Meillä tapahtui ihmeitä

Viime yönä meidän taloudessa tapahtui varsinainen ihme, iso ihme, veikkaan kyllä valitettavasti että se ihme oli ihan täysi vahinko, eikä tule ihan heti uudestaan vierailulle.
Haluatteko kuulla?

Me laitettiin tyttöä nukkumaan seitsemän aikaan illasta, yleensä nukkumaan meillä mennään 20-21 mutta viimeiset päiväunet nukuttiin aika huonosti, niin nukkumaan mentin sitten vähän aikaisemmin.
Saatiin tyttö nukahtamaan just ennen salkkareita ja pääsin kerrankin kokonaan ne katsomaan ilman pientä iltakiukkua sivussa :D!
Puoli yhdeksän aikaan makuuhuoneesta alkoi kuulumaan ihan hurjan kova itku! Mä hipsin ihan hiljaa maitopullon kanssa sinne ja syötin typylle vähän lisää maitoa kun söi niin huonosti nukkumaan mennessä. Laitoin samalla mobilen pimputtamaan unimusiikkia. Tyttö kerkesi syömään vaan muutaman imun kun simahti ihan täysin. Peittelin hänet sänkyyn ja sinne hän jäi!
Itse katsoin vielä hetken telkkaria ja väsyneenä menin nukkumaan jo kymmeneltä, ajatellen että kerkeän hetken torkahtamaan (hyvällä tuurilla) ennenkun typy herää syömään!
Ja sitten, ette ikinä arvaa monelta tyttö heräs syömään loppujen lopuksi??!
Mä heräilin siihen nälkäkitinään ja lähdin lämmittämään maitoa valmiiksi ennenkuin isompi itku kerkeää tulla, katsoin keittiössä vaan ohimennen kelloa sen kummempia ihmettelemättä, olin jo mennyt takas makkariin kun älysin että mitäs ihmettä, paljon se kello olikaan...
Piti ihan uudestaan kävellä kattomaan se kello jo se oli 2:31!! Ihan oikeesti puol kolme yöllä!!
Tyttö veteli sikeitä sitten 20.30-2.30 eli 6h! putkeen, heräämättä kertaakaan!
Voi kun näitä öitä tulisi enemmänkin äiti olisi aika tositositosi iloinen. Mutta kuten sanoin veikkaan, että tämä ihme oli ihan puhdas vahinko vain... harmi..
Mutta raportoidaan lisää miten täälä nukutaan kun saadaan uutta tietoa ;)!

Sitten palataan ajassa vähän taaksepäin, nimittäin keskiviikkoon.
Meillä oli taas sellainen "ensimmäistä kertaa elämässä päivä"!
Päätin, että nyt saa loppua tämä kotona nyhjääminen ja me lähdettiin tyttösen kanssa vähän liikkeelle. Oltiinhan me siis kylässä käyty ja kaupoillakin, mutta me mentiin kerhoon! Meidän neiti seitsemän viikkoa ja kaksi päivää meni elämänsä ensimmäistä kertaa kerhoon!
Täällä meillä Palokassa toimii mll:n ylläpitämä kerho, joka on tarkoitettu raskaana oleville ja alle yksivuotiaille lapsille ja äideille.
Me päätettiin meidän naapurin naisen kanssa lähteä yhtä matkaa kurkkaamassa millaista sielä olisi.
Kerho on klo 10-12 eli aikalailla neidin päiväuni aikana. Tyttö nukahtikin kotona jo ennen yhdeksää ja kannoin sen sitten varovasti vaunuihin kun lähdettiin kävelemään kerholle.
Kerholla on se mukava juttu, että sinne on rakennettu aidattu(ja lukotettu) sisäpiha minne lapset voi jättää vaunuissa nukkumaan. Mä jätin meidänkin tytön sinne rauhassa koisailemaan ja itkuhälytin vain päälle. Itse pääsin vähän rentoutumaan, hörppimään kahvia ja seurustelemaan muiden mammojen kanssa.
Kerholla oli vähän kaikenikäisiä mammoja nuoria ja hieman vanhempiakin. Lapsista nuorin oli naapurimme poika 4 viikkoa vanha ja vanhin kerhon lapsista täytti juuri sinä päivänä yhden vuoden!
Suurin osa lapsista oli 4-6kk!
Vilskettä ja vilinää oli kun lapset pääsivät yhdessä leikkimään ja äidit höpisemään kahvikuppostensa ääressä. Tarjolla oli myös aamupalaa.
Meidän lapset nyt ovat vielä niin nuoria, ettei leikkeihin mukaan pääsekkään. Mutta onneksi sielä on mahdollisuus jättää neiti tosiaan vaikka unille ja päästä itse vähän "tuulettumaan" ja saada vertaistukea muista mammoista.
Kerhossa toki kaikki oli jo ennestään toisilleen tuttuja, välillä oli hieman ulkopuolinen olo kun he sopivat menoja ja puhuivat jo menneistä menoista. Kuitenkin kaikki otti meidät uudet tulokkaat yleisesti ihan hyvin vastaan. Ja varmasti mennään myös ensi keskiviikkona sielä käymään ja yritetään tutustua vähän lisää muihinkin äiteihin ja lapsiin.
Meidänkin neiti heräili sitten 11 aikaan uniltaan ja hain sen syömään kerholle ja muut pääsivät ihastelemaan pikkuista sieläkin. Tyttö oli aika rauhallinen ja nukahtikin taas kun lähdettiin sieltä pois 12 maissa ja mami tekikin tuolla ihanassa kevät säässä sellaisen kahden tunnin lenkin ennen kotiin menoa.

Tuolla rantatiellä on ihana lenkkeillä! Aurinko paistaa niin nätisti, ihanat maisemat ja siinä matkan varrella on vielä upeita taloja, ehkä mullakin on joskus sellainen upea talo, hih!

 Muistaako joku vielä kun sanoin, että me saatiin sellainen koliikki keinu ja että lähdetään kokeilemaan sitä?!
Siitä olen ainankin maininnut että se on on kyllä ihan uskomattoman suuri pelastus! Suosittelen!
Kun tyttö itkee ja ei rauhotu maidolla, ei hyssytelyllä, ei sylillä, ei silittelyllä, ei millään. Se rauhottuu siihen keinnun, ihan itsestään. Oikein hymyilee ja sitten nukahtaa. voi pientä.
Keinun saa tärisemään tai keikuttamaan, tärinä on meidän suosikki! Sen saa soittamaan musiikkia, kohinaa, linnun laulua tai veden lorinaa. Veden lorina on meidän suosikki! Ja tyttö nauttii.
Kannattaa ehdottomasti harkita ostavansa tuollainen jos vauva on itkuinen tai kitisee mahaa(auttaa muuten siihenkin!)

Eka ihmetteleen et mihinhän se mami mut nyt taas tökkäs! Sitten älytään ei eiii hitsi vie täähän on mailman kivoin juttu! ja lopuksi simahdetaan uneen. tuitui.

 

 Tälläistä tänään, neiti vetelee partsilla päiväunia part kaks. ja taidan koittaa itekkin nukkua vähän enne kuin se herää :)!