Meidän perhe

Tässä meidän kolmikko !

<3

Ei mulla muuta.

Yhteistä aikaa

Mitä me touhutaan kun meillä on yhteistä aikaa koko perheen kesken?
Pinja on vielä niin pieni, että hän ei oikein pääse eikä ymmärrä vaikka mukaan pääsisikin, että mitä me touhutaan, siksi vielä näin pienen lapsen kanssa yhteisen touhuamisen ei tarvitse olla mitään kovin erikoista, pieniä yhteisiä arkisia touhuja. Tosin kun Pinja kasvaa, haluamme että hän oppii, että ne arkiset asiat jotka puuhataan koko perheen voimin, on niitä parhaimpia.
Toki sillon tällön käydään sitten huvipuistossa tai eläintarhoissa ja muissa ns. erikoisemmissa paikoissa. Haluan, että Pinja oppii arvostamaan tavallista arkea ja yhdessä oloa, välttämättä sen kummempia touhuamatta.

Tänään meidän yhteisen ajan kohteeksi valittiin ihanaa lenkkeilyä touruvuoren maastossa.

Molemmat teki sen virheen, että pakattiin päälle aivan liikaa vaatetta. Noita mäkiä kun tuola kivuttiin ja vuoron perään työnnettiin ja puhistiin vaunuja ylös, niin tuli kyllä kieltämättä ihan älyttömän kuuma.
Maasto oli vielä kunnon peikkometsää ja tuuli ei edes kunnolla käynyt koko matkalla, huh.
No tiesipä käyneen lenkillä kun tuli kotiin.

Lenkin alkupäässä on hauska luontokuntosali me vielä oikein näppärästi päätettiin ottaa siinä pienet alku"verryttelyt" ennen lenkkiä.
Ihan fiksu veto, kun tuli jo tuska kuuma ennenkuin lenkki edes kunnolla alkoi, hah. No ens kerralla mietitään tuo pukeutuminen vähän fiksummin.

Isi huuti mulle kokoajan et "muista ryhti, muisti ryhti" "joojoo!" tässä tulos...

Alku "kuntosaleilun" jälkeen valittiin n. kuuden kilometrin mittainen lenkkipolku. Jotenkin hassua jos kuus kilometria kävelee asfaltti tielä ei se ole edes paha, mutta kun kipuaa tuollaista luontopolkua vuorenhuipulle ja alas, tuntuu että olis juossu vähintään maratonin, hah. Tai sitten mun kunto on vaan tosi nollissa...
Mä oisin ihan tosi paljon halunnut lähteä seikkailemaan noille pitkospuille. Kuitenkin vaunujen kanssa turha edes haaveilla. Mietinkin olisikohan se kantoreppu tässä hyvä? Onko tosi rankkaa ja vaikea kulkea tuolla? Vai meneekö mukana näppärästi? Kertokaa mulle siitä kokemuksia, haluaisin kuulla lisää! 

 

Mitä te muut touhuatte koko perheen voimin? Kertokaa niin ja jakakaa myös hyviä ideoita?

Vauvakavereita

Väsynyt äiti täällä heii! Meillä ollaan perjantaista asti huudettu JOKAikinen ilta about seittämästä jonnekkin 10-12 ja aamulla herätään itkemään 5-7 ja itkeskellään sitten johonki kymppiin kunnes nukahdetaan unille.. Yö hyvällä tuurilla nukutaan parilla syötöllä ilman suurempia kitinöitä.. Huhhei vähän täällä väsyttää..
Mutta meillä on pitkästä aikaa ollut jokapäivä älyttömästi tekemistä ja asioita hoidettavana ja ollaan oltu liikenteessäkin.
Ihana kun aina ei tarvitse istua vain kotona ja olla! Valvotut yöt ja väsynyt mielikin on vähän aina piristynyt kun on puuhaillut kaikkea kivaa.

Aloitetaanpa vaikka viikonlopusta.
Nupun tuleva kummisetä tuli tyttökaverinsa kanssa meille kylään. He tulivat ensimmäistä kertaa katsomaan tuota pikkuneitiä ja miten sattuikin tyttö päätti että tänään on kiukkupäivä!! Tyttö ei ole koskaan vierastanut eikä pelännyt ketään, paitsi tänään.. omaa kummisetäänsä. Kummisetää josta piti tulla sylikummi! Tyttö meni ihan nätisti kummin syliin ja kun nosti katseen kasvoihin alkoi huuli väpättää ja ilme mennä surkeammaksi ja surkeammaksi ja lopulta tuli itku! Toinen pieni taisi vähän pelätä pitkätummatukkaista kummisetää jolla vielä oli pipokin päässä!
Tosin pipon kun veti silmille niin tyttö oli ihan iloisin mielin sylissä. Me naureskeltiinkin, että kummi joutuu tulemaan ristiäisiin pipo silmillä ettei tyttö pelkää!
Aika hyvin se kuitenkin meni, vaikka vähän levoton tyttö olikin ja kitisi aika pienestä. Unetkin jäi vähiin koko päivänä ja illalla se kostautui.. Ei meinattu käydä nukkumaan ja vihdoin kun nukahdettiin niin heräiltiin vähän väliä itkemään ja aamu viidestä eteenpäin huudettiinkin sitten ihan suoraa huutoa.. Käy niin sääliksi kun toinen raukka vain itkee eikä mikään lohduttelu auta..

Sunnuntai aamuna sitten isin herättyä tyttö alkoi rauhottumaan ja saatiin se nukkumaan. Mami ihan kamalan väsyneenä zombiena sitten alkoi laittamaan itseään vähän ihmisen näköiseksi, edessä nimittäin olisi vauvamessut! Me lähdettiin messuille ihan tyttöjen ja vauvojen kesken. Mukana oli mun kaveri Terhi ja hänen mailman suloisin poikansa (joka on meidän neitiä kaksi päivää nuorempi!)
Vauvamessut oli mulle kyllä hieman pettymys. Ehkä mun odotukset oli turhan liian korkealla niiden suhteen sitten. Messut oli tosi pienet, ei niinkään messumaiset, mulle tuli mieleen ennemminki myyjäiset. Silti oli tosi mukava sielä käydä ja vielä mukavampi oli nähdä tätä kaveria pitkästä aikaa.
Mukaan ei oikein tarttunut mitään, vinopino esitteitä. Olisihan sielä ollut vaikka mitä kivaa, mutta pidinpä pintani.

 

Maanantaina me koitettiin ettiä isimiehen kanssa tuolle typylle ristiäismekkoa. Kastemekkohan meillä on, mutta jokin vähän rennompi sen jälkeen päälle puettavaksi. Me kierrettiin vaikka missä, mutta ei löytynyt mitään sopivaa, iik iik. tosin hehh heh hups mami sortui heräteostoksiin, nimittäin marimekon unikko kuosiseen välikausi haalariin, hih. En edes pidä siitä kuviosta yleensä, mutta tässä kaikki värit ja muut oli ihan syötävän ihania, ja mun oli pakko saada se.
Illalla isi ja tyttö höpsötteli yhdessä ja neiti oli niiin haltioissaan, voi pieni suloisuus!!
Ihana katsoa miten he nauttivat toistensa seurasta.

Tiistaina näin taas yhtä ihanaa kaveriani Meriä ja hänen tyttöään (joka on päivän nuorempi kuin meidän)
Käytiin vähän kirppis shoppailemassa kivoja kevät uusia vaatteita neitokaisille.
Mulla tulee pinkki ja vaaleanpunainen niin yli korvien, että koitin parhaani mukaan vältellä niitä värejä, heh. Saatiin kyllä kaappiin onneksi vähän muutakin väriä nyt.
Tytöt tuli käymään vielä meillä reissun päätteeksi ja ai ihana kun toinen tomera neiti mahallaan kannatteli päätään niin ylväänä ja kääntyili selälleenkin ties kuinka monta kertaa! Meidän pontera (heh, kaikella rakkaudella <3) neiti vain lysähti naama kiinni sohvalle.
Koitin kuvatakkin näitä pikkusia, mutta vauhti oli niin kova, että ei saatu kun heilahteneita otoksia.

Tänään keskiviikkona olikin jälleen kerhokeskiviikko, ja nähtiin taas terhiä ja pikku hurmuria.

Tekemistä on riittänyt ihan älyttömästi ja ihana kun kerrankin on menoa!
Huomenna hoidellaan vähän pankki asioita ja perjantaina sitten nähdäänkin Eveä ja Aadaa <3
Voi ihana  mikä sosiaalisuus viikko meillä onkin pitkästä aikaa ollut!

Pikkuisi pikkuäiti

Eräästä lukijan(tai satunnaisen lukijan) kommentista sain kivan postaus idean :)

Kummalta neiti näyttää?

Kommentissa sanottiin, ettei typystä löydy paljoa mun näkyä. Olen kuullut tämän kommentin aikaisemminkin. Olen myös kuullut, että neiti on aivantäysin mun näköinen. On hassua miten eri ihmiset näkee niin eritavalla ja kiinnittää huomiota ihan erilaisiin piirteisiin :D! 

Mummin mielestä vauva näyttää ihan isältään, papan mielestä vauvassa on enemmän mun näköä, kummitädin mielestä vauva näyttää ihan multa, toisen mummin mielestä vauva näyttää molemmilta, täti sanoo molempia, tätin mies sanoo että ihan on mun näköä ja toinen täti sanoo että isänsä tyttö..

Nyt kokoan teille meidän lapsuus kuvia ja yleisimpiä kommentteja "keneltä neiti näyttää" pohdinnassa ja meidän omat mielipiteet asiasta mitä mieltä me ollaan.

No kertokaahan te nyt mielipiteenne keneltä se tyttö näyttää? ;)

Me ollaan ite mietitty, että tyttö on perinyt äitinsä nenän ja isot posket. Isältään tulee pyöreä muoto leukaan ja otsan kapea ja pitkä muoto. Silmät on molemmilla olleet aika isot ja siniset, mutta silmien muoto(kiinni ollesaan) taitaa olla isin puolelta...
Mutta nuo pirteethän muuttuu ihan kokoajan ja joka kuvakulmasta tyttö näyttää vähän erilaiselta.
Molempien näköä siinä kyllä löytyy katsojasta vain kiinni kunpaa enemmän ;)
Kertokaahan te nyt rakkaat lukijat oma mielipiteenne asiaan!

Me lähetään nyt testaamaan tollasta koliikki keinua mikä saatiin isin serkulta lainaan! Toivotaan että neiti tykkää! Heido!