Äitiyspakkaus + myssy

Jeee!! Mun ja nuppusen pakkaus saapui vihdoin tänään. Parempi myöhään kun ei milloinkaan! Tätä me oltiin odotettu, paketin olisin saanut jo melkein kuukausi sitten, mutta muuton takia mun neuvola käynti hyppäs aika paljon kauemmaksi ja sain siis todistuksen vasta silloin.
Suuri kiitos kuitenkin tän paketin toimituksen nopeudelle, mä sain maanantaina postissa lapun jossa kerrottiin, että äitiysavustus pakkauksena on myönnetty ja tänään, torstaina, se mun pakkaus jo tuli!! Jippiii!

En sen kummemmin taida alkaa hehkuttaa teille paketin sisältöä. Jokainen taitaa aika hyvin jo tietää mitä se pitääkään sisällään. Vai haluaako joku laajempaa postausta pakkauksen sisällöstä? Inhokeista? Suosikeista?

Jokatapauksessa meillä ollaan innoissaan! Paketissa oli selvät suosikit ja inhokit, mutta yleisesti pakkauksen vaatteet on tosi siistejä, kivoja ja ihan hyvännäköisiä. Lähes kaikki on tarpeen meille ja jee se pakkaus tuli tänään!! Enmä osaa kirjottaa nyt mitään fiksua, meen hypistelee näitä lisää, Heido.

Eikuainii, voisinkin mainita! Mä aloin tänään neul.. eiku virkkaamaan. Puikko kätee ja söpöä vaaleanpunasta lankaa, hmm.. mitä tekisinkään? Itselle hattu, eii ei vaaleanpunaista. Hei no mähän teen nuppuselle hienon kaupunkimyssyn! Jepjep, aina voi haaveilla. Mulla on näitte lanka asioiden kanssa kyllä peukku jalkapohjassa! Jotain mä tossa suhersin ja tuhersin, nyt on myssy! Joka näyttää ehkää noo, teepannun lämmittimeltä! Yeh hyvä minä! Ja muksulla on TOSI FIINI kaupunki myssy.

Kurkistus nupun vaatekaappiin

Tänään mulla oli siivouspäivä. Samalla vähän järjestelin noita nuppusen tavaroita parempiin paikkoihin ja fiksumpaan järjestykseen. Ajattelin sitten samalla tehdä teille kurkistus mahdollisuuden hänen vaattekaappiinsa.
Järjestellessä mä tajusin että eipä meillä oikeastaan edes ole paljon tavaraa, meillä on itseasiassa aika vähän!! Iik! Mut paremmin tuntevat tietää, että oon vähän sellanen "kaikki tänne ja heti" ja mulle iskee tosi helposti paniikki ja stressi..
Ja nyt meinaa tehdä niin. Mä luulin että oon shoppaillu kamalasti kaikkee mut eiii.. kyllähän noillakin vaatteilla varmasti pärjää, mutta kun.. missä lelut? Kirjat? Tutit? Tuttipullot? Harsot? Petivaatteet? Hoitotuotteet? Amme? Pinnasänky? Hoitopöytä? Niimpä, meiltähän puuttuu KAIKKI OLEELLINEN.

Mua vähän harmittaa ettei mies ymmärrä mun hätää... se ei ainankaan helpota mun kaikkitännenyt paniikkia. Kuulen kokoajan (ja kuulin myös nyt kun ilmaisin hätäni) että onhan meillä tässä aikaa. Onhan meillä 3kk ja 2päivää.. Mutta miksi hitto miksi pitää oottaa siihen että pitäis sairaalaan lähteä synnyttämään ja samalla vielä ostamaan nupulle tuttia ja kantokoppaa!?!? Aargh joskus miehet ovat niiiin yksinkertaisia..
Ja kun mulla ois se kuuluisa pesänrakennusviettikin! Haluisin joka päivä vähän sipistää jotakin pientä tavaraa tai vaatetta tai lelua tai tai tai.. No ymmärsitte varmaan, haluisin jo tavarat paikoilleen ja päästä ihailemaan että "oiii, tossa se nuppu sit kolmen kuukauden ja kahden päivän päästä niin söpösti nukkuu" enmä halua oottaa!! Ja mitä tässä odottelemaan?!?? Pitäähän ne kuitenkin hommata, mielummin ajoissa kun matkalla sairaalaan, eikö!
Ja kaiken lisäks oon koittanu perustella tätä ostamista silläkin, jos kauppareissulla nappaa esim. tutteja tai vaikka ammeen mukaan ei tarvitse viimeisen viikon aikana panikoida, että apua hei me tarvitaan NYTHETI tonni rahaa kun pitää ostaa sänky ja vaunut ja tutti ja ai katos 50koon vaatteita.. no miehet on vaan niiin yksinkertaisia!

Takaisin kuitenkin tän mun vuodatuksen jälkeen tähän pikku prinsessan vaatekaapille. Kaappi oli aikasemmin noo ehkä vähän sekasotkuhullunmylly ilman kunnollista logiikkaa. Ylähyllyllä oli yks lelu ja alahyllyllä kaks, toppapuku on bodyjen kanssa ja villasukat on mun alushousujen, heh heh.

Raivasin tänään eteisen lipastosta(se lipasto tuli nyt siihen! Jee!) Yhden laatikon tyhjäksi, mihin saa järkevästi nupun kaikki ulkovaatteet, eli tällähetkellä vain toppapuvun ja paksun vanuhaalarin, laitoin samaan laatikkoon myös korin johon viikkasin mm. Hatut, sukat, lapaset, kengät ja villa väli kerrastot. Nyt on loogisesti ns. Ulkovaatteet eteisessä ja kaappiin tuli jo huimasti tilaa!

Kaapin ylimmäiselle hyllylle kokosin ns. Hienostelu vaatteita, eli lähinnä mekkoja! Niitä harvemmin kuitenkaan käytetään enkä halunnut sitten sotkea niitä muihin pinoihin. Seuraavalla hyllyllä on bodyt, viikattuna kokojen mukaan 50, 56, 62.. (VINKKI! Luin eräästä blogista, että bodeista kannattaisi mitata hartia/haara mitta ja järjestää ne sen mukaisesti, sillä todellisuudessa kokolappu ei kerro paljoakaan, on nimittäin pitkulaisia bodeja ja lyhyitä/leveitä malleja. Oiskohan pitännykki tehä näin?) Body hyllyssä on myös muutamat paidat mukana. Seuraavalla hyllyllä on housut ja puolipotkareita, viikattu myös koottain sinne.
Hmm. Täähän alkaa jo munki mielestä näyttää aika selkeeltä! Hyvä minä!
Alahyllyllä sitten on lelukori, kasasin myös kaikki kirjat ja lelut yhteen koriin, näin helpompi ettei niitä loju vähän jokaisen hyllyn reunalla, huomatkaa lelukorin dalmatialainen pehmolelu, mummi osti sen mulle laivalta kun olin kolmevuotias ja kannoin tota koiraa uskollisesti mukana varmaan 13 ikävuoteen, haha, tuliskohan siitä vauvallekkin yhtä tärkeä.. 
alahyllyllä on myös hoitotarvike kori, jossa sekalaisesti kaikkea mm. Ruokalappuja, pesuainetta, hierontaöljyä, liivinsuojia, kaikennäkösiä alusia..

Nyt se on ihanan selkeä! Kirjoitin samalla myös lapulle kaikkien vaatteiden koot ja määrät, näin on sitten helpompi tarkistaa lappusest mitä kokoa vielä tarvitaan ja minkä verran.
Järjestys muuttuu varmasti vielä nupun synnyttyä, kun mm. Lelut tulee esille ja hoitotarvikkeet hoitopöydän lähelle. Tällä hetkellä hänen vaatekaappinsa näyttää kuitenkin tältä. Tämä äiti haluaisi sinne vielä kovin täydennystä, hihhii!

Joulukortteja

Mä sain tänään inspiraation! Tuli vaan sellanen fiilis, et ei hitto mä alan nyt vähän suunnittelee joulukortteja, kattoo mitä kaapista löytyy. Ja oho hups. Kolme tuntia mä väsäsin, kunnes heräsin kamalaan nälkään ja tajusin et katos vaan, teinkin sitten KAIKKI kortit VALMIIKSI.. enkä vain suunnitellut ja hahmotellut.

Mä tykkään ihan hirmusesti askarrella ja väkerrellä kaikkee. On kiva tehdä ominkäsin asioita. Mun mielestä esim. Itse tehdyissä joulukorteissa on sitä oikeeta tunnelmaa ja on kivempi saada ja etenkin lähettää itse tehtyjä kortteja. Enmä millään tavalla paheksu valmis korttejakaan, niitä on nykyisin myös tosi nättejä eikä niitä iänikuisia joulukuusi ja joulupukki lahjojen kanssa versioita. Mä ymmärrän ettei kaikki jaksa väkertää itse, ei kehtaa, ei ole aikaa. Ja olen siis tyytyväinen myös saamiini kaupan kortteihin :)!

Tänä vuonna meidän korteista tuli aika simppelit, punahopeiset tai turkoosihopeiset. Mulla on meneillään yksinkertainen on kaunista vaihe, ja jotenkin ihan rakastuin tuohon turkoosin ja hopean sävyyn. Eihän se varsinaisesti joo ole mikään joulunväri, mutta mun mielestä ihanan talvinen ja meidän oli aika nyt rikkoa vähän näitä joulun punavihree perinteitä. Toki mukana on punaistakin, tosin tummaa viininpunaista ja yksi violettikin kortti löytyy! Mä oon näihin ihan tyytyväinen, harmi vaan kun joulu ei ole vaaleanpunainen ;)

Neuvola lääkäri

Mulla oli tänään 26+2 neuvola lääkäri.
Olin ihan varma aamulla että ei hitsit nyt mä myöhästyn, jäin nimittäin selailemaan poppin sivuja aamulapala pöytään turhan pitkäksi aikaa. Siinähän sitä oiski ollu selittämistä, noku öö tota mä shoppailin ja en tajunnu kattoa kelloa.. heh heh..
No mut kerkesin sinne ajallaan!

Mulla oli aika 11.05, istuskelin lukemassa uusinta vauva lehteä siinä aulassa se on muuten hirmu hyvä lehti ja tälläinen ensikertalainen tumpelo saa hirmu paljon hyvää faktatietoa sieltä, suosittelen! Kun olis rahaa niin tilaisin!! (Ps. Jos siis joulupukki luet mun blogia, voisitko pistää korvan taakse, että ois tosi ihana saada vauvan tai kaksplussan kestotilaus kotiin kiitos!!)
Mutta takaisin asiaan, tajusin että luin koko lehden melkein kannesta kanteen ja mua ei vieläkään ollu kutsuttu sisälle, kellokin oli jo ties mitä.

Vihdoin mut pyydettiin klo12 sisään, hoitaja mittas painot, hempparit, paineet yms.
Ja mut lähetettiin takaisin odottelemaan lääkäriä.

Onneks ei mennyt enää kauan vaan pääsin sisään. Tehtiin tutkimukset, kuunneltiin sydänäänet ja juteltiin jonkinaikaa lääkäritätin kanssa.
Ajat oli vähän myöhässä mut jäi onneks ihan positiivinen mieli. Lääkäri oli älyttömän mukava rempseä nais henkilö, tultiin hyvin juttuun ja puheltiinkin niitä näitä. Hän naureskeli kovin mun murteelle, on kuulemma hassun kuuloinen. Sitten ihmeteltiin ja tutkailtiin mun mahaa. Lääkäri sanoi, että voisi vaikka 100% varmasti veikata, että tää on poikamaha, mutta eipäs ollutkaan! Siltä se kyllä edelleen näyttää monen muunkin mielestä. Sitten hän kertoi, että häntä oli loppuun asti onniteltu pojasta(mahan perusteella) mutta tyttö sieltäkin oli tulossa. Aina ei se mahan muotokaan siis kerro kaikkea.

Viikot: 26+2
Paino: se oli noussu kahdessa viikossa 1.6 kiloo iik!
Turvotus: +/- normaali
Verenpaine: 116/71
Hemppari: 116
Sf, kohdunpohjan kork.: 21 cm
Sydämmensyke: tasainen +155
Liikkeet: ++

Ps. Aloin tänään kokoamaan tulevan isimiehen yllätystä! Siitä myöhemmin lisää.

Viikonloppu reissu

Me lähdettiin perjantai päivänä ajelemaan mun ihanan äitin luokse. Ei oltukkaan nähty taas puoleentoista kuukauteen, joten oli tosi ihana pitkästä aikaa lähteä käymään siellä päin. Kolmen tunnin ajomatka ja perillä me oltiin seittämän aikaan illalla. Mamma oli loihtinu ruuan just sopivasti valmiiksi kun mentiin perille. Mikä ikävä niitä ihania ruokia, namnam. Ilta menikin aika väsyneissä merkeissä. Juteltiin ja vaihdettiin kuulumisia ja katottiin leffaa samalla. Äiti esitteli kuinka oli ostannut pikkuiselle oman peiton mummilaan ja kaivoi kaapista mun toisiksi rakkaimman vauva pehmon, sinisen nallen ja kaksi isompaa lahjaksi saatua pehmoa, hän oli pessyt ja tuulettanut ne nuppua varten. 
Äitimummikin pääs sitten loppujenlopuksi kokeilemaan nuppusen potkuja illalla, sen verran tomerasti taas myllättiin.

Aamulla äiti oli jostain kaivanut mun neuvolakortit sun muut esille, tuli kuulema pienen nuppusen potkuista ihan mun vauva aika mieleen. Päätin ottaa sitten sen neukkukortin itselleni niin on hauska vertailla ja katsoa, onko tulevan äidin ja tyttären kasvu ollut yhtään samanlaista.
Annoin äitimummille vielä yhden ultrakuvan pikkuisesta talteen.

Jatkettiin matkaa iltapäivällä, onneksi ei tarvinnut tälläkertaa ajaa kun noin 40kilometrin matka.
Kävin moikkaamassa ihanaa rakasta ystävääni, tulevaa kummitustätiä. Höpöteltiin ja kierreltiin kaupat läpi ajankuluksi, mitään ei kylläkään löytynyt.

Seuraavaksi mentiin moikkaamaan isipappaa ja hänen vaimoaan. Syötiin taas kerran hyvin, ihanat pihvit, juteltiin, vaihdettiin kuulumisia ja höpistiin niitä näitä.
Iltakahvit lähdettiin vielä juomaan rakkaan mummini luokse <3!
Illalla saunottiin isipappalassa ja äitipuolimummopuoli oli neulonut pikkuiselle nyytille kahdet tosi veikeät tossut lahjaksi.

Viikonloppu meni kamalan äkkiä ja saatiin onneksi taas koko suku moikattua kerrallaan. Ihana käydä välillä kotikulmilla ja vain rentoutua ja olla rauhassa, tekee hyvää. Sunnuntaina sitten ajeltiin päiväseltään takaisin kotiin.
Sellainen kyläily viikonloppu meillä. Mitäs te puuhailitte
?

Infoa!

Heippa! Blogi on nyt lisätty blogilistalle joten anonyymien lukijoiden on myös helpompi seurata meidän tapahtumia :) Sinne siis seurailemaan!
Linkki blogilistalle löytyy TÄSTÄ
Tervetuloa! :)

Asuntopostaus

Vihdoin ja viimein oon saanu aikasiks tehdä teille tosi paljon toivotun asuntopostauksen!
Asunto on ollut täynnä pahvilaatikoita, muovilaatikoita, ja kaikkea roinaa joka ei ole vielä löytänyt omaa paikkaansa. Ja kyllä edelleen vähän on paikat rempallaan ja kaikki ei ole ihan lopullisessa kunnossa ja veikkaan, että järjestys tulee muuttumaan x100 kunnes löytyy sellainen oikeasti hyvä ja toimiva ratkaisu.
Tällä hetkellä meidän asunto kuitenkin näyttää tältä, ja omasta mielestä tää on ihan viihtyisä nyt(vaikka joka päivä haluan muuttaa järjestystä, väriä sunmuita) katsotaan jos tehdään sitten uutta postausta kun saadaan pikkuneidin tavaraa myös omalle paikalleen.
Eli aloitetaan eteisestä, eteinen on aika tuollainen pitkula, neutraalisti sisustettu. Mun mielestä se on vähän autio vielä. Mutta siihen on luultavammin tulossa yksi valkoinen lipasto.
Eteisestä mennään makuuhuoneeseen, joka on sisustettu aika tummilla sävyillä ja ripauksena on violettia ja harmaata. Se on tuollainen hämyinen luola xD tuo pienempi kuva sängystä, jossa mäkin näyn on otettu peilin kautta, eli meidän sängyn vastapäätä oleva seinä on täynnä peiliä, jonka takana on sitten vaatekaapit.
Keittiö on limenvihreä ja mustavalkoinen. Se on sopivan tilava ja rakastan meidän uusia mustia kodinkoneita, ne on iihanat! Keittiö on ihan kotoisa vaikka haluisinkin uuden pöydän, ehkä. Huomatkaa mun ihanat muumimukit ja nuppu jääkaapin ovella.
Olohuone on sitten turkoosi ja mustavalkoinen. Olohuoneessa on paljon tunnelmallisia pikkuvaloja ja kynttilöitä ja ihana iso sohva jossa voi maata vaikka X asennossa.
Tässä meidän asunto näin pääpiirteittäin. Mitäs tykkäätte vai tykkäättekö ollenkaan?

Eilinen kaupunkireissu!

Mun piti jo eilen päivitellä kaupunkireissun löydöksiä, mutta en millään kerenny. Shoppailu reissun jälkeen menin kyläilemään mieheni siskon luokse ja illalla vielä saunottiin sielä, kotona oltiin vasta yhdeksältä. Olin ihan poikki ja puhki ja päätin vasta tänään päivitellä teille ostoksista.
Eli anoppimummi oli kyläilemässä täällä, lähdin eilen sitten miehen perheeni kanssa kaupungille kun mieskin oli töissä eikä mulla ollut muita suunnitelmia. Rahaa ei oikeastaan ylimääräistä ollut tuhlata, mutta ihan seuran vuoksi oli kiva lähteä vähän katselemaan mitä sieltä löytyisi.
Lindexillä olikin ihan hurjat vauvan vaate alet, -70% ja mummi innostu vähän ostelemaan pikku nupulle kaikkea kivaa. Löydettiin vielä niiden ostosten jälkeen h&m:stä kauan kaivattu toppapuku. Mulla oli ihan kamalat pähkäilyt, mitä pukea helmivauvalle päälle. Kevyttoppis, paljon alle ja makuupussi? Kunnon toppapuku ja makuupussi? Villaa, fleeceä ja untuvapussi? Ihan kamalan vaikeeta miettiä, kun.ei edes tiedä kuinka kylmä talvi on tulossa. Meillä kuitenkin sattuu se kylmin helmikuu, ja vielä maaliskuu. Päädyin että haluan kyllä ihan toppapuvun, seuraava ongelma sitten olikin kun mistään ei oikein löytynyt, tai jos löytyi ei ollut kokoja tai hinta oli jotain 160-> käyttöä sille puvulle ei kuitenkaan tule kuin pari kuukautta, joten mitään älyttömän kallista en raaskisi ostaa.
Eilen kuitenkin silmään sattui h&m:ltä ihan kivannäköinen, aika neutraali toppapuku, jossa oli kunnon fleecevuori ja mikä parasta, neppareilla kiinnitettävät töppöset ja lapaset. Mun mielestä toi oli aika hyvä löytö ja vietiin sieltä vielä viimeinen kokokin.
Pikkuneiti sai taas paljon kaikkea uutta ja kivaa. Ihan hassua kun ennen ostin kauheesti itelle kaikkea ja nyt en sitten enää löydä mitään kivaa, tai kaikki näyttää ihan teltalta tän pallomahan kaa xD!
Loppuun kuvat ostoksista ja anoppimummin tuomista tuliaisista eli pinkki haalari ja junasukat. Samassa kuvassa on muuten ylisöpö kissa helistin joka löydettiin kirpparille.fi eurolla.
käytiin myös syömässä martinassa, joka mun ymmärryksen mukaan vasta äskettäin avattu. oli ihan tositosi hyvää ruokaa ja voin suositella kaikille tota paikkaa. itse söin tuollaisen kanakorin majoneesi ja chili dipillä ja muhun iski jo tuo annoksen ulkonäkö, ihana.
Ps. Kamala kahvihimo iski!! Pakko oli keittää nyt kun leivoin niin hyvää mustikks piirakkaakin, namnam. En oo koko raskauden aikana juonut kahvia(sillon tällön hörpännyt ja todennut että yök!) Koska alku raskaudesta teki pahan olon ja sen jälkeen ei ole vaan maistunut, mikähän nyt iski..

Uusi ulkomuoto + onnenhippusia

Sain vihdoin tänään muokattua blogini ulkomuotoa.
Saatiin uus banneri, esittely ja muuta pientä sipistelyä :) Nyt oon taas hetken aikaa tyytyväinen tähän.
Ja ainiin! Tästä eteenpäin me ollaan Onnenhippusia eikä forever beautyja, eli uudella nimellä eteenpäin!
Nyt meen tekemään ruokaa ja vähän siistiytymään ja illalla lähdetään kyläilemään.

Muisteluita

Masentava maanantai, miks aina maanantait on tälläsiä... Kaikki ottaa vähän päähän, on ankeeta, väsyttää, ei huvita tehdä mitään.. ja valivali sata muuta asiaa päälle.
Mä jo luulin, että toivottomat maanantait liitty pelkästään niihin 6.30 aamuherätyksiin ja töihin lähtöön, ei se näytä paremmin menevän näin, työttömänä isomahanakaan :D!

On kovin hassua, koska olen tottunut olemaan suhteellisen menevä ihminen, ollakkin päivät itsekseen, ilman mitään ns. velvollisuuksia. Muutto uudelle paikkakunnalle oli tosi ihana ja tykkään meidän asunnosta aivan hurjasti ja uudesta paikkakunnastakin, täällä vaan ei viellä kovin tuttuja ole ja päivät välillä hyvin yksinäisiä. Ennen heräsin aamulla ja juoksin töihin/kouluun jossa sain olla oma sosiaalinen hölöttäjä minä. 6-8 tunnin päivien jälkeen käytin ystävien kanssa vielä kahvilla, syömässä, katseltiin leffaa tai muuten vain vietettiin aikaa yhedessä, ja kotiin pääsin rauhoittumaan yleensä viimestään kotiin tuloaikanani, eli 19.30 (tiedätte varmaan miksi..:--D)

Nykyisin mä oon kotona aamusta iltaan ja päivästä päivän, jos ei nyt lasketa, että käyn silloin tällöin pienellä lenkillä tai citymarketissa kerran viikossa ja lähikaupassa lähes joka päivä, että näkisin ihmisiä. Mua ehkä vähän ottaa päähän se, että oon nyt neljättä (vai ohoh jopa viidettä) viikkoa tekemättä mitään, siis mitään..
Istun kotona, teen ruokaa, käyn lenkillä, istun kotona, siivoan, syön, siivoan, istun kotona...
Joo tiedän, tätähän se tulee olemaan vielä mooontamonta viikkoa,kuukautta, jopa vuotta mutta sitten on seurana pikkuinen nuppu, jonka kanssa aika rientää kuin siivillä ja erittäin hyvä syy olla sielä kotona.
On varmasti hyviä päiviä ja vielä varmemmin vähän huonompiakin päiviä, mutta tekemistä on aivan varmasti, ja jos ei ole riittää kun saa katsella kuinka kaunis ja ihmeellinen oma pieni lapsi onkaan.

Tuntuu kun itse "laiskottelee" päivisin ja mies on töissä on pakko tehdä jotakin joka päivä, esim. siivota, pyykätä, tiskata järjestää vaikka hemmetti kirjoja hyllyssä, jotakin :D
Ei vain viitsisi olla ja laiskotella kun toinen raataa. En olis ikinä uskonu, että mua ahdistaa näin kamalasti olla työtön, luvan kanssa laiskotella ja nukkua pitkään :D tästähän mä haaveilin tosiaan jokainen arkiaamu klo 6.30, että voikun saisin vetää peiton korviin ja tehdä koko päivän mitä ikinä huvittaa.

Mä kaipaan hirveesti mun rakkaita ystäviä, mä kaipaan mun työ ja koulu kavereita, hulinaa, ihmisiä, kiirettä, aamuherätyksiä, rättiväsynyttä itseäni rankan päivän jälkeen, mä kaipaan jopa niitä vaikeita asiakkaita jotka halus tummat hiukset ja kun niille värjäs ne tummat hiukset, ne haluskin vaaleet heti takasin, hullutuksia mailman ihanimpien ihmisten kanssa, mä jopa kaipaan permanentti rullien rullausta, mummojen juttuja siitä kuinka pojantytön aviomiehen siskon lapsikin on kampaaja, mä kaipaan mun edellistä ammattia, mä haluisin suunnitella taas sisustuksia, piirtää sadasosamillin tarkkoja pohjapiirrustuksia, tyhmiä ideoita, tehdä jonkun typerän suunnitelman kanssa töitä aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan, kaipaan pahaa kouluruokaa jota ei tarvinnu itse tehdä, tyttöjen typeriä juttuja, jotka oli niin typeriä että naurettiin monta kertaa niille, kaipaan iltoja jolloin parhaat kaverit asu naapurissa ja voit kävellä yöpuku päällä teelle kun illalla tuli yksinäinen olo, kaipaan niitä kesä iltoja millon kymmenen tyttöä räkätti jossain järven rannalla. Mä kaipaan paljon asioita, mulla on ikävä montaa hetkeä ja ihmistä, osa on muuttunut eikä olla enää edes tekemisissä, silti mulla on ikävä kaikkia jotka on joskus mun elämään liittynyt..

Älkää ymmärtäkö tätä väärin, olen mä onnellinen nyt. Mulla on tulossa mailman ihanin pieni nuppunen, tänään viikoin 25+2, joka potkii nykyään niin vimmatusti, että osa yöstäkin menee sitä kuunnellessa.:D Mä saan alottaa alusta täällä ja tutustua uusiin ihmisiin, joista toivottavasti tulee ihan hyviäkin tuttuja.
Tää on nyt mun koti ja mulla alkaa kohta ihan kokonaan uusi elämäkin, jos näin voisi sanoa. Mun täytyy(tai ei täydy, mun kuuluu) luopua osasta hölmöistä tavoista, enkä voi edes haaveilla tekeväni kaikkea uusiksi. Osa noista ihanista hyvistä ajoista on nyt tosiaan takana, eikä tulee enää takaisin. Osa tyhmistä ideoista ja tekosista on haudattu villiin nuoruuteen. Mä en onneks kadu mitään, ei voi kuin hymyissä mielin muistella menneitä :D<3 Mun on ollu henkisesti kasvettava aikuisemmaksi kun oisin ikinä uskonut kasvavani näin äkkiä. On ollut rauhoituttava ja mietittävä välillä muutakin kuin itseä, mitä itse haluaa. Todellinen kasvun paikka ja veikkaan että suurin kasvu on vielä edessä päin. Mutta ei se haittaa, sisimmässäni oon edelleen se rämäpää Hanna joka ennenkin.

Tästä tulikin pitkä teksti, vanhojen muistelua ja höpsöjä juttuja :) Pientä maanantai masennusta :D
Haleja kaikille!

Master chef me!

Oon ollu tänää huippukokki!!! Ei vaan xD oon tehny ihan perus kotiruokaa ja perus mummo jälkkäriä vain! :) Mutta kerrankin mun tekemä ruoka oli hyväää, yleensä meillä tosiaan mies tekee ruoat ja huolehtii ruokapuolesta.Tänään mä päästin luovuuteni kuitenkin valloilleen ja päätin vähän kokkailla :)! Tein korvapuusteja kolme pellillistä (elämäni ensimmäisen kerran!!) Ja ne oli toosi hyviä :) Ruoaks mä sitten väänsin kanawokkia :) kanan ja riisin lisäks kuullotin pannulla sipulia, kesäkurpitsaa, oranssia ja keltasta paprikaa, ananasta, hernemaissipaprikaa ja hmm chili öljyä ja ananasmehua wokkiin kostukkeeksi, voin kertoa että oli oikeesti aiivan törkeen hyvää! Kannattaa kokeilla, mutta nyt esittelen kuvien muodossa teille mun päivän kokkailut, ja hei anteeksi että keittiö on kuin pommin jäljiltä xD en oo kovin siisti kokkaaja hahhhaa!