Meille tulee vauva!!

Sain ihanalta anonyymiltä postaustoiveen kuinka tajusin olevani raskaana, eli ensimmäisiä raskausoireita ja myös fiiliksiä siitä kun saatiin kuulla pienestä nyytistä.
Mietinkin itseasiassa kerran, että aiheesta voisi tehdä jonkinnäköisen postauksen, mutta en ole sitä koskaan saanut aikaiseksi :D Nyt on sitten hyvä syy saada kirjoitettua teille tästä aiheesta joten kiitos tästä toiveesta :) Meillä siis rakas möykky oli ihana yllätysvauva. Tässä tarinamme:
Mä menin kesäkuussa ihan normaalisti gynelle, aateltiin vaihtaa syömäni e-pillerit ehkäisyrenkaaseen. Juteltiin ja tehtiin nää perus vuosittaiset tutkimukset lääkäri näytti jo siinä vähän kummalliselta, mut passitettiin vielä päivän päätteeks käymään ultrassa jossa ultratäti tokaisikin, että "onneks olkoo, sä olet raskaana" !! Mä menin ihan shokkiin tästä uutisesta, itkin menin kai paniikkiin? Silloin pikkuinen oli 6+3 viikkoa vanha. Sopersin itkun, hämmästyksen ja paniikin seasta, että en mä osaa olla äiti ja mitä nyt teen? Mähän söin pillereitä, miten näin kävi? Lääkärit oli tosi ihania ja ymmärtäväisiä ja koitti rauhotella tätä vouhottavaa hermorauniota :D Sanoivat jotakin "mene tyttö nyt kotiin miettimään asioita, laitetaan sulle viikon päähän soittoaika" Näin mä sain tietää tulevan prinsessan tulosta :)
Muistan et itkin vielä koko kotimatkan ja soitin ekana äitille xD (äiti auttaa aina..) Sielä oltiin hyvin onnellisia ja äiti rauhotteli mua minkä pysty. Äiti teki selväks, että on enemmän kuin valmiks mummiksi ja että musta tulis oikein hyvä äiti, että mä kasvaisin ja oppisin kyllä kaikki äiti temput ihan luonnostaan, kannusti ja iloitsi niinkun äitit aina <3 Mulla olikin jo vähän parempi mieli vaikka olin ihan järkyttyny ja varma että ei tästä tuu mitään, vaikeintahan oli odottaa miestä kotiin,kun en hänelle halunnut puhelimessa uutista kertoa. En osannut istua ja rauhottua, en osannu syödä vaikka olikin nälkä. Välillä itkeskelin ja välillä jopa vähän hymyilin. Vihdoin ulko ovi kävi ja mies tuli kotiin, en muista kunnolla mitä hänelle sanoi rupesin vaan itkemään ja sopersin jotakin "vauva tulee" mies varmisti vielä uutisen muutaman kerran, "ai meille tulee vauva? Meistäkö vanhempia!??" Nyökyttelin ja nyyhkytin vain vastaukseksi :D Mies oli niin kovin iloinen, tuike silmissään hän alkoi suunnittelemaan uutta työpaikkaa, asuntoa, mistä ostetaan vaunut.. mä kuuntelin ihan epäuskoisena, että onko hän nyt tosissaan :D mieheni on aina rakastanut lapsia, halunnut omia lapsia. Kyllä mäkin lapsia halusin, joskus ehkä tulevaisuudessa, kun olen aikuinen, valmis perustamaan perheen, kun on rahaa ja kunnon työpaikat. No aina ei elämä mene niinkuin on suunnitellut.
Olin saanut sulatella asiaa viikon, äitini kannusti mua ja mieheni kannusti mua. Aloin pikkuhiljaa tottua asiaan, musta tulee äiti! Meistä tulee ihan oikeat vanhemmat! Olin edelleen kauhuissani ja pelkäsin ja epäröin, kuitenkin jossain sisimmässä tiesin, että hyvin kaikki menee, kyllä mä osaan ja opin. Meille abortti ei ollut vaihtoehto. Olisihan lapsi voinut tulla parempana ajankohtana, olisihan meillä voinut olla vakaampi taloudellinen tilanne. Lapsi päätti kuitenkin tulla nyt ja silloin siitä pitää olla kiitollinen ja onnellinen <3 Meille on kuitenkin suotu tulemaan jokin ihana pieni rakas!
Jälkeenpäin ajateltuna mulla oli tosi selkeitä raskausoireita jo ennenkuin sain tietää pikkuisesta, en vaan ikinä osannut yhdistää niitä raskauteen, söinhän mä kuitenkin pillereitä enkä millään tavalla olettanut olevani raskaana. Söin vielä aina kaksi liuskaa putkeen kovien kipujen takia, joten menkkojen poisjäännistä en voinut raskautta päätellä. Kuitenkin alavatsassa oli menkkamaisia jomotuksia(ajattelin vain, että alkoipa jo aikaisin tuokin kipu kun menkkojenkaan ei kuulu alkaa vielä) tissejä aristi jonkun verran(sama ajatus kuin kivuista) Poltin myös tupakkaa ennen ja se maistuikin jo pidemmän aikaa tosi pahalta :| Oli tosi kumma kun aamuisin tupakasta tuli heikko olo ja päivisinkin saatoin polttaa vain pari kolme kun maistui niin kamalalta(kai tämäkin joku alitajunnan juttu? Hyvä niin, ei tullut poltettua niin paljon ja lopetinkin heti kun sain kuulla olevani raskaana) Joskus illalla saattoi olla kummallinen nälän ja ällöttävän olon risteytys, kun söi olo parani hetkeksi ja sitten se taas paheni(en osannut tästäkään mitään päätellä, ihmettelin vain)
Kun sain tietää olevani raskaana osasin heti yhdistää nämä oireet, moni mieltä vaivannut oire selvisikin heti. Nämä oireet jatkuivat ja pahenivat. Vatsakivut olivat välillä tosi kovia, sain olla kaksinkerroin ja tissit aristivat niin paljon, että mm. Mahalleen nukkuminen oli mahdotonta. Pahaoloa ei ollut paljoa, sillon tällöin aamuisin ällötti, nälän jos antoi tulla alkoi ällöttämään ja ihan uutena oireena kärsin matkapahonvoinnista! Myös parintunnin välein oleva pissahätä ja ainainen nälkä(tämä piti ehkä pahanolon loitolla, minulla oli aina mukana hedelmia ym.) Oli myös aika selviä raskausoireita. Nämä oli ne ensimmäiset oireet joita mulla oli. Aika helpolla olen päässyt(pitää koputtaa puuta!!) Ja oireet ovat pidemmälle mentäessä vähentyneet, vatsakipu on pysynyt kyllä koko matkan varrella mukana, nykyisin on sitten alkanut tulla selkä ja pääkipuja. Muuten voidaankin ihan hyvin :)
Fiilikset on yleisesti ihan älyttömän mahtavat <3 Kun pääsin sen alku järkytyksen ylitse, olen ollut kyllä todella onnellinen tästä koko uutisesta :) Rakkaan äitini sanoin "kukaan ei kadu, että on tullut tehtyä rakas oma lapsi, mutta monikin katuu, että omaa lastaan ei koskaan päästänyt näkemään päivänvaloa" Rakkaus omaa lastaan kohtaan kasvaa vielä jokapäivä suuremmaksi :)
<3 Äiti ja pikku prinsessa 21+4