten tuota riisiä niin ja soseita jatketaan normaalin malliin, annoskokona n.1/2-1 purkkia päivässä. Toki jos alkaa maistumaan saadaan lisätä sitten annosta.

Terkuin Pinja 4kk ja mami <3

Pinja the model

Söpöläinen <3

Hohoi

Täällä me ollaan vieläkin!

En muista millon mun blogin historiassa olisi tullut näin pitkä tauko kirjoittamiseen.

Ja mulla olis ollut teille ties kuinka paljon kirjoittamista, me ollaan grillailtu, käyty mökillä, oltu mammapiknikillä, tuskailtu helteiden kanssa...

Ehkä mulla on ollutkin liikaa tekemistä ja en ole malttanut istahtaa koneelle?

Yleensä blogi tulee mulle ykkösenä vapaa-ajan tekemisenä. Olen halunnut istahtaa tähän rauhassa ja kirjottaa teille ja varsinkin itselleni tarinoita kera kuvien. 

Nyt kun olen katsonut tätä tietokonetta mua on vaan ahdistanut, että ääh, mun pitäis kirjoittaa teille tänne nyt jotain, ettei mua ihan unohdeta....

Vaikka kyllä mä olisin halunnut kirjoittaa, en vain ole saanut aikaiseksi.

  Tästä saattaa nyt tullu aikamoinen sillisalaatti kun lähden kertomaan pikaisesti meidän viimeviikkojen kuulumiset.

Täällä ollaan oltu ihan kamalan väsyneitä! Pinja menee nukkumaan nykyisin n. kahdeksan aikaan. Ensimmäisen kerran herää syömään yhdeksältä, toinen pätkä saattaa olla vasta kello yksitoista. Sen jälkeen noin aamuviiteen Pinja heräilee kerran tunnissa, syömään tai itkemään kadonnutta tuttia.

Aamuviiden jälkeen heräillään puolentunnin välein tai jopa useammin.

Mä olen väsynyt.

Unirytmi vaan ei korjaannu millään ja valvominen on tullut jäädäkseen.

Ollaan koitettu maistella soseita, jotta maha täyttyisi vähän enemmän, mutta soseet ei vieläkään ole neidin suurta herkkua tai sitten ne makeat hedelmät uppoisivat, mutta "suolaset" eivät. 

Kokeiltiin myös jos massua saisi täytettyä vellillä.

Oli luultavasti niin pahaa, kun sylki kaiken ulos. Sen pienen määrään mitä sain juotettua niin itki kokopäivän massuaan. Velli siis taitaa käydä meillä mahan päälle...

Onneksi meillä on maanantaina neuvola ja voin kysäistä sieltä neuvoa tilanteeseen.

Sitten vähän iloisempiin asioihin.

Viimeviikolla oli ihan täysi kesä ja pääsi ihanasti touhuamaan pihoille kaikkea.

Välillä tuntui, että oli liian kuumakin kun kantoi tavaroita ja pinjaa ympäri ämpäri pihoja.

Helle oli ihan mukava, mutta myös erittäin epämukava. 

Pinja ei suostunnut oikein nukkumaan päiväuniaan. Ulkona nukkumaan tottunut neiti oli ihan hämillään, kun ulkona olikin niin kuuma, ettei sielä oikein pystynyt nukkumaan ja sisällähän uni ei tosiaankaan tullut silmään. Aika kiukkunen kesätypy meillä siis asusteli viimeviikon.

Mutta tosiaan hyvien säiden kunniaksi me oltiin grillaamassa vauvojen kanssa, me oltiin mamma piknikillä niin ja mammaporukalla myös mökillä!

Oli niissä hyvissä säissä jotain hyötyäkin ;)

Loppuun saatte erittäin sekalaisen kuvapläjäyksen meidän kuluneilta viikoilta.

Hänestä on tullut niin iso neiti <3

Pinjalla myös asiaan kuuluvasti arskat päässä! Hömppä oli vain vähän ihmeissään, että miks tollaset pitää laittaa. Hyvillä mielin onneksi laseja pitää! Hassu kulta <3

Pinja mummin kanssa<3 Pinja tykkää hirveesti mummista ja aina naurattaa mummin seurassa!

Tänään me soitetaan mummille ensimmäistä kertaa skypen kautta. Veikkaan, että Pinja ei vielä tajua, että mummi näkyy tietokoneesta, mutta katsotaan osaako hän reagoida esimerkiksi mummin ääneen jotenkin.

Me oltiin yks päivä grillaamassa, meidän  taloyhtiän grillikatoksella. Onneksi mukana oli paljon piknik vilttejä, niin saatiin pikkugrillaajat maahaan puuhaamaan omiaan. Oli ihan kamala kuuma päivä ja muistan, että Pinja nukku tasan sen verran päikkäreitä kun käytiin mammojen kanssa lenkillä ja oli sitten kamalan kiukkuinen koko päivän. Varjossakin oli ihan tosi kuuma, huh!

Aina kun mä koitan ottaa musta ja Pinskusta kuvaa joku pöhelö isimies tulee pelleilemään tonne taakse!

Pinjallaki on just sellanen ilme, et "c´moon iskä, me koitetaan ottaa mamin kaa hyvää selfietä.."

Me tosiaan oltiin myös ihanalla mamma porukalla mökillä. Eiks oo aivan ihana aamubrunssi??

Aamupalalla oli kaikennäkösiä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, turkillaista jogurttia, pähkinöitä ja hunajaa, juustoja, parmakinkkuu, uunituoretta patonkia ja coctail piirakoita, jäätelökavia NAMNAM!

Voisko päivä enää paremmin alkaa. Herkuteltiin mökillä muutenkin, uusilla perunoilla, tzazikilla, pulled porkilla, grillatuilla maissilla, herkkusienillä, halloumjuustolla, fetasalaatilla.. 

Ja tietysti käytiin istumassa ihanassa hämärässä puusaunassa ja juttelemassa naisten juttuja samalla.

Ihanan rentouttavaa <3

Minun ihana murunen <3

Ensi viikolla Pinja tulee jo 4kk! Meillä on maanantaina neuvolalääkäri ja saatte sitten kattavan postauksen Pinjan kuulumisista, tämän hetkisistä taidoista ja osaamisista.

Soseilua

Tosiaan neuvolasta sanottiin että voin pikkuhiljaa omaa tahtia alkaa syöttämään Pinjalle soseita, koska maitoa menee ihan kamalan paljon ja Pinsku herää öisinkin syömään 45min-1.5h välein. Yöt on alkanut käymään aika rankoiksi minulle, noin usein heräily nyt ehkä kahden tai kolmen viikon ajan verottaa kyllä paljon. Mulla on blogigin jäänyt vähän paitsiolle kun päivällä on sitten vaan ihana olla jos Pinja nälältään tai itkuisuudeltaan malttaa nukkua kunnon päiväunet.
Väsymys siis painaa täälä välillä aika paljonkin.

Mutta takaisin asiaan.
Me aloitettiin soseilut bataatilla ja nyt ollaan maisteltu vähän porkkanaa ja maissia(kaupan) perunllahan mä meinasin aloittaa soseilut, mutta hyvänä vinkkinä en sitä tehnytkään. Peruna kuulema helposti kovettaa mahan.
Pitemmän päälle ajateltuna en varmaan syötä perunaa Pinjalle paljoakaan. Perunahan on aika pitkälle tärkkellystä joka muuttuu vatsassa sokeriksi. Perunan ravintoaineet ovat tosiaan vain kuorissa ja niitähän mä en voi antaa Pinjan rouskutella. Kyllä me perunaa varmasti maistellaan, ehkä jo seuraavaksi. Kuitenkin esimerkiksi porkkanassa, bataatissa ja vaikka kukkakaalissa on paljon enemmän ravintoaineita ja pääasiallisesti haluan tehdä soseet niin, että enemmän löytyy näitä ravintopitoisia ruoka-aineita.

Soseista vielä sen verran, että yritän kyllä tehdä soseet itse. Säilyy kaikki vitamiinit ja muut herkut tallella. Soseiden teko ei vie kun hetken ja se tulee paljon halvemmaksi ja pakkasesta on helppo sulattaa sen verran kun Pinja haluaa syödä.
Purkkiruoka ei ole meillä täysin pannassa, mutta ei sitä jokapäivä meidän taloudessa tarjota. Maissia mä kyllä maistatin Pinjalla ja valmiit soseet on helppo ottaa mukaan tai reissussa tarvittaessa ostaa kaupasta hädän tullen. Kunhan muutama piltti tyhjentyy voin sitten niihin pakata mukaan, vaikka sitä minunkin tekemää sosetta!

No mites meidän tytölle sitten maistuu tämä kiinteä ruoka?
Huonosti! Niin huonosti!
Aluksi näytti siltä, että pinja alkaa syömään soseita helposti sen kummempia irvistelemättä. Päivä päivältä niiden maistelu on kuitenkin hankalampaa.
Kun laitan pienen nokareen sosetta pinjan suuhun typy irvistelee, ähisee.. nielaisun jälkeen yskii ja puistattelee ja viimeksi raukalla oikein vuoti silmistä vettä..
Onko tämä ihan normaalia reaktio?
En ole vain raaskinut syöttää sitten enää soseita enempää kun toinen on niin raukka..
Soseita menee siis ehkä yksi vauvalusikallinen eikä edes jokapäivä..
Miten teidän lapsukaiset on ottaneet soseet vastaan?
Pitäisikö mun vaan syöttää niitä vaikka Pinja inhoaa soseita?
En siis ole tosiaan ottanut mitään stressiä. Odotellaan vaikka vielä pari viikkoa ja testataan sitten uusiksi, tai hyvinä päivinä maistellaan hieman.
Tekee vaan niin pahaa katsoa miten toista inhottaa enkä raaski syöttää. Onneksi soseiden alotuksella ei ole meillä mikään kiire. Vaan voidaan maistell sillon tällöin josko neidille kelpaisi joku maku.

En uskonut syömisen olevan aluksi näin tuskaa. Ajallaanhan varmasti Pinskukin oppii tykkäämään erilaisista mausta.
No onpahan pakkasessa valmiina pari jääpala muotillista soseita kunhan vain neidille maistuu.

Nyt me lähdetään Pinjan kanssa värikylpyyn (jee!!)
Lupaan että saatte parempaakin päivitystä. Mun vain piti vähän jakaa teidän kanssa mun soseahdistusta ja saatte kertoa miten teillä tosiaan on mennyt ja pitäiskö mun vaan pitää taukoa vai koittaa syöttää se mikä menee?

Lapsiperheen vappu

Nauttikaahan vapusta!

Meillä täälä asustelee tänävuonna pieni vappukisu.

Me vietetään tänään vappua ihan vain kotona. Aamulla oltiin kerhossa, jossa oli myös vappu tunnelmaa, herkkuja, serpentiinejä ja ilmapalloja! Niin ja käytiin me syömässä munkkeja ja juomassa simaa Pinjan tädin luona ja huomenna mennään mami kavereiden kanssa vappu brunsille, nams!

Eli meillä on kovin rauhallinen kotivappu. Ehkä ensi vuonna sitten laitetaan kotiinkin enemmän vappu krääsää kun Pinja alkaa ymmärtämään ilmapallojen sunmuiden hörpäkkeiden perään.

 Miltäs teidän vappu suunnitelmat kuulostaa?

Nimen tarina

Pinja Sofiel Helmiina

Pinja

Pinja nimi on saanut alkuperänsä välimerellä kasvavasta (pinus pinea) puusta. (suom.pinja)

Pinja on pitkäikäisyyden ja kuolemattomuuden symboli. 

Pinja on päässyt suomen almanakka kalenteriin vuonna 1995.

Pinjoja on nimetty suomessa vuoteen 2014 mennessä 5376.

Sofiel

Sofiel on saanut alkuperänsä kreikkalaisesta nimestä Sofia.

Nimi merkitsee viisautta.

Sofiel nimelle ei ole omaa nimipäivää suomalaisessa kalenterissa.

Sofieleitä on kastettu vuoteen 2014 mennessä alle 20.

Helmiina

Helmiina on lyhenne nimestä vilhelmiina.

Nimi merkitsee hohtavaa puhtautta, kauneutta ja täydellisyyttä.

Helmiinalle ei ole nimipäivää suomalaisessa kalenterissa.

Helmiinoja on kastettu vuoteen 2014 mennessä 2419.

Helmiina nimi on ollut käytössä jo 1800-luvulla, uuteen suosioon noussut 200-luvun alussa.

Palataanpa vielä kerran tähän neidin nimi asiaan.

Lupasin tehdä teille toiveiden mukaan erillisen postauksen siitä, mistä neidin nimi tulee ja onko sillä mitä merkityksiä?

Ihan alkuunsa voisin sanoa, että neidin nimillä EI OLE mitään erikoisia merkityksiä, ne EIVÄT OLE suvussa kiertäneitä nimiä, vaan meidän keksimiä ja meidän mielestä ihania nimiä.

Siinä mielessä tämä ei ole mikään yber hieno tarina nimen takaa, jossa on muistettu kaikkia sukulaisia ja pidetty perinteet kasassa.

Meidän suvussa ei nimittäin ole yhtäkään nimeä, joka olisi kiertänyt sukupolvelta toiselle, ei yhtään.. Eikä taida olla miehenkään puolella. Toki me oltais voitu käyttää vaikka mun toista nimeä ja toivoa, että Pinja säilyttäisi meidän perinnettä. Tai vaikka jommankumman mummin nimeä, mutta kumman? Se ei musta taas ole yhtään hyvä idea. Oltais saatu vielä mummit pahimmassa tapauksessa sotatilaan siitä kenen nimi sielä on saanut jatkoa ja kenen ei. No onhan Pinja ihan uniikki tapaus joten hän sai sitten ihan uniikki nimenkin.

Pinja

Isimies ehdotti melkein heti kun saatiin kuulla mun odottavan vauvaa, että jos se on tyttö, siitä tulee Pinja. En oikein aluksi tykännyt nimestä yhtään, mutta jätettiin se nimilistalle vielä kuitenkin. Mietittiin ja oltiin jo melkein päätetty etunimeksi joku ihan muu, mutta sitten viimeisen kolmanneksen aikana, isi alkoi kutsumaan masuvauvaa Pinjaksi, ja lopulta se iskeytyi mun päähän kans ja aloin tykkää nimestä.

Kun typy synty hän näytti AIVAN Pinjalta! Miten kukaan voi ollakkin niin nimensä näköinen?

Pinja on aika tavallinen, mutta ei kuitenkaan mikään tavallisin nimi. Sen kanssa ei ainankaan tuu mitään epäselvyyksiä, eikä nimessä ole mitään miksi esim. lapsi joutuisi kiusatuksi sen takia.

Nykyisin tykkään kovin Pinja nimestä. 

Sofiel

Sofiel tuli nimen jatkeeksi aika lopussa ja melkein jopa yllättäen. Ehdotin jossain vaiheessa raskautta tytölle nimeksi Sofiellaa tai Sofielaa. Olisin niiin kovasti tykännyt jommasta kummasta ja koitin pitkän aikaa aina ohimennen ehdottaa niitä, että tuo mieskin innostuisi, mutta ei.. Joten se hylättiin silloin.

Meillä oli siis päätettynä ollut jo kauan aikaa Pinja ja Helmiina. Alettiin kuitenkin miettimään, että nimi kuulosti lausuttuna tosi samanlaiselta, kun Pinjan serkun nimi, joten alettiin miettimään siihen väliin kolmatta nimeä. Pohdittiin ja pähkäiltiin kauan erilaisia nimiä, kun yksi ilta isimies väläytti, että hei mites ois sen sun sofiellas, lyhennettynä. Eli siitä tuli Sofiel.

Helmiina

Alusta asti meidän nimilistalla on ollut Wilhelmiina. Ja äkkiä listalle tuli myös lyhennelmä siitä, eli Helmiina, olin joskus aikoja sitten törmännyt tuohon Helmiina lyhennelmään ja rakastuin siihen heti, jotenkin vaan aluks olin unohtanut koko nimen. Molemmat on tosi kauniita nimiä ja on ollut melkein alusta asti selvää, että jompikumpi näistä nimeen tulee typylle. Toiseksi (taino, kolmanneksi nyt) nimeksi haluttiin jokin pitkä nimi. Helmiina vei lopulta kuitenkin voiton, koska se jotenkin kuulosti korvaan niin no kauniilta. Ja ehkä myös sopivammalta juuri tähän nimeen.

 

Loppujen lopuksi me saatiin päätettyä nimi aika hyvin ilman mitään erimielisyyksiä tai väittelyitä ja loppujen lopuksi mme ehdotettiin kokoajan aika samantyylisiä nimiä. Aluksi toisen ehdotus saattoi kuulostaa omaan korvaan vähän oudolta, mutta aikansa jankattua sitten niihin tottui. 

Nimen päättäminen oli toisaalta ihan tosi helppoa ja samalla ihan kamalan vaikeaa!

 

Mitä muita nimiä me mietittiin?

Meillä tosiaan oli kotona nimilista, me käytiin kirjottamassa sinne aina hyvät ja varteenotettavat nimet ylös, ja aina välillä ruksittiin jo hylättyjä nimiä listalta pois.

listalta löytyi mm.

Pihla, Adelina, Pinja, Wilhelmiina, Enni, Helmiina, Adalmiina, Isabella, Isla ja Iita.

Nimiä voisi pyöritellä vielä tänä päivänäkin, niistä olisi saanut niin monta nättiä, ihanaa ja kivaa yhdistelmää ja vähän jokapäivä juuri se toinen nimi olikin parempi kuin toinen. 

Päätös piti vaan tehdä ja no, onneksi isimies alkoi kutsumaan jo masuvauvaa Pinjaksi, muuten ei varmaan koskaan oltais osattu lue minä en olisi osannut päättää mikä nimi olisi sopiva juuri meidän neidille. 

 

♡

Meidän perhe

Tässä meidän kolmikko !

<3

Ei mulla muuta.

Pieni kipeä

Meidän pieni sairastaa...

Neidillä on mun  vanha pehmolelu, jonka sain mummiltani 3 vuotiaana. Koira kulki mun mukana varmaan 12 vuotiaaksi asti! :D Nyt se on vihdoin lahjoitettu eteenpäin Pinjalle, katsotaan tuleeko siitä yhtä tärkeä hänelle.

Ensimmäinen räkätauti rantautui meille, tätä oltiinkin odotettu pelätty milloin se tulee.
Launtaina aloin jo kuuntelemaan, että Pinja yskäisi välillä, oli tosi levoton ja räkäisen oloinen. Ajattelin ensiksi, että pitkä päivä kaupungilla oli saanut hänet vähän kiukkuiseksi ja levottomaksi.
No sunnuntaina sama jatkui, enkä meinannut saada kokpäivänä neitiä nukkumaan ollenkaan. Tyttö oli kyllä aivan yliväsynyt, mutta aina kun hän sai unen päästä kiinni tuli yskänkohtaus hänet herättämään.
Kävi sääliksi ihan älyttömästi, ja meinas tulla ihan tippa linssiin kun huomasi miten toista häiritsi tuollainen inhottava flunssa.
Laitoin keittosuola tippoja Pinjan nenään ja monen tunnin yrityksen jälkeen vihdoin nukkumaan. Yö oli tosi levoton, ja neiti rohisi ja yski pitkin yötä. En uskaltanut paljon nukkua, vaan havahduin pienimmästäkin tuhaisusta pikkuisen viereen katsomaan onko kaikki hyvin.
Mietittiin maanantaina soitettaisiinko päivystykseen, mutta kuumetta ei ollut yhtään, joten ajateltiin, että odotellaan nyt huomiseen kunhan neuvolat aukeavat, neiti söi vähän huonosti kokopäivän, yski ja köhisi.
Mikään ei oikeasti ole kauheampaa katsottavaa kun pienilapsi räkätaudissa, kun toista ei voi oikein auttaa ja huomaa kuinka pientä inhottaa olo.

Käytettiin Pinjan helpotukseksi suolaliuostippoja ja nenä friidaa jolla saakiin tosi hyvin imettyä räkää pois. Itku oli kamala kun räkä lähti liikkeelle, mutta helpotti heti kun kaikki ylimääräinen saatiin ulos, kuitenkin suurimpana kiusana oli yskä, sen mukana tuli melkein aina itku.. Liekkö sitten kipeä kurkku vai onko yskiminen vain niin rankkaa.. Muu ei auta kun lohdutella toista minkä kykenee.

Tiistaina neidin ruokahalu oli jo laantunut tosi paljon, millimäärät oli jo ihan kamalan pieniä, vain muutama imu monen tunnin välein, kuumetta ei ollut edelleenkään yhtään, mutta yskä vaivasi ja räkää tuli. Hengityskin oli käynyt rohinan tilalta vinkumaan. Soitin heti neuvolaan kun heidän puhelin tuntisa alkoi, en saanut sieltä mitään uutta tietoa enkä apua tilanteeseen, joten isimies sanoi, että  nyt soitetaan päivystykseen.
Saatiinkin lääkärille aika heti tunnin kuluttua!

Meillä oli mukava nais lääkäri, joka aluksi vähän jutteli ja höpsötteli tytön kanssa, eikä heti vain rynnännyt kimppuun, hän kuunteli Pinjan keuhkot ja katsoi korvat. Tyttö ei ollut moksiskaan vaan hymyily lääkäri tädille.
Lääkärikin sanoi, että hengityksen vinkuminen kuuluu ihan tosi selvästi ja voi olla, että räkä on painunut keuhkoihin. Hän oli myös huolissaan vähäisestä syömisestä, Pinja ei myöskään hengittänyt kunnolla keuhkoilla vaan varahengitys elimellä (?)
Siksi jouduttiinkin odottelemaan vielä toiselle lääkärille pääsyä, joka antaa Pinjalle maskista lisähappea, keittosuola liuosta höyrynä sekä venttoliiniä, jotta saataisiin keuhkot aukeamaan ja tyttö hengittämään taas kunnolla.
Mua vähän alkoi jännittämään.

Lääkäri yritti ensimmäisenä mitata Pinjan sormesta happiarvoja, mutta neidin sormen ovat vielä niin pikkuruiset, ettei sieltä pystynyt mittaamaan mitään.

Seuraavaksi sitten hengittelääm maskiin. Aluksi meinas tulla vähän itku ja silmätkin kävi vuotamaan höyrystä, ajan kanssa tyttö vähän rauhoittui ja lopussa ja vähän hymyilytti, en tiedä sitten alkoiko se jo helpottamaan.
Kun happimaskin höyry oli hengitelty loppuun lääkäri kuunteli vielä uudelleen tytön keuhkot, vinkuminen ainankin oli laantunut tosi hyvin.
Yleensä tämän jälkeen sairaalalle jäädään tarkkailuun ja kuunnellaan keuhkoja tietyn väliajoin, meidät kuitenkin laskettiin kotiin, sillä asutaan ihan lähellä.
Saatiin ohjeistukseksi, että erittäin pienestä vain takaisin saa ja pitääkin tulla!

Pinja oli koko lääkärikäynnin ajan tosi rauhallinen ja kiltisti, eikä hermostunut yhtään vaikka tehtiin ties mitä, saatiin olla ylpeitä pienestä prinsessasta.
Aulassa odotellessa moni (niin lääkäri kuin asiakas) kävi ihmettelemässä pientä tyttöstä, eräs nainen tuli sanomaan, että tytöstä tulee vielä pianisti, kun hänellä on niin hurjan pitkät sormet!

Lääkärissä käytiin siis Tiistaina, ja nyt on torstai, hengityksen vinkuminen on loppunut nyt kokonaan, välillä rohisee, mutta kun friidalla imee rään pois, sekin helpottaa, yskä jatkuu edelleen aika hurjana, ja kuumetta ei ole noussut edelleenkään ja maitoakin menee jo hieman paremmin.
Kipeä Pinja on edelleen, mutta ei enää niin pahasti.
Toivotaan että suunta tästä on ylöspäin, eikä uutta lääkäri reissua enää tarvittaisi.

Äidin kulta <3

Pääsiäisen pyhät

Siis hupsista oonko mä nyt pikkusen myöhässä tässä pääsiäis päivittelyssä? Pääsiäinenhän alkoi jo viikko sitten....

Muttakun mä en ihan oikeesti ole kerennyt, meillä on ollut vähän harmillinen viikko, saatte oman postauksen siitä, ettei tule yhtä sekavaa soppaa sitten tästä.
Eli otetaan alkuunsa meidän pääsiäis kuulumiset hieman myöhässä. Luultavasti saatte nyt parin päivän sisään aikamoisen postausryöpyn! Nyt kuulolle.

Perjantaina mun ihana serkku ja mikä tärkeintä Pinjan vielä ihanampi kummitäti tuli meille kylään.
Hänen oli tarkoitus olla meillä perjantaista sunnuntaihin.
Oli ihana saada pitkästä aikaa joku oma kaveri kyläilemään meille, kun täällä päin ei hirveästi minun tuttuja asu. Meillä ei ollut mitään kovin erikoisia suunnitelmia viikonloppua varten.
Perjantaina tein meille ruokaa, käytiin illalla Pinjan kanssa lenkillä ja juteltiin ja höpöteltiin, asiaa olisi ollut varmaan kymmenelle päivälle!! 
Ollaan pienestä asti totutttu juttelemaan aivan kaikesta, kertomaan toisillemme lähes kaiken. Olemme myös tottuneet näkemään aika usein, koska olemme pienen ikämme asuneet suht lähekkäin.
Kun ikää on tullut enemmän, on työt, koulut ja muut eämäntilanteet ajaneet meitä kokoajan asumaan kauemmaksi toisistamme. Onneksi ollaan sukua, niin nähdään ainankin perinteiset joulut ja syntymäpäivät, soitellaan ja voidaan laittaa viestiä ja sitten välillä otetaan se pari päivää aikaa ja nähdään kunnolla ja höpistään taas kaikki ilot ja surut lävitse!
Vaikka tälläkin kertaa purettiin kaikki turhautuminen ja kiukku toisiimme oli aivan ihana ja piristävä nähdä toista.

Lauantaina me ajateltiin lähteä kiertelemään tyttöporukalla kaupungille. Pinja on kohta jo kolme kuukautinen ja mä en ole vieläkään käynyt kaupungilla typyn kanssa?! Kuinka oonkin onnistunu välttämään kaupunkireissut..
Ollaanhan me käyty kirppiksillä tai vaikka prismalla, jossa on sitten lindex, seppälä, kappahl... Mutta ei koskaan kaupungilla, no nyt oli sitten korkea aika lähteäkkin.
Jännitin kyllä miten meillä menee, mitäs jos Pinja vain itkee tai saa hepulit keskellä kaupunkia?
Onhan se totta, että vauvat itkee joo, ei kukaan(okei ainankaan suurin osa) ajattele heti vauvan itkiessä, että miksei se voi olla vaan hiljaa? Onpa huono äiti kun ei saa lastaan hiljaiseksi!
Eihän sitä itsekkään sen kummemmin kiinnitä vauvan itkuun huomiota.. No mutta, kun kyse on omasta lapsesta niin tulee heti fiilis, että Noniin, nyt kaikilla muilla menee hermo kun tää vaan itkee. Sitten tulee vain paniikki joka tarttuu helposti lapseen ja rauhoittumisesta ei ole enää tietoakaan..

Nomutta, mun helpotukseksi, koko reissu meni oikeastaan tosi nätisti! Yhdessä vaiheessa hennesillä meinas pieni huutoitku rantautua, ja meinasin jo alkaa panikoimaan, onneksi fiksuna kaivoin valmiin maitopullon ihan lennosta esille ja Pinja söi tyytyväisenä vaunuissaan vähän maitoa, jonka jälkeen jäi hereillä katselemaan miltä sielä kaupoilla näyttää.

Kun mentiin syömään, meinas kiukku taas vähän yllättää, vauhti pysähtyi ja unikin alkoi jo kutittelemaan silmissä. Käytiin vähän kävelemässä ruuan jälkeen niin Pinsku rauhottuikin takaisin vaunuihin ihan hyvin ja loppuajan nukkuikin ihan ok nätisti!
Reissu tosiaan meni sen verran hyvin, että ehkä mä uskallan toistekkin, heh heh.
En ymmärrä mikä siinä oli olevinaan aluksi niiiin kamalan jännä, että en vain uskaltanut mennä aikaisemmin. Ehkä vasta nyt alkaa olla varma, mitä neiti haluaakun itkee ja osaa paremmin rauhoittaa pienen.
Mä en oikein osannut katsella itselleni enkä Pinjalle mitään. Tajusin kyllä jälkeenpäin, että meidän täytyy ostaa neidille parit sukkahousut ja aurinkolasit näin kesää vasten! Hakusessa olis myös tohon ratasosaan jalkapeitto, sillä koppa alkaa kohta käymään pieneksi, ja varsinkin kun sieltä ei nää yhtään mitään, meinaa välillä tulla kiukku kun olisi jo niin hauska katsella ympärilleen.
Voiko emmaljungan rattaisiin tilata noita osia mistä? vai mistään?
Myös mami haluaisi yhdet uudet farkut, okei sanoin kyllä, että en osta tämän koon vaatteita, koska en tähän kokoon todellakaan jää. Kuitenkin tuntuu niin turhalta, kun raskausaikana ei viitsinyt ostaa mama farkkuja miljoonia ja nyt kun ei ole sitä ongelmaa niin en taaskaan voisi ostaa itselleni mitään, ja joo. Mustat farkut on tosi kiva ja näppärät MUTTAKUN MÄ HALUAN JALKAANI JO JOTAIN MUUTA.
Joten, varmasti ostan kevääksi jotkut kivan väriset housut itselleni, vähän hemmottelus. Ja ainahan ne voi myydä tai kaventaa? vai mitä?

Takaisin taas asiaan, en ymmärrä mistä tää taito pomppia asiasta toiseen tulee ja saada teidät mahdollisimman sekaisin koska pälätän ihan kaikesta..

Mä sain isimieheltä elämäni ensimmäiset kukkaset!! Hih!

Pääsiäisen aikaan aivan ihana, lämmin ja kesäinen sää helli meitä. Oltiinkin jokpäivä ulkona nauttimassa lämpimästä säästä ja fiilistelemässä tulevaa kesää, aiai!
Käytiin Pääsiäismaanantaina koko perheen voimin kävelemässä ihana lenkki ja ihastelemassa kevään merkkejä, meinattiin käydä isimiehen kanssa vielä jäätelöt ja mennä syömään niitä torille, mutta ei me jaksettukkaan, ja pysyypähän mamin dietti aisoissa! Kerrankin..

Käytiin rannalla fiilistelemässä ihanaa kesä säätä, istuskelemassa puiston penkillä.
Ihana olla vain kaikessa rauhassa, kävellä ilman tarkkaa päämäärää mihin jalat viekään, nauttia oman perheen seurasta, jutella ja suunnitella mitä tehdään huomenna vai tehdäänkö mitään? Käydä leikkipuistossa miettimässä, että tuolla se meidänkin pinja on vuoden päästä, katsella ohikulkevia ihmisiä, ja vielä kerran, nauttia!

Meidän pääsiäiseen ei tosiaan kuulunut mitään kummia, ystäviä, oma perhe, leppoisaa ajan viettoa ja joo vähän myös suklaan syöntiä ohi ruokaohjeiden.

Ristiäiset 12.4.2014

Meilä oli tosiaan viime lauantaina kauan odotetut ristiäiset.
Me yritettiin jo aikaisemmin niitä saada järjestettyä, mutta aina joku sukulainen tai kummi oli muualla.
No, mutta nyt ne on pidetty ja meidän tyttö on vihdoin saanut nimen! Ihanaa!
Juhlat pidettiin Tiittalan kartanossa ja me oltiinkin sielä jo edellinen yö, että päästiin laittelemaan paikkoja kuntoon hyvissä ajoin ja ihan rauhassa.
Me ei leivottu mitään itse vaan kaikki tilattiin tutuilta ja konditorioista. Mä olisin kovasti halunnut itse leipoa ja tehdä jotain herkkuja sinne, mutta no.. mun hermoilla ja taidoilla oli parempi jättää ne muille!
Ja varsinkin kun juhlia ei pidetty kotona, olisi joutunut kantamaan mukana aika paljon tavaraa.

Vielä kerran, jos joltain jäi edellisestä postauksesta huomaamatta neidistä tuli siis Pinja Sofiel Helmiina 
Meillä siis tosiaan järjestettiin ristiäiset, ei nimiäisiä. Minä en kuulu kirkkoon, mutta isimies kuuluu ja meille oli aika selvää, että typykin kastetaan kirkkoon. Haluttiin kuitenkin jollain tapaa perinteiset kastajaiset, joissa kuitenkin sai olla pieni ripaus meidän näköä, rentoa tunnelmaa!
Meillä oli oikein ihana naispappi, rento ja puhui tilaisuudessa oikein kauniisti. Tarjoilut oli hyviä ja teki kauppansa. Vieraatkin tuntui viihtyvän oikein mukavasti. Mua jännitti kaikista eniten, että kuinka tilaisuus menee, nimittäin Pinjan osalta. Huudetaanko kuin hullut vai meneekö kaikki ihan nätisti. Ja arvatkaa mitä!? Tyttö nukahti oikein tyytyväisenä kummisetänsä syliin niin ja heh tutti suussa! Mutta menipähän kaikki hienosti ja rauhallisesti tutista huolimatta.

Pinja sai ihan tosi ihania lahjoja sukulaisiltaan ja kummeiltaan, kiitos niistä.
Kuvat kertoo taas enemmän kuin tuhat sanaa, ja tässä niitä teille. Fiilistelkää mukana.

Juhlapaikkana siis tosiaan toimi Tiittalan Kartano. Tilaa oli aika runsaasti ja paikka oli aivan tosi ihana ja tunnelmallinen. Minä tykkäsin.

Herkkuja herkkuja! Tarjolla oli kahdenlaista voileipä kakkua, kinkkua ja lohta, karjalanpiirakoita, täytekakkua, keksejä ja karkkeja. Ei mitään erikoista eikä mitään turhaa.
Kahvikupposet, kahvit, mehut, teet ja vedet on katettu eripöytään, koska tila loppui kesken!

Täytekakussa tuli esiin ehkä eniten se "meidän näköisyys" Kaksikerroksisista kakkua koristi valkoiset, pinkit ja mustat ruusut ja kakun päällä on pikkuiset mustapinkin maiharit! Kakku oli aivan tosi upea! Se vähän halkesi yön aikana jääkaapissa, mutta eipä se menoa haitannut. Makukin oli niin taivaallinen, nam.

Ihanat kummit! Meidän rakkaita ystäviä sekä minun serkkuni. Pinja sai kyllä parhaimmat kummit <3

Isovanhemmat. Vasemmalta Ukki ja mummi. Pinja sylikumminsa sylissä oikein tyytyväisenä, isi ja äiti sekä mummi ja pappa. Meidän tukiverkosto.
                  
 Meidän omat mummut, eli pinjan ISOmummut!

 Meidän söpöläinen!

Me tosiaan älyttiin juhlien jälkeen, että meillä ei ole kuvaa itse tytöstä kastemekko päällä eikä esim. meidän perheestä, jossa olisi vain minä, isimies ja pinja. No kaikkea ei voi älytä sillä hetkellä.
Täytyy varmaan pukea juhlakuteet uudelleen päälle ja aloittaa kuvailu alusta.

Ristiäiset oli hyvin perinteiset, Aloitettiin itse kasteesta, jonka ajan pinja nukkui ihanasti, kasteen jälkeen perinteiset valokuvailut. Sen jälkeen päästiin kahvipöydän antimien kimppuun herkuttelemaan, tässä vaiheessa Pinja jaksoi vielä hienosti seurustella vieraiden kanssa, kahvittelun jälkeen alkoi väsymys painamaan, koska unet oli jääneet vähille. Tyttö laitettiin vaunuihin päiväunille, mutta juhlat jatkuivat vielä. Kartanossa oli tilaa ihan tosi paljon, osa vieraista kiertelivät paikkoja katselemassa, osa jutteli osa joi vielä kahvia. Jonkun ajan päästä avattiin neidin lahjat ja ihasteltiin niitä yhdessä.
Juhlat kestivät yhteensä n. kolmisen tuntia ja minusta ne meni tosi hienosti.

                                 Kiitos vielä kaikille jotka meidän kanssa juhli Pinjan päivää!