Nimen tarina

Pinja Sofiel Helmiina

Pinja

Pinja nimi on saanut alkuperänsä välimerellä kasvavasta (pinus pinea) puusta. (suom.pinja)

Pinja on pitkäikäisyyden ja kuolemattomuuden symboli. 

Pinja on päässyt suomen almanakka kalenteriin vuonna 1995.

Pinjoja on nimetty suomessa vuoteen 2014 mennessä 5376.

Sofiel

Sofiel on saanut alkuperänsä kreikkalaisesta nimestä Sofia.

Nimi merkitsee viisautta.

Sofiel nimelle ei ole omaa nimipäivää suomalaisessa kalenterissa.

Sofieleitä on kastettu vuoteen 2014 mennessä alle 20.

Helmiina

Helmiina on lyhenne nimestä vilhelmiina.

Nimi merkitsee hohtavaa puhtautta, kauneutta ja täydellisyyttä.

Helmiinalle ei ole nimipäivää suomalaisessa kalenterissa.

Helmiinoja on kastettu vuoteen 2014 mennessä 2419.

Helmiina nimi on ollut käytössä jo 1800-luvulla, uuteen suosioon noussut 200-luvun alussa.

Palataanpa vielä kerran tähän neidin nimi asiaan.

Lupasin tehdä teille toiveiden mukaan erillisen postauksen siitä, mistä neidin nimi tulee ja onko sillä mitä merkityksiä?

Ihan alkuunsa voisin sanoa, että neidin nimillä EI OLE mitään erikoisia merkityksiä, ne EIVÄT OLE suvussa kiertäneitä nimiä, vaan meidän keksimiä ja meidän mielestä ihania nimiä.

Siinä mielessä tämä ei ole mikään yber hieno tarina nimen takaa, jossa on muistettu kaikkia sukulaisia ja pidetty perinteet kasassa.

Meidän suvussa ei nimittäin ole yhtäkään nimeä, joka olisi kiertänyt sukupolvelta toiselle, ei yhtään.. Eikä taida olla miehenkään puolella. Toki me oltais voitu käyttää vaikka mun toista nimeä ja toivoa, että Pinja säilyttäisi meidän perinnettä. Tai vaikka jommankumman mummin nimeä, mutta kumman? Se ei musta taas ole yhtään hyvä idea. Oltais saatu vielä mummit pahimmassa tapauksessa sotatilaan siitä kenen nimi sielä on saanut jatkoa ja kenen ei. No onhan Pinja ihan uniikki tapaus joten hän sai sitten ihan uniikki nimenkin.

Pinja

Isimies ehdotti melkein heti kun saatiin kuulla mun odottavan vauvaa, että jos se on tyttö, siitä tulee Pinja. En oikein aluksi tykännyt nimestä yhtään, mutta jätettiin se nimilistalle vielä kuitenkin. Mietittiin ja oltiin jo melkein päätetty etunimeksi joku ihan muu, mutta sitten viimeisen kolmanneksen aikana, isi alkoi kutsumaan masuvauvaa Pinjaksi, ja lopulta se iskeytyi mun päähän kans ja aloin tykkää nimestä.

Kun typy synty hän näytti AIVAN Pinjalta! Miten kukaan voi ollakkin niin nimensä näköinen?

Pinja on aika tavallinen, mutta ei kuitenkaan mikään tavallisin nimi. Sen kanssa ei ainankaan tuu mitään epäselvyyksiä, eikä nimessä ole mitään miksi esim. lapsi joutuisi kiusatuksi sen takia.

Nykyisin tykkään kovin Pinja nimestä. 

Sofiel

Sofiel tuli nimen jatkeeksi aika lopussa ja melkein jopa yllättäen. Ehdotin jossain vaiheessa raskautta tytölle nimeksi Sofiellaa tai Sofielaa. Olisin niiin kovasti tykännyt jommasta kummasta ja koitin pitkän aikaa aina ohimennen ehdottaa niitä, että tuo mieskin innostuisi, mutta ei.. Joten se hylättiin silloin.

Meillä oli siis päätettynä ollut jo kauan aikaa Pinja ja Helmiina. Alettiin kuitenkin miettimään, että nimi kuulosti lausuttuna tosi samanlaiselta, kun Pinjan serkun nimi, joten alettiin miettimään siihen väliin kolmatta nimeä. Pohdittiin ja pähkäiltiin kauan erilaisia nimiä, kun yksi ilta isimies väläytti, että hei mites ois sen sun sofiellas, lyhennettynä. Eli siitä tuli Sofiel.

Helmiina

Alusta asti meidän nimilistalla on ollut Wilhelmiina. Ja äkkiä listalle tuli myös lyhennelmä siitä, eli Helmiina, olin joskus aikoja sitten törmännyt tuohon Helmiina lyhennelmään ja rakastuin siihen heti, jotenkin vaan aluks olin unohtanut koko nimen. Molemmat on tosi kauniita nimiä ja on ollut melkein alusta asti selvää, että jompikumpi näistä nimeen tulee typylle. Toiseksi (taino, kolmanneksi nyt) nimeksi haluttiin jokin pitkä nimi. Helmiina vei lopulta kuitenkin voiton, koska se jotenkin kuulosti korvaan niin no kauniilta. Ja ehkä myös sopivammalta juuri tähän nimeen.

 

Loppujen lopuksi me saatiin päätettyä nimi aika hyvin ilman mitään erimielisyyksiä tai väittelyitä ja loppujen lopuksi mme ehdotettiin kokoajan aika samantyylisiä nimiä. Aluksi toisen ehdotus saattoi kuulostaa omaan korvaan vähän oudolta, mutta aikansa jankattua sitten niihin tottui. 

Nimen päättäminen oli toisaalta ihan tosi helppoa ja samalla ihan kamalan vaikeaa!

 

Mitä muita nimiä me mietittiin?

Meillä tosiaan oli kotona nimilista, me käytiin kirjottamassa sinne aina hyvät ja varteenotettavat nimet ylös, ja aina välillä ruksittiin jo hylättyjä nimiä listalta pois.

listalta löytyi mm.

Pihla, Adelina, Pinja, Wilhelmiina, Enni, Helmiina, Adalmiina, Isabella, Isla ja Iita.

Nimiä voisi pyöritellä vielä tänä päivänäkin, niistä olisi saanut niin monta nättiä, ihanaa ja kivaa yhdistelmää ja vähän jokapäivä juuri se toinen nimi olikin parempi kuin toinen. 

Päätös piti vaan tehdä ja no, onneksi isimies alkoi kutsumaan jo masuvauvaa Pinjaksi, muuten ei varmaan koskaan oltais osattu lue minä en olisi osannut päättää mikä nimi olisi sopiva juuri meidän neidille. 

 

♡