Meillä tapahtui ihmeitä

Viime yönä meidän taloudessa tapahtui varsinainen ihme, iso ihme, veikkaan kyllä valitettavasti että se ihme oli ihan täysi vahinko, eikä tule ihan heti uudestaan vierailulle.
Haluatteko kuulla?

Me laitettiin tyttöä nukkumaan seitsemän aikaan illasta, yleensä nukkumaan meillä mennään 20-21 mutta viimeiset päiväunet nukuttiin aika huonosti, niin nukkumaan mentin sitten vähän aikaisemmin.
Saatiin tyttö nukahtamaan just ennen salkkareita ja pääsin kerrankin kokonaan ne katsomaan ilman pientä iltakiukkua sivussa :D!
Puoli yhdeksän aikaan makuuhuoneesta alkoi kuulumaan ihan hurjan kova itku! Mä hipsin ihan hiljaa maitopullon kanssa sinne ja syötin typylle vähän lisää maitoa kun söi niin huonosti nukkumaan mennessä. Laitoin samalla mobilen pimputtamaan unimusiikkia. Tyttö kerkesi syömään vaan muutaman imun kun simahti ihan täysin. Peittelin hänet sänkyyn ja sinne hän jäi!
Itse katsoin vielä hetken telkkaria ja väsyneenä menin nukkumaan jo kymmeneltä, ajatellen että kerkeän hetken torkahtamaan (hyvällä tuurilla) ennenkun typy herää syömään!
Ja sitten, ette ikinä arvaa monelta tyttö heräs syömään loppujen lopuksi??!
Mä heräilin siihen nälkäkitinään ja lähdin lämmittämään maitoa valmiiksi ennenkuin isompi itku kerkeää tulla, katsoin keittiössä vaan ohimennen kelloa sen kummempia ihmettelemättä, olin jo mennyt takas makkariin kun älysin että mitäs ihmettä, paljon se kello olikaan...
Piti ihan uudestaan kävellä kattomaan se kello jo se oli 2:31!! Ihan oikeesti puol kolme yöllä!!
Tyttö veteli sikeitä sitten 20.30-2.30 eli 6h! putkeen, heräämättä kertaakaan!
Voi kun näitä öitä tulisi enemmänkin äiti olisi aika tositositosi iloinen. Mutta kuten sanoin veikkaan, että tämä ihme oli ihan puhdas vahinko vain... harmi..
Mutta raportoidaan lisää miten täälä nukutaan kun saadaan uutta tietoa ;)!

Sitten palataan ajassa vähän taaksepäin, nimittäin keskiviikkoon.
Meillä oli taas sellainen "ensimmäistä kertaa elämässä päivä"!
Päätin, että nyt saa loppua tämä kotona nyhjääminen ja me lähdettiin tyttösen kanssa vähän liikkeelle. Oltiinhan me siis kylässä käyty ja kaupoillakin, mutta me mentiin kerhoon! Meidän neiti seitsemän viikkoa ja kaksi päivää meni elämänsä ensimmäistä kertaa kerhoon!
Täällä meillä Palokassa toimii mll:n ylläpitämä kerho, joka on tarkoitettu raskaana oleville ja alle yksivuotiaille lapsille ja äideille.
Me päätettiin meidän naapurin naisen kanssa lähteä yhtä matkaa kurkkaamassa millaista sielä olisi.
Kerho on klo 10-12 eli aikalailla neidin päiväuni aikana. Tyttö nukahtikin kotona jo ennen yhdeksää ja kannoin sen sitten varovasti vaunuihin kun lähdettiin kävelemään kerholle.
Kerholla on se mukava juttu, että sinne on rakennettu aidattu(ja lukotettu) sisäpiha minne lapset voi jättää vaunuissa nukkumaan. Mä jätin meidänkin tytön sinne rauhassa koisailemaan ja itkuhälytin vain päälle. Itse pääsin vähän rentoutumaan, hörppimään kahvia ja seurustelemaan muiden mammojen kanssa.
Kerholla oli vähän kaikenikäisiä mammoja nuoria ja hieman vanhempiakin. Lapsista nuorin oli naapurimme poika 4 viikkoa vanha ja vanhin kerhon lapsista täytti juuri sinä päivänä yhden vuoden!
Suurin osa lapsista oli 4-6kk!
Vilskettä ja vilinää oli kun lapset pääsivät yhdessä leikkimään ja äidit höpisemään kahvikuppostensa ääressä. Tarjolla oli myös aamupalaa.
Meidän lapset nyt ovat vielä niin nuoria, ettei leikkeihin mukaan pääsekkään. Mutta onneksi sielä on mahdollisuus jättää neiti tosiaan vaikka unille ja päästä itse vähän "tuulettumaan" ja saada vertaistukea muista mammoista.
Kerhossa toki kaikki oli jo ennestään toisilleen tuttuja, välillä oli hieman ulkopuolinen olo kun he sopivat menoja ja puhuivat jo menneistä menoista. Kuitenkin kaikki otti meidät uudet tulokkaat yleisesti ihan hyvin vastaan. Ja varmasti mennään myös ensi keskiviikkona sielä käymään ja yritetään tutustua vähän lisää muihinkin äiteihin ja lapsiin.
Meidänkin neiti heräili sitten 11 aikaan uniltaan ja hain sen syömään kerholle ja muut pääsivät ihastelemaan pikkuista sieläkin. Tyttö oli aika rauhallinen ja nukahtikin taas kun lähdettiin sieltä pois 12 maissa ja mami tekikin tuolla ihanassa kevät säässä sellaisen kahden tunnin lenkin ennen kotiin menoa.

Tuolla rantatiellä on ihana lenkkeillä! Aurinko paistaa niin nätisti, ihanat maisemat ja siinä matkan varrella on vielä upeita taloja, ehkä mullakin on joskus sellainen upea talo, hih!

 Muistaako joku vielä kun sanoin, että me saatiin sellainen koliikki keinu ja että lähdetään kokeilemaan sitä?!
Siitä olen ainankin maininnut että se on on kyllä ihan uskomattoman suuri pelastus! Suosittelen!
Kun tyttö itkee ja ei rauhotu maidolla, ei hyssytelyllä, ei sylillä, ei silittelyllä, ei millään. Se rauhottuu siihen keinnun, ihan itsestään. Oikein hymyilee ja sitten nukahtaa. voi pientä.
Keinun saa tärisemään tai keikuttamaan, tärinä on meidän suosikki! Sen saa soittamaan musiikkia, kohinaa, linnun laulua tai veden lorinaa. Veden lorina on meidän suosikki! Ja tyttö nauttii.
Kannattaa ehdottomasti harkita ostavansa tuollainen jos vauva on itkuinen tai kitisee mahaa(auttaa muuten siihenkin!)

Eka ihmetteleen et mihinhän se mami mut nyt taas tökkäs! Sitten älytään ei eiii hitsi vie täähän on mailman kivoin juttu! ja lopuksi simahdetaan uneen. tuitui.

 

 Tälläistä tänään, neiti vetelee partsilla päiväunia part kaks. ja taidan koittaa itekkin nukkua vähän enne kuin se herää :)!

Vyöhyketerapia päivä!

Meidän neitihän tosiaan kärsii massu vaivoista, välillä kovistakin sellaisista.
Yöt usein ähistään, välillä kyllä(onneksi) myös nukkuen. N. tuntia ennen heräämistä ähinä ja itku alkaa, sitten herätään syömään maitoa ja ähistään/itkeskellään taas 15min-1h syömisen jälkeen ennen kunnon unia. Päivällä välillä menee tosi hienosti ja välillä maha vaivaa ihan kamalasti ja neitille tulee kipu itku kohtauksia, ähinää, kiemurtelua...
Nykyisin myös pierut tulee itkun saattelemana ja maha on niin kovana, ettei kakka meinaa millään tulla.

Ollaan kokeiltu kaikkea mahdollista, maitohappobakteereita, cuplatonia, disflatyyliä, jumppaa, mallasuutetta, hierontaa. Terkkarin ohjeen mukaan vähän kaikkea.. Nyt perjantain lääkäri käynnillä meillä oli puheena vyöhyketerapia. Vauva vyöhyketerapia.
Me saatiin perustietoa siitä ja yhteystiedot kotiin, jotta halutessa voimme ottaa itse yhteyttä ja varata aikaa. Tämä vyöhyketerapeutti johon otin yhteyttä on siis Salla Joutsen ja toimi alueena on Jyväskylän alue. hokshoks jyväskyläläiset!!

Eilen (kolmannen valvotun yön jälkeen ja erittäin kiukkusten päivien..) päätettiin, että ehkä me soitetaan ja selitetään meidän tilanne ja kysellään vähän milloin olisi vapaata aikaa!
Jos tämä ei auta, niin eihän siitä haittaakaan ole. (paitsi tietysti rahat menee hukkaan)
Mutta jos tämä auttaa ja rauhottaa neidin vatsan ja soisi meille vähän paremmin nukuttuja öitä, niin tämä tosiaan on kokeilun ja sen kaiken rahan arvoista!

Soitin eilen iltapäivällä Sallalle ja kyselin milloin mahdollisesti saisi aikaa. Ja me saatiin aika heti tänä aamuna klo. 11! Ei voi kun kiittää, kuinka nopeaa toimintaa onkaan!
Tänä aamuna siis 11 saapui meidän vyöhyketerapeutti ja ihan kotiin asti.
Erittäin erittäin mukava nainen, niin ystävällinen ja rempseä. Oli oikein kiva jutella ja häneltä saatiin myös hyviä vinkkejä vauva-arkeen!

Tyttö nukkui hänen vielä tullessaan ja me juotiin ihan rauhassa kahvia ja juteltiin ensin n.45 minuuttia. Kuinka neiti syö ja nukkuu, miten raskausaika meni, synnytyksestä sun muista mitkä voivat vaikuttaa hänen massuunsa.
Vähän vaille kaksitoista mä menin ihan varovasti herättelemään tyttöä ja annoin vähän maitoa, jotta hän ei kiukustuisi kesken hieronnan.
Olin kuullut vähän negatiivista tarinoita, että vauva itkee kovasti hoidon aikana ja akupisteitä painnellessä ja tekee itselle ihan pahaa katsoa.
Hieronnassahan siis tosiaan painellaan akupisteitä ja heijasteita, jotka vaikuttavat suoliston toimintaan. Vauva hierotaan ihan päälaelta varpaisiin asti. Näiden tarinoiden jälkeen mua vähän jännitti, että miten kestän katsoa jos oma lapsi huutaa kipua..

Mä levittelin pyyhkeen hoitotasolle ja riisuin vauvan alasti,  Salla lämmitti vauvaöljyn sopivan lämpöiseksi ja aloitti hieronnan, pikkuhiljaa varpaista kohti päälakea. Tyttö oli yhtähymyä vain, ei vetänyt itseään missään vaiheessa pois, vaan kuulema oikein työnsi varpailla lisää vastaan. Muutamassa kohdassa (korvanlehdessä,mahassa ja kantapäässä) oli hieman arka kohta jossa ilme vetäytyi hetkeksi vähän tuimaksi, mutta muuttui sen jälkeen taas iloiseksi itsekseen!
Salla selitti mulle, että hänen periaatteensa on se, että vauva ei saa itkeä käsittelyssä. Käsittelyn kuuluu olla vauvalle mukava hetki josta hän nauttii ja tuntee olonsa turvalliseksi.

Mun  mielestä Salla oli aiiivan mahtava työssää! Hän jutteli samalla vauvan kanssa kun koski tähän ja kertoi myös mulle kokoajan mitä tekee ja missä kohdassa on mikäkin akupiste ja mihin ne auttaa.
Hän antoi myös kotihieronta ohjeita meille!

Nyt sitten odotellaan ja katsotaan miten tyttö reagoi! Seuraavat 12 tuntia voi joillekkin olla tosi itkuisia kun suolistosta lähtee kaikki jumit ja viimeiset pihka kakat liikkumaan ja toisilla voi taas olla kovin hyvä ja rento olo. Hän käski kirjaamaan ylös kaikki huomiseen asti, millaisella tuulella tyttö on ollut, miten nukkuu, syö ja kakkaa.
Nyt hän ainanki simahti ihan heti käsittelyn jälkeen. katsotaan miten menee sitten ilta/yö.

Seuraava käynti meillä on ensiviikon maanantaina klo 11!

Mistä voin saada meillekkin tälläistä palvelua?

Salla Joutsenen yhteystiedot löytyvät TÄÄLTÄ jos joku muu täältä keski-suomen alueelta kaipaa vauvansa vatsa vaivoihin apua, Sallan osaamis alueeseen kuuluu myös: imetysneuvonta/tuki ja hän vuokraa myös imetystuki laitteita.

Mä suosittelen kyllä aivan ehdottomasti kokeilemaan jos yhtään vaivaa! Mukana saa myös niin paljon muuta hyvää infoa ja tietoa.

Salla on myös tulevana viikonloppuna 29-30.3.2014 järjestettävillä vauvamessuilla(vauvamessun sivuille pääsee sitten TÄSTÄ) pitämässä esitelmää synnytykseen valmistautumisesta ja imetys asioista! Käykää ihmeessä kuuntelemassa jos on ajankohtaista!


Mitä vyöhyketerapia on?

Hyvästä huolenpidosta huolimatta, vauva saattaa ajoittain tai jatkuvasti kärsiä mm. vatsa- ja/tai iho-oireista, ummetuksesta ja toistuvista korvatulehduksista. Pitkään jatkuneena tällaiset epämiellyttävät tunteet lisäävät vauvan itkua ja aiheuttavat myös unettomuutta.
Vauvan ruuansulatuskanava ja munuaisten toiminta kehittyy valmiiksi vähitellen, ja siksi niin moni vauva kärsii ruuansulatusvaivoista; vatsan kouristelusta, ilmavaivoista ja koliikista.
Vauvan keho saattaa olla ”jumissa” syntymän jälkeen ja pitkään kestäneet itkukohtaukset aiheuttavat jännitystiloja koko kehoon.

Yhdistetyssä vauvahieronnassa ja refleksologisessa vyöhyketerapiassa käsitellään koko kehon vyöhykelinjoja ja heijasteita öljyn kanssa lempeän koskettelun ja hieronnan avulla. Se on myös helppo ja turvallinen hoitomuoto, jossa ei tarvita lääkkeitä.
Hieronta saa aikaan vauvalla mm. verenkierron vilkastumista, hengityksen syvenemistä, ruuansulatuksen vauhdittumista, hermoston tasapainottumista ihon tuntoreseptoreiden kautta, laukaisee lihasjännityksiä, parantaa ja syventää unen laatua ja edesauttaa motorista kehitystä.


Käsittely tapahtuu lempeästi vauvan ehdoilla ja ilman kipua. Jo muutama hoitokerta voi olla avuksi, jolloin vauvan olotila paranee selvästi. Käytännössä hoito myös ohjaa vauvaa itse löytämään hyvän ja tasapainoisen tilan elimistölleen.
Vanhemmat saavat halutessaan ohjauksen tärkeimpien alueiden hierontaan vauvan vatsan hoidon kannalta: pää, korvat, jalat, vatsa ja selkä.
Teen hierontaa aluksi alle vuoden ikäisille lapsille.
Huom. Rokotusten jälkeen on suositeltavaa pitää viikon tauko ennen seuraavaa hoitokertaa.
Käsittely kertoja on tapauksesta riippuen  yhdestä kuuteen.

Vyöhyketerapia info löytyy Sallan omilta nettisivuilta, eli TÄÄLTÄ !

Suosittelen tosiaan lämmöllä kokeilemaan, paljon hyviä vaikutuksia ja aivan mahtavan mukava nainen, joka osaa käsitellä vauvoja erittäin hyvin.

Päivittelen taas lisää ajankuluessa ja miten hoito on meillä auttanut!

Tarinoita iholla

Kysymys postauksen yhteydessä sain monta kysymystä mun tatuoinneista.
Onko niillä tarinaa? Mitä mulla on tatuoitu ja mihin?
Joku myös kysyi voisinko esitellä ne ihan kuvina. Ja voinhan minä.
Kysymyspostauksen vastauksiin kirjoitin kyllä jo hieman mitä mulla on ja missä, mutta tässä tulee vielä kuvina sama :)

Aloitetaan mun ihka ensimmäisestä tatuoinnista niskassa.
Otin sen itselleni synttäri lahjana ja sain aika sopuhintaan. Se oli myös kivan pieni ja kivuton operaatio aloittaa tää harrastus!
Tarkotuksena oli ekana ottaa ihan joku perus peacemerkki, sitten päädyin sydänpeace merkkiin ja niskaan. Loppujen lopuksi kuvaan löysi tiensä vielä siivet. Tatuoinnin teko ei siis sattunut yhtään, tuntui vaan lähinnä hassulta. Mua jännitti ihan kauheesti ja sitten jälkeenpäin nauroin, että täähän oli ihan hauska juttu!

Muutin tällöin juuri pois kotoa, tatuoinnin kautta "toivon" että mun matkallani on sydän niinkuin rakkautta, peace merkki niinkuin rauhaa ja siivet kantaa niitä aina mun matkassa.

Seuraavaksi mennään mun oikean käden operaatioon. Ekana aloitettiin tuolta ylhäältä, missä on yksi kallo ja sen alla oranssi ruusu, annoin mun vakkari tatuoijalle vapaat kädet tämän suhteen, sillä tarkoituksena haaveena mulla olis tatuoida koko käsi, ja mun mielestä niin isoon kuvaan ei tarvitse olla merkityksellisiä leimoja, vaan jotain värikästä ja erikoista ja siinä saa näkyä myös tatuoijan oma kädenjälki :) Annoin sen operaation jonkun aikaa hautua ja jatkettiin sitä myöhemmin.
Seuraavaksi kuvaan tuli pöllö, yksi kallo lisää ja tuolla alhaalla näkyy hieman jalkaa jossa on korkokenkä, tuon pöllön vartalo peittyy kallon taakse ja sen siipi näkyy kallon vieressä. Pöllön jalat tulee kallon alta ja se pitää kynsillään tuosta jalasta kiinni. Idea on aika lennokas ja sitä joutuu tuijottelemaan tosi kauan, että älyää missä on mitäkin! Tässäkin mun vakkari tatuoija päästi luovuutensa valloilleen ja loi upeaa jälkeä. Tuo ylimmäinen kallo/ruusu tatuointi ei sattunut myöskään juuri yhtään. Välillä tuolta sivuilta vähän kirveli tehdessä. Sitten tuo jatko osa sattuikin jo jonkin verran!! Tuo pöllön siiven ala osa ja siinä olevat alueet osuivat tehdessä just kyynärhermoon ja se teki kipeää, Hermo rasittui tehdessä sen verran, että käden liikuttelu pari päivää teki sellaisia sähköiskun omaisia säteitä..hyi. Tuo korkokenkä joka ei kuvassa oikein näy menee tuohon taive alueelle. Siinäkin iho oli aika ohutta ja teko sattui välillä, tai poltteli tai kirvelti. Vaikea kuvailla sitä tunnetta.

Väripommi jota joutuu tarkastelemaan pitkään jos meinaa löytää kaikki pienet yksityiskohdat.

Seuraavaks pompataan sitten tuonne vasempaan kätöseen! Sinne ilmestyi maatuska! Mä olen aina rakastanut maatuskoja, niissä on vaan jotain ihan äärettömän kiehtovaa! Maatuskaha sanana on merkki äidistä tai isoäidistä, mulle maatuska on enemmänkin sellainen mummi hahmo <3
Jos maatuskoita on pariton määrä(niinkuin minulla vain yksi) se symboloi myös hedelmällisyyttä, jatkuvuutta ja elämää. Se kuvaa siis koko suvun naisia, mummia, minun äitiäni, minua ja nyt myös typyä! Sellainen girl power tatska! Perus maatuskaan on lisätty sugar skull kasvot ja pehmennykseksi noita lehtiä(löytyy myös toisen käden ruususta) sekä perhosia tuonne toiselle sivulle, jotka lentää ulos tuolta maatuskasta. Maatuskan reunojen teko teki hieman kipeää, iho kai ohenee taas sen verran sivuille, että vähän sattui.

Tässäkin löytyy miljoonasti jänniä yksityiskohtia sun muita härpäkkeitä.

 Ja sitten viimeisenä mun teksti tatuointi, mä oon vasta nykyisin innostunut näihin mustaharmaisiin, yksinkertaisiin ja varsinkin teksteihin! Tälläsiä on varmasti tulossa vielä lisää! Teksti on mun mielestä ihan nappi valinta tälläiselle haaveilijalle "Dreams are our escape from reality" mä oon törmännyt joskus aikoja sitten tuohon lauseeseen ja kirjoitin sen itselleni talteen. Tatuoinnin otin 2013 alkuvuodesta ja vasta sillon keksin, että hei mä voin tatuoida tuon ihanan lauseen ihooni! Tatuointi on tosi simppeli ja yksinkertainen, mutta sattui, sattui muuten aivan pirusti!!! Ihan hiki valui ja huhhei.

"unelmointi on meidän tapamme paeta todellisuutta" niin se menee. Haaveisiin on kiva hautautua.

Mulla on haaveissa tosiaan jatkaa tuota kättä. Maatuskan toiselle puolelle haluaisin jotain kukkia jotka voisi yhdistää noihin lehtiin. Sitten mulla on yksi tatuointi idea tuonne nilkka/pohje alueelle ja tietenkin pieni jalanjälki tuosta tyttärestäni täytyisi ikuistaa myös iholle, ehkä jonnekkin lapaluun tienoille <3
Tähän touhuun jää aivan kamalasti koukkuun!! Mä tykkään kaikista mun tatuoinneista, enkä oikeastaan niitä sen kummemmin muista enkä kiinnitä enää huomiotakaan. joku joskus kommentoi jotain tatuointia ja sitten on itekkin että oho ainii joo xD!
Voi olla, että näitä vanhempana vielä katuu, mutta tehty mikä tehty ja ne kulkee nyt mun mukana.

Ainiin ja kaikki mun tatuoinnit on otettu kustom works tattoolla! 

Kysymyksiin vastauksia

Kiitoksia kaikille kysymyksistä! :)
Nyt aloitetaan ruotimaan kysymyspakettia. Lähteee nyt..

Sattuuko synnytys?
-Tottakai se sattuu! Toisia enemmän toisia vähemmän. Mun synnytys oli vaikea, mutta ei erityisen kivulias. Sanoin kyllä supistusten lomassa että "pe**ele mua ei oo ikinä sattunu näin kovaa" ja ponnistusvaiheen lopussa tullut kipu oli ihan jotain kamalaa. Mutta sanoisin silti kokonaisuutena, että kyllä se sattui, mutta kyllä sen myös sietää ihan hyvin :)
  
Onko teidän tytöllä jo nimi?
-Hmm, mitä tarkoitat?
Kyllä me ollaan keksitty jo mikä nimi tytölle annetaan, mutta ristiäisiä ei vielä siis ole pidetty.

Minkälainen on teidän päivärytmi?
 -Päivärytmi saattaa edelleen vaihdella päivässä tunnilla/kahdella/kolmellakin. Mutta suurinpiirtein se menee näin :) Tyttö nukkumaan illalla klo 20-21 Ylös aamulla herätään klo 7-8 ! (yöllä heräillään n. kahden-neljän tunnin välein joko 3 tai 4 kertaa yössä) Ensimmäiset päiväunet nukutaan klo 9/10-11/13 (ulkona) ja sitten päiväs aikaan heräillään ja torkutaan sisällä aika huonosti.. Sen takia otetaan toiset päikkärit nukutaan 15/16-17/18(myös ulkona). Sitten taas saatetaa torkkua ja olla hereillä loppu ilta :) Meillä syödään n. kolmen tunnin välein 80-150 ml maitoa.
Mulle neuvolatäti sanoi, että ennen 4kk ikää vauvalle on tosi mahdoton pitää tiettyä rytmiä. Ja kyllä tää meilläkin heittelee välillä kovin. Mutta pikkuhiljaa :)

Mitä miehesi tekee työkseen? 
-Hän on kokki!


Suunnittelitteko kauan lasta ja miten löysitte sen "oikean" hetken, jolloin pikku käärö oli ylitsepääsemätön ihanuus, joka täytyisi saada?
-Mehän ei siis suunniteltu lasta ollenkaan. Tyttö oli ihan täydellinen yllätys rakkauspakkaus <3
täältä pääsee lukemaan sen koko tarinan jos haluaa :)!

Miten typy syö, nukkuu, onko jotain rytmejä?
- Päivärytmistä kerroinkin jo tuolla aikasemmin :) Tyttö syö kyllä ihan tosi hyvin! Pulloruokaa(korviketta) meillä syödään pelkästään ja n.800-1000ml päivässä. Eli ns. vähän "liikaa" mutta ei vielä niin paljon liikaa, että siitä pitäisi huolestua.


Minkälainen persoona hän muuten on? :) 
- Tyttö on ihan kiltti, kova hymyilemään :) Tykkää autoajeluista, vaunulenkeistä ja itsekseen koliikkikeinussa istuskelusta(viihtyy siinä niin kauan itekseen, että äidin pitää käydä välillä hakemassa vauva syliin kun tulee ikävä :D) Maha vaivaa usein ja sen takia on hieman itkuinen :/ Nälästä ilmottaa älisemällä ja jos heti ei äiti tai isi älyä maito pulloa tuoda suuhun niin sitten tulee iso itku :D!

Kauan ytititte lasta? Onko aikeissa lisää?
-Ei olla missään vaiheessa tosiaan yritetty! :) Lisää ei ole aikeissa tulla ainankaan vielä. Ehkä teen mun äidit! xD (mulla ja mun siskolla on siis 18-vuotta ikäeroa) Aina olen halunnut, että lapsilla olisi vain pari vuotta ikäeroa, mutta tähän elämäntilanteeseen tuo yksi on aivan riittävä <3

Miten ja milloin tapasitte miehesi kanssa?
-Me ollaan tavattu vuonna 2011, kun muutin hänen seinänaapuriksi! Pikkuhiljaa sitten tutustuttiin kun aluksi juteltiin ihan vain ohimennen naapureina.

Onko mies paljon apuna arjessa vai onko hän töissä?
- On apua jonkinverran. Ei siis ole töissä tällä hetkellä.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia on tästä noin 5vuoden päähän, onko tiedossa lisää lapsia?
-Tulevaisuudesta ei ole mitään hajua. Kaikkialla muissa blogeissa vauvan myötä mennään kihloihin ja naimisiin ja ostetaan taloja. Mutta meillä jos päästään päiväkerrallaan ollaan tyytyväisiä :) Lisää lapsia ei siis olla tekemässä.

Kauan oot kirjottanu blogia? miksi aloitit kirjoittamisen alunperin?
Onko sulla jotain toiveita blogin suhteen?
-Mä olen alkanut kirjoittamaan elämäni aikana varmaan viittä eri blogia ja loppujenlopuksi sitten poistanut kaikki.. Ikinä en ole saanut aikaisiksi kirjottaa kun ei ole kuitenkaan ollut mitään kirjoitettavaa :D! Tämä blogi on taidettu aloittaa 2012 vuoden lopussa, ja kirjoitin todella vähän. Sitten kun sain kuulla olevani raskaani, muutin tämän sisällön vauva blogiksi, koska halusin osittain tallentaa nämä asiat itselleni muistoksi ja myös helpottaa kauempana asuvien ystävien/sukulaisten "yhteydenpitoa" meihin. Aktiivisesti olen siis kirjoittanut 2013 kesästä alkaen! :) Ei mulla kai mitään tavoitteita ole. Pitää blogissa hyvä tasi yllä ja saada teidät lukijat viihtymään. Tää on  mulle harrastus josta tykkään tosi paljon ja mielelläni kirjoitan.

Polttaako tai juoko miehesi alkoholia? Jos poltta ja/tai juo lopettiko myös miehesi päihteiden käytön raskautesi ajaksi? :)
- Kyllä molempia. Tupakan polttoa hän koitti lopettaa, mutta ei se oikein toiminut. Aikuisena ihmisenä saa päättää itse mitä sen asian kanssa tekee, toisaalta ei se mua kyllä haittaakkaan. Alkoholin käyttö kyllä kovasti väheni ihan ilman mun sanomisia. Tottakai kävi välillä ja välillä useamminkin sitten jossain. Loppuaika sitten oltiin molemmat kotosalla jännittämässä! Välillä otti kyllä päähän jos toinen oli jossain ja itse ei päässyt. Mutta mun mielestä ei voi toista kieltää suoraan. Toki sellainen joka viikonloppuinen meno on vähän huono homma :/

Osallistuuko miehesi miten paljon lapsen hoitamiseen?
-Kyllä. Mä hoidan vain yksin kaikki yöt, joka on välillä kovin raskasta. Isi viettää sitten päivällä aikaa tosi paljon tytön kanssa ja antaa äidin nukkua päiväunia!


Sitten kyssäri isille ja äidille molemmille!! Elikkäs isyyden ja äitiyden plussat ja miinukset! 
-Tää olikin oikeesti hankala kysymys! Meillä molemmilla tuli aika samantyyppiset vastaukset.
Tässä hyviä puolia:
pienet arkiset asiat tekevät onnelliseksi mm. oman lapsen hymy, saadaan kokea suurinta rakkautta, mitä ikinä on tuntenut, tuntee itsensä arvokkaaksi koska sinä annat lapselle elämän ja lapsi rakastaa meitä ihan vilpittömästi, tulevaisuudessa päästään seuraamaan hänen kasvua ja kehitystä ja olla ylpeitä vanhempia. Niin ja isin mielestä se, että voi hyvällä omalla tunnolla mennä huvipuistoihin, sirkuksiin, fröbelin palikoiden keikalle... ja muihin lasten juttuihin :D
Tässä huonoja puolia:
väsymysunivjaväsymys, huoli lapsesta, oman ajan puute, stressi onko hyvä äiti/isä ja osaako lapsestaan kasvattaa kelpo kansalaisen.
Muitakin varmasti löytyy vaikka millämitoin, mutta tässä nyt pääpiirteittäin nämä suurimmat asiat :)


Miten lapsen saaminen vaikutti parisuhteeseen?
-Tää kyllä varmasti menee jokaisella ihan eritavalla.. Tottakai aikaa itselle saatikka toiselle jää paljon vähemmän, mutta ei minusta muuten itse lapsi vaikuta suhteeseen sen kummemin. Toki ollaan välillä väsyneitä ja tulee paljon kinaa helposti. Mutta jos suhteessa asiat mättää ne mättää ilman lastakin ;) Kokemuksen syvällä rintaäänellä! Tietysti lapsi tsemppaa myös paljon pitämään sen parisuhteen kasassa!


synnytyksestä palautuminen pelottaa !onko mitään miten varautua? 
-Varautua synnytyksestä palautumiseen vai synnytykseen?
Palautumiseen eikai voi mitenkään varautua :o Paitsi kunhan varautuu siihen, että se vartalo voi muuttua kovinkin ennenkuin pääsee omiin mittoihin takaisin, mutta kaikki on sen arvoista ;) Synnytykseenkin varmaan pitäisi varautua, mutta en mä vaan tiedä miten? :D Onhan kaikki siinä niin uutta ja ei tiedä miten asiat menee. Avoimin mielin vain ja ota kaikki apu ja neuvot vastaan! Tsemppejä sulle sinne <3

 Poltitko/joitko ennen raskautta? Entäs nyt? Mikä on sun kanta tähän asiaan?
-Kyllä poltin tupakkaa ennen raskautta ja join myös alkoholia, tosin hyvin harvoin enää nykyisin.
Synnytyksen jälkeen en ole polttanut yhtään tupakkaa enkä maistanut hörppyäkään alkoholia. Tupakkaa en enää halua alkaa polttamaan, mutta alkoholia varmasti vielä maistan jokupäivä :D Ryypätä en oikein tykkää, mutta tykkään juoda vaikka saunasiiderin tai lasinviiniä :)
Mun mielestä tää on taas niitä asioita jotka jokainen päättä itse. Raskausaikana kyllä ihan totaallinen EI ja siitä en tingi!! Raskauden jälkeen sitten tehdään niinkun parhaaksi näkee. Kohtuus tietenkin kaikessa ja lapsi sen verran kuitenkin rauhottaa ettei sitä aina menossa halua edes olla :) Mutta ei se tee yhtään sen huonompaa äitiä/isää jos käydään sillon tällön tuulettumassa ja vaikka baarissa.

Huomasin, että sulla on kommenttien hyväksymisjuttu, saatko paljon ns. "roskapostia" tai halveksuvia viestejä blogiisi?
-En ole ikinä saanut yhtäkään roskaposti kommenttia! :)
Toki niitä voi tulla. Lähinnä toi hyväksymis juttu on siksi, että kestän itse kärryillä mitä ja mihin on kommentoitu!

Miten vauvan saaminen vaikuttaa kaveruus suhteisiin? Miten sulla jää aikaa lapsen lisäksi kavereille?
- Osaan kavereista suhde on kovasti lähentynyt ja vanhat tututkin on ottaneet yhteyttä :)! Osaan kavereista välit ovat etääntyneet, mutta mä olen sitä mieltä, että jos ne vauvan takia etääntyy niin sitten saa etääntyä. Vauva kuitenkin muuttaa ihmistä tai varsinkin elämäntapaa ja se on vain sitten hyväksyttävä. Aina ei pääse eikä haluakkaan mennä ja elämä on hieman erilaista.
Mun kaveri suhteisiin vauvaa enemmän vaikuttaa kyllä välimatkat, kaikki varsinkin ne parhaimmat ystävät asuu kovin kaukana :( Eli vaikka aikaa olisi nähdä, niin välimatka sen estää, harmi kyllä!
Täällä lähempänä sitten asuu muutamia tuttuja, ja mun mielestä vauva ei estä heitä näkemästä. Päivisin on kiva kävellä käymään vaikka kahvilla jossain ja typynhän voi ottaa aina mukaan! :)
Tottakai sellaiset extempore jutut jää oikeastaan kokonaan pois. Mutta nämä on niitä valintoja, ja mun valinta oli olla äiti <3

Kaipaatko mitään elämästäsi ennen vauvaa? Oletko onnelinen vauva arjen keskellä?
Periaatteessa en mä kyllä kaipaa! :)
Ja olen onnellinen vauva-arjen keskellä. Välillä on kovin rankkaa ja väsyttää ja ottaa päähän ja haluisi vaan olla itekseen ja olla itsekäs ja ajatella vain mitä itse haluaa. Mutta olen mä silti tosi onnellinen nyt kun mulla on pikkuneiti<3!
Tottakai välillä kuten jo sanoin olisi hauska mennä vaikka niitä extempore menoja tai kun väsyttää niin nukkua eikä herätä hyssyttelemään vauvaa. Mutta kyllä se pienikäärö on tuonut niin paljon uusia asioita ja varsinkin ilon ja ylpeyden aiheita elämään, että eihän siinä voi olla kun onnellinen <3
Alku mulla oli hieman vaikea..:/ Siitä ehkä kuulette vielä myöhemmin!

Sulla taitaa olla kädessä tatuointi? Millainen ja onko sulla muita ja missä?
Kyllä vain!
Mulla on vasemmassa kädessä maatuska ja oikeassa kädessä isompi tatuointi, josta löytyy mm. ruusuja, pääkallo, pöllö, yks korkokenkäkin. Niskassa on mun ensimmäinen tatuointi peace merkki sydän ja lantiossa oikealla puolella teksti "dreams are our escape from reality" JA onhan mulla jalkapöydässä yks hirvee mustamytty, joka on teinivuosina tehty kotona, joka on aivan piloilla ja törkeen ruma! :D Sitä ette nää koskaan...
Sain ainanki kolme toivetta/kyselyä tatuoinneista, joten saatte niistä oman postauksen sitten! :)

Millaista elämäsi olisi, mikäli pikkuneitiä ei olisi? Vai osaatko enää edes kuvitella elämää ilman häntä? :)
Ainankin kovin erilaista... Mä en olis tuskin muuttanut ankeesta kotikaupungistani pois, Mä kävisin varmasti vieläkin koulussa ja eläisin aika huoletonta elämää. Tai sitten mun elämä vaan olis ihan tositylsää!! Vaikee ajatella mitä sitä tekisi nyt jos neitiä ei olisi..

Sitten kun kykenet, miten meinaat karistaa ylimääräisiä kiloja pois (tsemppiä muuten siihen!!)?
Mä lenkkeilen näin aluksi rattaiden kanssa ja sain itseasiassa nyt viikonloppuna ihan kivan liikuntaohjelman, joka starttaa muuten tänään!!!  Mä vaan niiiin toivon, että mulla riittää motivaatiota tehdä sitä, heh heh. Kirjotan siitä teille sitten erillisen postauksen. Kunhan tästä palaudutaan vielä vähän lisää niin sitten menen myös salille! Ja kiitos tsempeistä! Niitä tarvitaan ;)

Myös teidän päivärytmistä olisi kiva kuulla :)?
Siitä kerroin aika hyvin tuolla ylempänä :) ^

Neuvolalääkäri + mamin jälkitarkastus

Meillä oli tosiaan eilen perjantaina neidin neuvolalääkäri ja mun jälkitarkastus sitten samalla. Yleensä tuo neuvolalääkäri käynti taitaa olla kahdenkuukauden tienoilla, mutta meillä se nyt oli hieman aikaseimmin (n. puoltoista kuukautta) koska täälä päin suomeakin vissiin podetaan lääkäripulaa ja silloin kun sellainen on talossa niin sinne mennään..

Meidän aika lääkärille oli 13.25  ja kello 13.00 piti olla jo neuvolassa, jotta neukkutäti kerkee katsomaan perus mittaukset niin äidiltä kuin vauvalta.
Aika oli kyllä kaikinpuolin tosihuono. Neiti on tottunut nukkumaan ensimmäiset päivä unet liukuvasti kello 9-13.00 välillä. Tänään neiti heräsi päiväuniltaan jo kello 11.00 Syötiin ja vaihdettiin vaippaa ja laitoin hänet istuskelemaan sitteriin, jotta saan itsekkin syötyä ja laitettua vaatetta päälle ennen lähtöä. Neiti oli juuri nukahtamassa sitteriin uusille unille kun jouduin hänet herättelemään lähtöä varten. Mentiin neuvolaan typyn kanssa kaksin vaunuilla, matka on ihan tosi lyhyt, menee kävelleen ehkä viisi tai kymmenen minuuttia. Tyttö oli ihan kamalan väsynyt ja hänelle meinasi tulla kiukku kun herättelin, puin ja pakkasin matkaan. Vaunuihin hän nukahti heti kun lähdettiin kävelemään. Ja sitten taas neuvolassa jouduttiin hänet herättelemään sieltä ylös, voi kauhistus sitä yliväsymystä ja kiukkua sitten sielä mikä tuli... Onneksi tajusin lämmittää maitoa pulloon mukaan, niin sain hänet sillä aika äkkiä rauhallisemmaksi. Meillä meni neuvola käynnillä aikaa vielä kaksi tuntia! Tyttö torkkui kyllä loppuajasta jo vaunukopassaan, voi pientä. Hän nukahti samantien kun lähdettiin neuvolasta taas rattailla ja nukkuikin tämän jälkeen neljän tunnin unet!

Neuvolaan lähdössä!

Meillä ei ollutkaan tälläkertaa meidän "omaa" neuvolatätiä. Vaan ihan joku uusi tuttavuus. Ja voi että hän oli mukava!! Kunpa hän olisi meidän oma neuvola täti!! Hän halusi pitää neitiä sylissä ja ihasteli ja höpötteli tämän kanssa, tyttökin tykkäsi kamalasti ja antoi pari hymyäkin. Hänen kanssaan oli myös kiva jutella ja kyselin paljon kaikista asioista ja hän vastaili todella laajasti ja kertoi paljon hyviä vinkkejä!

Me aloiteltiin tytön mittauksilla, painoa, pituutta ja päänympärystä! Ja voi että kun toinen on taas kasvanut ihan hurjan paljon!!

Neuvola mitat 21.3.2014 (suluissa edelliset 5.3.2014)
Paino: 4840g (4270g)
Pituus: 55cm (52,4cm)
Päänymp: 38,3 cm (35,5cm)

Neiti sai myös suunkautta annettavan rota rokotuksen, joka suojaa mailman kurjimmalta oksenteluripuli taudilta, toivotaan että meidän perhe säästyisi siltä. Nyt tuntuu olevan vielä ihan hurjasti liikkeellä..
Kerroin myös siitä kun neiti ähisee ihan kamalasti mahaa ja pierutkin saattaa tulla itkun kanssa ulos, maha valvottaa ja sitä itkeskellään nykyisin aika paljon. Neuvola täti suositteli vyöhyketerapiaa (tätä on mulle pari muutakin tuttua jo suositellut!) se maksaa 30-40e kerta ja siinä tarvitsee käydä n.2-5 kertaa. Täälä Jyväskylässä on kuulema yksi todella hyvä tekijä muuramessa ja yksi joka tekisi myös kotikäyntejä. Mietin, että pitäisiköhän meidän kokeilla tuota. Aika hintavaahan se toisaalta on varsinkin jos ei ole apua, mutta jos sillä saisi pienen mahavaivat helpottamaan niin sitten maksaisin summan ihan mutisematta. On vaan niin kamalaa katsoa kun toiseen sattuu..
Onko täälä blogin puolella kellään kokemusta vyöhyke terapiasta?

Juteltiin vielä paljon hänen kanssaan, välillä ihan ohi aiheidenkin. Oli mukava saada keskustella ja kysellä asioista. Neitikin rauhoittui tosiaan noiden mittausten ja rotarokotteen jälkeen kun annoin hänelle sitä maitoa.
Neukku täti mittasi vielä munkin verenpaineet ja ihanaa kun ne on palanneet takaisin normaali lukemiin, eikä kerrankin tarvinnut jännittää sitä mittausta ja hempparikin oli jopa parempi kuin ennen raskautta, eli mun vointikin oli tosi hyvä! Juteltiin vielä kuinka olen topunut synnytyksestä ja millaset fiilikset mulla on tähän äitiyteen, käytiin myös läpi jo tässä vaiheessa vähän läpi tuota ehkäisy asiaakin. Meillä meni tosiaan tuossa neuvolan puolella jo tunti ja kahdelta lääkäri tulikin jo kyselemään joko oltais valmiita tulemaan sinne!

Lääkäri oli taas mun mielestä niin peruslääkäri kun voi olla.. Vastaukset kysymyksiin oli lähinnä vaan juuta ja jaata ja hän hoiti puhelimella jonkun toisen potilaan asioita samalla..
Mun teki mieli hänelle melkein sanoa, että HALOO sulla ois tässä nyt potilas jolla olis asiaa ja kyseltävää!!
Me aloitettiin taas tuosta tytöstä, lääkäri tarkasti hänet ja kaikki oli oikein mainiosti! Korttiin tuli tekstiksi
"Kasvu ok. Morot, Askellus, päätä jo hieman kannattelee, punah.(?) +/+. Sydän, keuhkot, vatsa ok. Pem.p +/+. Lonkat paikoillaan. Aukile ja saumat ok. Iho siisti."
Mitähän tuo punah tarkoittaa jos edes tulkitsin hänen käsialaansa oikein? Tai mikä tuo pem.p on?
Enpä tosiaan älynnyt häneltäkään sitten kysyä kun korttiin vilkaisin vasta kotona. Kaikki oli kuitenkin ok, niin ei mitään hätää. 
Kun hän oli tarkastanut neidin ja kävin tälle vaihtamaan vaippaa ja pukemaan niin lääkäri vaan huikkasi ohimennen, mites ehkäisy, minkä haluat?
Kerroin hänelle, että ennen söin pillereitä ja niitä en enää haluaisi,kerroin, että kierrukasta puhuin neukkulan kanssa ja jotenkin mua karmii se ja sitä rengasta olen miettinyt, mutta että mikä olisikaan hyvä ja mulle sopiva?
Tässä vaiheessa lääkäri taas soitteli jonkun muun potilaan asioita ja mua suoraan sanottuna otti päähän!! Puin tytön ja laitoin hänet pötköttelemään vaunukoppaan, koska neiti oli ihan todella väsynyt. Sinne se hyvin rauhottuikin.
Puhelun loputtua lääkäri vaan totesi, että käy vaan tohon pöydälle niin tarkastan sitten sinutkin. Ei kommentoinut mitenkään mun äskeisiä ehkäisy pohdintoja, mutta ajattelin, että ehkä puhutaan niistä myöhemmin. Kyselin siinä samalla mites sen liikunnan puoli, en saanut siihenkään mitään vastausta.. "pitää palautua rauhassa"
Äidilläkin oli kaikki hyvin ja kaikki palautunut hienosti niinkuin pitääkin! Lääkäri oli jotenkin todella poissaoleva ja muutenkin mun mielestä jopa vähän tympeä.. En älynnyt oikein kysellä häneltä mitään mitä mulla aikasemmin oli mielessä. Mun tarkastuksen jälkeen lääkäri tokas vaan, että sulla on kaikk ihan ok ja tässä olis tää sun nuvaring resepti! No ahaa! Ei siinä siis mitään, olen ihan tyytyväinen tuohon rengas ratkaisuun, koska sen ehkä eniten halusin. Mua vaan ihmetyttää suuresti miten lääkäri ei yhtään kommentoinut mun pohdintaa kun koitin kysellä, mikä mulle sitten olis se paras vaihtoehto!?!?  Sen verran hän mulle sanoi, että joo ei se kierrukka ole hyvä, koska sen saisi asentaa vasta niin myöhään, kun kuulema tuo sektiokin pidentää sen asennusta.
Sitten hän vain tyrkkäsi neuvolakortit mun käteen ja sanoi, että onko enää kysyttävää?
Ööö. mulla oli mielessä vaikka sun mitä mutta kaikki ihan unohtu.. Onneksi sentään älysin kysyä millon sen renkaan käytön saa aloittaa! siihenkin hän vain totesi, että vaikka heti. Okei no eihän siinä.

Lähdin sieltä vastaanotolta vähän pöllämystyneenä. Ihan kuin hänellä olisi ollut kiire ja ei aikaa ja malttia paneutua kunnolla potilaisiinsa. Vähän mua kyllä ärsytti vieläkin tuollainen käynti..
Siinä eteisessä kun aloin kaivamaan meidän vaatteita törmäsin vielä siihen mukavaan neuvolantätiin ja jäätiin juttelemaan siihen vielä puoleksi tunniksi. Kyselin sitten tältä neuvolan tädiltä mites sen liikunnan laita ja saanko ja aloittaa tekemään muutakin kuin vaunukävelyä kun en lääkäriltä saanut oikein mitään kunnon ohjetta. Hän toikin mulle sitten pinon esitteitä, miten alkaa harjoittamaan lantionpohjaa ja syviä vatsalihaksia, lisäksi kevyitä käsi ja jalka treenejä. Salillakin saa kuulema käydä kunhan jättää keskivartalon vielä huilimaan hetkeksi, hän sanoi, että tosi hyvä idea ja siitä personal traieneristakin oli puhetta! :) Kertoi myös muita hyviä jokapäiväsiä vinkkejä miten aloittaa liikunta uudelleen.
Kello oli tosiaan kolme kun sieltä päästiin lähtemään. aika vierähti ihan siivillä kun oli niin paljon juteltavaa. Pää pointti tosiaan oli se, että molemmat tytöt täällä on hyvässä kunnossa!
Seuraava käynti meneekin vasta 3kk neuvolaan, aikaakaan en vielä saanut, vaan se soitellaan sitten perästäpäin. Pino papereita me kyllä saatiin taas kotia täytettäväksi seuraavaa kertaa varten.. Sitten tuleekin niitä rokotteita voi iik sentään :/ Äitiä pelottaa jo valmiiksi..

Hoih! Kello onkin jo noin paljon, tää mamikin taitaa painua nukkumaan että jaksaa taas huomenna! :)
ps. Mulla onkin nyt aika kiva viikottainen liikunta ohjelma, otetaan se käyttöön heti maanantaista, katsotaan josko se alkaisi tepsiä ;)
Haluatteko kuulla siitä lisää?

Kilokoukussa, asiaa palautumisesta

Tää aihe on meillä lähes jokapäivä esillä..

Palautuminen, oman kropan takaisin saaminen synnytyksen jälkeen. 

Sain toivetta, että kertoisin tarkemmin palautumisestani yms. Tässä saatte palan siitä :)

Mä olen ollut tosi pieni, välillä liiankin pieni. Paino on ollut aina vähän arka aihe ja ulkonäöllä on mulle suuresti väliä, kyllä olen sen suhteen hyvinkin pinnallinen.

Lapsena olin aika tuhdissa kunnossa, löytyi pyöreyttä ja muutama kilo liikaa. Pikkuhiljaa lapsen pyöreys kuitenkin alkoi haihtua itsekseen ja mulle alkoi iän muota selviämään että pitää olla laiha ja pitää olla sitä ja tätä!
Aloitettiin siis lisäksi vielä laihduttaminen, ei aina niin oikeaoppinen sellainen.. Sain painoni tippumaan alas ja itseni pienikokoiseksi ja laihaksi aina raskauteen asti.

Tältä mun kroppa näytti ennen raskautta.

 Jossain vaiheessa aikoinaan ymmärsin etten voi leikkiä painon kanssa, ja on syötävä kunnolla ruokaa ja liikuttava kohtuudella. En tiedä mitä kropassani oli tapahtunut, mutta viimeiset vuodet sain syödä ihan mitä ikinä halusin eikä mun tarvinnut edes liikkua, paino kesti silti tosi alhaalla!

Tämähän on se jokaisen naisen unelma!
Kieltämättä se oli ihan kivaa, mun ei koskaan tarvinnut miettiä mitä voin pistää suuhuni ja monta pullaa voin kahvin kanssa syödä, viitsiikö sitä taas tilata pizzaa ja syödä suklaata joka päivä..

Sitten sain tosiaan kuulla, että olen raskaana.

Mä tosiaan säästyin alkuajan pahoinvoinnilta lähes kokonaan, osittain varmaan sen takia, että söin varmaan tunnin välein. Mullahan on oksenus fobia, ja pelkään ihan uskomattoman paljon oksentamista. Tietenkin jännitin koko alku ajan, että "apua jos mulle tuleekin raskauspahoinvointia"
Huomasin kerran, että huono olo alkoi saapumaan aina kun nälkäkin. Niinpä pidin huolen, ettei nälkä päässyt tulemaan. Söin lähes kokoajan jotain pientä, kannoin mukanani aina jotain pientä suolaista.
Painoa alkoi kertymään jo alkuraskaudesta aika paljon! Mulle ei esim. mahtuneet enää omat farkut tai kesällä shortsit jalkaan enää 10-12 raskausviikkojen jälkeen.
Puolessa välissä raskautta kun kamala alkuajan väsymyskin alkoi siirtymään tieltä, jaksoin vähän alkaa liikkua ja lenkkeillä. Söin kirjaimellisesti kahden edestä, mutta onneksi suht terveellisesti. Raskausajalla mua älötti kaikki pikaruoka ja makeat karkit.. hyi
Painoa kuitenkin vain tuli ja tuli lisää. Moni mua lohdutteli, että "sä olit niin pieni, että pakkohan sun on saada lihaa luiden ympärille" ja "nopsaa sä sitten taas palaudut, nuori ihminen"
Mua alko jo vähän ahdistaa se painonnousu, mutta no, raskaanahan siinä oltiin niin en sen enempää stressanut asiasta.
Joulun aikaan n. kuukausi tai puolitoista ennen laskettua aikaa mulle iski ihan kauhee turvotus, kaikki kasvoje muodot hävisi, nilkat, ranteet ja käsivarretkin turpos ihan muodottomiksi.. vasta siinä vaiheessa mulle iski ihan totaallisen kamala ahdistus siitä KUINKA painava ja iso mä olenkaan.
Mulle kerty loppuraskaudesta kiloja ihan ropisemalla ja epäiltiinkin jo kaikki raskausmyrkytykset sun muut, liikkuminenkin jäi lähes kokonaan, koska tuli niin paljon kipeitä supistuksia kävellessä.
Ajattelin, että no jos edes osa lähtisi synnytyksessä ja varsinkin sitten imettäessä.

Viimenen mahakuva ennen synnytystä! Huhhei se on kyllä ollut iso kun nyt katsoo :)

 No ainahan sitä saa ajatella..
Alakautta synnytyshän ei siis mulla onnistunut ja me lähdettiin lopulta sektioon.
Seuraavana aamuna mä olin ihan k a m a l a n näköinen, mulla ei näkynyt edes jalkapöytiä, kun ne oli turvonneet ihan muodottomiksi ja mun piti ottaa sairaalassakin kaksi numeroa isommat tohvelit jalkaan :D!!! Ihmettelin kätilöille asiaa, ja ne kertoi että sektiohan siis lisää turvotusta n. viikon ajaksi ihan huomattavasti. Niin ja se pikkujuttu, sektiosta palautuminen kilojen kannalta on myös hankalampaa..

Sairaalan mulla tosiaan jäi vain n. 5-6 kiloa. Ja koko raskauden aikana mä niitä olin keryttänyt 30!!!!
kolmehemmetinkymmentä kiloa.. jep. Kotiin tulin sen näköisenä että olisin raskausviikolla 38 :D!
Naama turvonneena, ja edelleen, mahtumatta omiin vaatteisiini. Voin sanoa ihan suoraan, että kyllä masensi ja pahasti!!

Tältä mä näytin sairaalasta tullessa! Ennemminkin siis siltä, että synnyttämään ollaan lähdössä, eikä sieltä tulossa..

 Pikkuhiljaa se turvotuskin onneksi alkoi häviämään ja mä jopa aloin löytämään itseltäni nilkat ja polvet Kasvot mulla on edelleen jotenkin turvonneen näköiset ja käsivarsiin jäi varmaan 10 senttiä ylimäärästä.. Palautuminen ei todellakaan ollut mulle mitenkään helppo ja iisi homma.
Moni edelleen lohdutteli, että kyllä ne siitä kun imetät ja pääset liikkumaan.

No niimpä, sektiohaava esti mun liikkumisenkin aika totaallisen kokonaan. Nykyisin haava ei enää onneksi vaivaa ja pääsen lenkkeilemään jo ihan huoletta, mutta esim. punnerukset ja muut saa edelleen haavan alueelle ikävän paineen ja kivun. En siis pääse liikkumaan vieläkään kunnolla ja näin ollen palautuminen on tosi hidasta. Imetyskin tyssäsi ihan alkuunsa, joten sekään ei tän mamman kiloja tule hävittämään.
Vatsalihaksethan venyy ja siirtyilee pois paikaltaan raskauden aikana, mutta sektion jälkeen ne on kyllä ihan varpaanväleissä asti. Lääkärihän joutuu leikkaus vaiheesa vielä "siirtämään" vatsalihaksia lisää sivuun, jotta vauva saadaan turvallisesti ulos. Mahakin oli kuin pullataikinaa alussa, pikkuhiljaa vatsalihakset alkaa löytämään paikoilleen ja maha "kovettua" vaikka edelleen maha pömpöttää ja ei ne lihaksetkaan ole täysin palautuneet. Lantiokin mulla leveni, luultavasti pysyvästi paljon leveämmäksi.

Mä sanoisin siis tähän kysymykseen "kuinka olet lähtenyt palautumaan"?
Että huonosti olen, homma on oikeasti PALJON vaikeampaa kuin uskoin ja kilot junnaa ihan totaallisen paikallaan. Synnytyksestä on nyt n. kuus viikkoa ja kiloja on lähtenyt ehkä about n.11-12! Jäljellä olisi siis edelleen melkein 20! Okei, ehkä mun ei tarvitse tulla enää yhtäpieneksi kuin ennen, mutta kiloja pois mä haluaisin kuitenkin vielä monta! 10 tai 15..
Hiljaa hyvä tulee, mutta kun mä en malttaisi odottaa!! Mä en malta odottaa että ne tyhmät vatsalihakset palautuu, tai että haava on siinä kunnossa että voisin oikeasti rehkiä.. en malta.
Mua vähän harmittaa katsoa muiden mammojen kuvia, joissa vanhat vaatteet mahtuu päälle jo viikko synnytyksen jälkeen. Miks mulle jumahti melkein puolet vanhan itseni verran kiloja..
Tiedän, ettei ne näin valittamallakaan lähde mihinkään. Ja teen tällä hetkellä kaiken sen mitä voin, käydään tytön kanssa vaunulenkillä lähes päivittäin ja katson myös mitä syön.
Kunpa vain pian pääsisi urheilemaan kunnolla..

Tältä mä näytän tänään! Pömppistä ja löysää löytyy edelleen.

Onko teillä mitään superhyviä vinkkejä rasvanpolttoon ja kilojen karistukseen?

Ensinhän on varmasti fiksuinta polttaa ylimääräinen rasva pois ja vasta sitten alkaa vasta kiinteyttää itseään. Ehkä mä vielä jokupäivä olen siinäkunnossa, että olen kroppaani tyytyväinen.
Joinakin päivinä mä olen jo nyt, että ihan ok. Kaikki ajallaan.
Toisina päivinä mä saan kauheat itkupotku raivarit vaatekaapilla kun mikään ei mahdu päälle sieltä. Paidatkin ottaa kiinni joko tisseistä tai hartioista ja housut taitaa nousta polven kohdalle.

Tässä näkee eron entiseen ja varsinkin tuon kuinka paljon mun lantio ja reidet leveni tässä yhdeksän kuukauden aikana!

Tästähän tuli kunnon masentelu ja kiukuttelu postaus! :D
Ahdistaa vaan nähdä itsensä peilistä niin kovin erilaisena kuin ennen, ei yhtään omana itsenään..
Pitää vaan tsempata ja jaksaa ajan kanssa treenata kroppaa siihen kuntoon kun haluan.

Multa kysyttiin myös, että onko mulla jotain tavoitetta kroppano suhteen?
 No periaatteessa ei, mun tavoitteet harvoin kestää kasassa, joten en niitä vielä sen kummemmin ole asettanut. Ensimmäinen tavoitteeni on se, että saan karistettua vielä näitä kiloja lisää, tällä puolittaisella urheilulla mitä saan tehdä.
Sen jälkeen haluaisin alkaa käymään säännöllisesti salilla ja tietenkin tehdä ruoka remonttia, jota jo nyt hiljalleen ollaan aloitettu :)
Salilla käydessä haluaisin hankkia ihan kunnon personal trainerin, joka kertoisi mulle mitä mun oikeasti kannattaa tehdä ja miten, sekä on tsemppaamassa että ne asiat saan tosissani sitten tehtyä!!
Eli kun kroppa antaa luvan, niin sitten lähdetään(toivottavasti) tavoittelemaan hyvää kroppaa, hieman lihasta olisi kiva saada kerrytettyä.
Valitettavasti ne tavoitteet ei vielä täysillä ole tänä päivänä mukana, mutta pikkuhiljaa niitä kohti yritetään hiipiä ! :)
Yksinkertaisesti, tavoite on se, etten halua antaa itseni "rupsahtaa ja lössähtää" synnytyksen jälkeen tässä rankassa vauva-arjessa, vaan haluan pitää kiinni hyvästä vartalosta ja terveistä elämäntavoista! :)

???Kysy???

Noniin kaikki lukijat ja satunnaiset selailijat!
Nyt on aika ja lupa kysyä meiltä ihan mitä vaan! :)
Koitan sitten vastailla parhaani sitten teille kaikille.

SO..

Mitä haluat tietää meistä?
Laita kysymyksesi tähän postaukseen tai vaikka yhteydenotto lomakkeen kautta!

Aikaa on kysymyksille on tämän viikoa! Sunnuntaina alan varmasti jo kokoilemaan teille jonkinlaista postausta kysymyksistä.

Ehkäisy asiaa

Mulla tosiaan on perjantaina jälkitarkastus.
Toivottavasti kaikki on palautunut hyvin ja varsinkin jännitän tuota haavaa ja miten se on parantunut.
Viime neuvola käynnillä näytin haavaa vielä neukkulalle ja ulkoapäin ainankin on loistokunnossa! Huh hyvä! Toivotaan, että sisältäkin on parantunut hyvin.
Mulla on edelleen maha vähän kosketus arka(ei paljon, haavan yläpuolelta hieman tunnoton ja sitten hieman arka..), en tiedä onko tämä sitten normaalia vai johtuuko haavasta vai kuinka? jänniittää..

MUTTA Eniten mä kuitenkin odotan sitä miten toimia raskauden jälkeen, eli ehkäisy asiat. Sitä olen pohtinut ja pähkäillyt ja miettinyt ja pyöritellyt. Nyt te saatte jakaa kokemuksia ja kertoa mulle lisätietoa näistä vaihtoehdoista :)

Mulla ei ole kokemusta kuin e-pillereistä. Ja jotenkin kaiken hulinan keskellä ja varsinkin huonomuistisena muutenkin en enää haluaisi palata niitä syömään enää

Joten mitäs muita vaihtoehtoja meillä sitten onkaan?

Minipilleri

Okei, no tämähän on melkein kun e-pilleri. Muistettava ottaa ihan jokapäivä, ei siis edes pidetä tauko viikkoa. Toisaalta tämän saattaisi muistaa ottaa paremmin, koska tauko ei häiritse eikä tarvitse muistella milloin pitää alkaa taas syömään niitä.

Mutta taitaa mennä mulla sinne ei kiitos osioon.

Ehkäisylaastari

hmm. tähän en ole edes sen kummemmin koskaan tutustunut.  Laastaria kuuluu vaihtaa kerran viikossa aina uuteen. Muistamista ei siis ole ihan jokapäivä, mutta olisikohan vaikea tottua tähän uuteen tapaan eli kerran viikossa muistamiseen... Oon ehkä liian tarkka, mutta entä jos se irtoaa tai sen unohtaa vaihtaa. Ja sittenhän se vielä näkyykin, kesällä ei ainankaan ole kiva. No en tuomitse tätä vielä täysin, listaan vähän hyviä ja huonoja puolia.
Hyvät: ehkäisy teho on varma, lievittää kuukautiskipuja, vähentää vuodon määrää ja pitää kierron säännöllisenä, oksentelu ja ripuli eivät vaikuttaisi ehkäisytehoon.
Huonot: hormoonia tulee enemmän kehoon kun pillereistä(ei hyvä..), laastari näkyy ja saattaa aiheuttaa ihon ärtymistä.
Tämä on luultavasti myös ei kiitos osiossa.

Ehkäisyrengas
Tämäkin toimii hormooneilla ja on siis samankaltainen kun pillerit. Mä tästä olenkin jo kerran ottanut selvää ja meinasin vaihtaa pillerit tähän, mutta käynnillä tulikin pieni muutos matkaan (tuo pieni himpula tuolla <3) Joten tämä menetelmä on mulla kovasti nyt harkinnassa. On suunnilleen samaa hintaluokkaa kun pillerit. Rengas asetetaan itse samana päivänä/kellonaikana, sitä pidetään paikallaan kolmeviikkoa ja otetaan viikon ajaksi pois ja sitten taas kolmeksi viikoksi asetetaan takaisin. Rengastakin voi pitää pari/kolme kuukautta putkeen(niinkuin pillereitä) jos menkkoja olisi tarve siirtää.  Sitten listataan taas hyviä ja huonoja puolia.
Hyvät: Helppo käyttöinen ja muistettavaa ei tosiaan olisi jokapäivä! Rengas myös vapauttaa hormoonia kehoon kokoajan tasaisesti ja näin ollen ei pitäisi tulla rajuja mielialan vaihteluja. Ripuli ja oksentelu ei vaikuta ehkäisy tehoon.
Huonot: renkaan poisto ja uudelleen asettaminen on ajallisesti oltava tosi tarkka.
Tätä mä harkitsen vakavasti!

Kierukka
Nää on mulle yhtä utopiaa! On siis hormooni kierukkaa ja kuparikierukkaa. Aloitetaanpa hormoonikierukasta! Tämä ostetaan itse apteekista ja gynekologi asettaa sen paikalleen.
Hyvät puolet: Tehokas, niukentaa vuotoa, ei aiheuta lähes ollenkaan sivuvaikutuksia. Ehkäisy teho viideksi vuodeksi (onko tämä sitten hyvä vai ei..)
Huonot puolet: epäsäännöllinen vuoto
Ja sitten siihen kuparikierukkaan. Tämänkin paikalleen asettaa gynekologi ja ehkäisyteho kestää viisi vuotta. Tästä vapautuu kuparia kehoon ja se estää hedelmöittymisen.
Hyvät puolet: varma ehkäisyteho
Huonot puolet: Voi lisätä riskiä infektioihin(klamydia) (en ymmärrä miten?) voi aiheuttaa runsasta ja pitkäkestoista kuukautis ja/tai valkovuotoa.
Tuo kupari kierukka nyt ainankin kuulostaa ihan ei kiitos jutulta taas.. enkä oikein tiedä tuosta hormoonikierrukastakaan. Ei taida ihan olla mun juttuja nämä..

Ehkäisyimplantti
Tämäkin on mulle aika outo menetelmä. jotenkin ehkä kammoan näitä mitkä joku muu kiinnittää minuun. entäs jos ne eivät sovikkaan ja on maksanut kamalan paljon ja ihan turhaan...
Implanttikin ostetaan reseptillä apteekista ja se asennetaan paikallispuudutusessa paikoilleen.
Hyvät puolet: varma ja pitkävaikutteinen, ei tarvitse muistaa itse ottaa, ripuli ja oksentelu ei vaikuta.
Huonot puolet: epäsäännölliset kuukautiset ja mielialanvaihtelut..
Mä en osaa sanoa näistä mitään.. jotenkin kammoan ehkä kuitenkin näitä liikaa, että voisin ottaa itselleni.

Ehkäisypilleri
ja sitten tämä perus, eli pillerit.
Kamala muistaminen ja näihinkin on kerran luotto mennyt. Muutenhan pillerit on ihan ok näppärä ja voi itse säädellä kuukautisia. tuttu ja turvallinen vaihtoehto.
Hyvät puolet: säännöllinen vuoto ja vähentää kuukautis kipuja.
Huonot puolet: voi olla herkästi tiputtelu vuotoa, vaikuttaa mielialaan, pillereiden ja tupakan yhdistelmö altistaa veritulppa riskille(ei onneksi enää tätä murhetta)
No onhan tämä tuttu menetelmä, mutta en tätä enää ehkä haluaisi..

Kertokaahan mulle nyt kokemuksia eri ehkäisymenetelmistä? Hyviä ja huonoja.
Mitä suosittette ja mitä ette?

Mä en tiedä yhtään mikä olisi nyt mulle se passeli ja kokeilisinko jotain uutta menetelmää. Joten tosiaan eikun jakamaan jos löytyy kokemuksia tai hyvää/huonoa tietoa näistä :)

Äidin omaa aikaa

Äitilläpä oli vähän omaa aikaa eilen!

Beibi meni ihka ensimmäistä kertaa hoitoon tädilleen (miehen siskolle) Vietiin hänet sinne aamulla nukkumaan vaunuissa takapihalle ja saatiin näin muutama tunti vapaata.
Tyttö oli nukkunut parituntia, syönyt ja viihdyttänyt vielä reilun tunnin tätiään ja kerkesi just nukahtamaan uudestaan kun mentiin häntä hakemaan :D

Neidin täti on erittäin luotettava hoitaja ja osaa toimia lasten kanssa paremmin kun hyvin. En epäillyt hetkeäkään hänen taitojaan ja uskalsin jättää tytön kyllä ihan hyvissä mielen sinne. 

Mutta silti mulla oli vähän orpo olo, mun teki mieli soittaa vähän väliä ja kysellä miten menee, mä tuijotin vaan puhelinta, että jos jotain sattuu tai jos tyttö vaikka ottaa hepulit ja ei rauhotu ja että tämä olikin ihan tyhmä idea viedä hänet sinne :D!

No kaikki meni onneksi ihan todella hienosti! :) Onneksi osasin lopulta vähän rentoutuakkin ja nauttia omasta vapaasta ajastani.

Tarkoituksenahan mulla oli etsiä typylle ristiäis asua, joka puetaan kasteen jälkeen kastemekon tilalle. Ehkä jotain valkoista, pitsiä, villatakki, röyhelöitä... jotain kivaa kuitenki! Enkä löytänyt mitään koko jyväskylästä!!! Pyh...

No kaikkea muuta sitten mukaan tartuikin ;D tytölle vähän housuja, bodeja, mekkoja, rusetti pantoja (iiiks ihania!!)  Ja VIHDOIN mamikin sai tukkansa kuntoon!! Aii ihanuus!! 

Tämä puolenvuoden juurikasvu ja haalistunut väri olikin jo aivan k a m a l a!!! Sitten käytiin vielä shoppailun päätteeksi vähän ulkona syömässä ja herkuttelemassa hyvällä ruualla. nam.

Muutaman tunnin vapaa oli kyllä ihan rentouttava ja teki tosi hyvää vähän tuulettua ja nähdä muitakin ihmisiä kaupungilla kun vauvaa ja isimiestä. Nyt jaksaa taas aivan eri fiiliksellä :)!

Moni voi ajatella että onpa taas huono äiti kun heti viiden viikon ikäisenä vauva viedään jo hoitoon. Mutta ei mulla ollut mitään estettäkään hoitoon viemiselle. En imetä joten se ei kärsinyt, hoitaja oli luotettava ja mielellään tytön kanssa viettää aikaa ja mä tarvitsen välillä pienen hengähdys tauon ihan vain itselleni niin jaksan pistää tyttöön taas 110% itsestäni ♥! 

Minkä ikäisenä muut mammat on ottanu muutaman tunnin vapaata?

Entä milloin on yökyläilty ensimmäistä kertaa?

Typyn uudet vaatteet! :) Nuo muffinsi haaremit on ihan super söppänä! kokoa sellaista, että tässä keväällä/alku kesästä varmaan päästään pukemaan! Odotan myös kovasti, että saadaan mekkoa päälle ja vähän vaihtelua tytönkin pukeutumiseen :) Nuo muut ovatkin aika perus juttuja. Body on valkoinen ja mintun vihreä (mun vaaleanpunaisuus kiintiö alkaa jo nyt täyttyä :D) ja nuo jenkkihuivi kuvioiset farkut on sellaista ihanan pehmeää kangasta, ettei kyllä purista jalassa!

Ostettiin myös kaikkea pientä. Kuten aurinkolasit, neiti näyttää ihan kärpäseltä noiden kanssa :D Ovat kyllä hieman isot.. Supersöppänä pitsi pipo, sukkiasukkia ja aah näitä rusetti pantoja!! :)) ajattelin jos tuo valkoinen vaikka pistettäisiin sitten ristiäisissä päähän.

 Mamman uudet hiukset! Hiukset on tässä vaaleamman näköiset kylläkin kun luonnossa. tuo tumma osa on paljon tummempi, eli liukuvärjäyksen kontrasti on hieman selkeämpi. Haluaisin tonne joukkoon ehkä vielä asteen tai pari vaaleamman vaalean, raitana! Voikohan tätä enää epäselvemmin selittää :D?

Mamman kaupunkiasu näytti tältä. Mulla on ihan hirvee kriisi kun mikään ei sovi enää nykyisin päälle..
Siitä(palautumisesta) on tulossa postausta myöhemmin.

Pikku pimpula tuli hoidosta kotiin <3! Voi ihanuus!
Taisi hieman mököttää eilen kun ei suostunut illalla käymään nukkumaan. Äidin sylissä oli puoli neljään asti yöllä, tyttö kyllä nukkui sylissä tosi nätisti, mutta äiti ei niinkään.. heti kun laskin omaan sänkyyn jatkamaan unia tuli kamala kiukkuitku. Eihän siinä sitten muu auttanut kun sylitellä toista. Tänäänkin on ollut vähän levoton ja rauhottui vain tuohon koliikkikeinun tärinään. Siinä se nyttenkin tyytyväisenä makaa hirveässä räminässä. Mä vakavasti harkitsen tuon keinun kantamista makkariin ja tytön nukuttamista siinä kun unimaittaa ihan ilman kiukkua tuossa!!

Nyt lähden haukkaamaan iltapalaa ja katotaan nukkuuko mami olkkarissa jos tuo typynen päättää jatkaa sikeitä tossa keinussa! Heido!

Pikkuisi pikkuäiti

Eräästä lukijan(tai satunnaisen lukijan) kommentista sain kivan postaus idean :)

Kummalta neiti näyttää?

Kommentissa sanottiin, ettei typystä löydy paljoa mun näkyä. Olen kuullut tämän kommentin aikaisemminkin. Olen myös kuullut, että neiti on aivantäysin mun näköinen. On hassua miten eri ihmiset näkee niin eritavalla ja kiinnittää huomiota ihan erilaisiin piirteisiin :D! 

Mummin mielestä vauva näyttää ihan isältään, papan mielestä vauvassa on enemmän mun näköä, kummitädin mielestä vauva näyttää ihan multa, toisen mummin mielestä vauva näyttää molemmilta, täti sanoo molempia, tätin mies sanoo että ihan on mun näköä ja toinen täti sanoo että isänsä tyttö..

Nyt kokoan teille meidän lapsuus kuvia ja yleisimpiä kommentteja "keneltä neiti näyttää" pohdinnassa ja meidän omat mielipiteet asiasta mitä mieltä me ollaan.

No kertokaahan te nyt mielipiteenne keneltä se tyttö näyttää? ;)

Me ollaan ite mietitty, että tyttö on perinyt äitinsä nenän ja isot posket. Isältään tulee pyöreä muoto leukaan ja otsan kapea ja pitkä muoto. Silmät on molemmilla olleet aika isot ja siniset, mutta silmien muoto(kiinni ollesaan) taitaa olla isin puolelta...
Mutta nuo pirteethän muuttuu ihan kokoajan ja joka kuvakulmasta tyttö näyttää vähän erilaiselta.
Molempien näköä siinä kyllä löytyy katsojasta vain kiinni kunpaa enemmän ;)
Kertokaahan te nyt rakkaat lukijat oma mielipiteenne asiaan!

Me lähetään nyt testaamaan tollasta koliikki keinua mikä saatiin isin serkulta lainaan! Toivotaan että neiti tykkää! Heido!

neiti rusettipää ja takki asiaa

Tänään ensimmäistä kertaa päähän löysi tiensä iki ihana rusetti panta.
Se on meille vielä vähän iso ja meinas tippua ja valahdella päivän touhuissa, mutta on se vaan niin hurjan suloinen <3 tuitui. Täytyy ostaa noita lisää.  

Onko täällä muita rusettipää faneja? ja onko nuita muualla kuin hennesillä myynnissä?

Mä puin myös neidille vähän kokeilu mielessä jalkaan nuo hopeiset vauva uggit. Ne olis aika tosi sopivat nyt sukan kanssa jalkaan. Mietin, että ois kiva löytää joku kevät takki, että jos mennään kylään tai vaikka kauppaan neidin kanssa ja lämpillä autolla, vois päälle pukea sisävaatteiden lisäksi(vaikka vilttiä vielä autoon päälle) vain pelkän takin ja noi kengät :)
Välillä on nimittäin kiva vähän hienostella tän arjen keskellä.

Tietääkö kukaan missä myytäis kivoja takkeja kokoa 56 tai 62?

 

Kuulumisia kuvina

Tosiaan mun epäonnen viikko on jatkunu, ainankin tän blogin osalta!
Pari postausta ootte saanu kokonaan kuvattomina, lupasin jo alkuviikosta, että teen teille kuvapostauksen kun sillon ei toiminu nuo kuvanmuokkaus ohjelmat... eikä ne toimi VIELÄKÄÄN!!
Lisäsin nyt vaan paintilla nuo tekstit, kuvat on ihan täysin muokaamattomia ja rajaamattomia, ja ai että mua ärsyttää!!

Nyt siis joku fiksujaihana !  
Mitä kuvanmuokkaus ohjelmia te käytätte? Suositelkaa mulle jotakin, minkä voisin esim. ladata koneelle?

Oon käyttänyt vaan netissä olevaa pixlr expressiä tai picmonkeyta, mutta nyt ne molemmat on niiin jumissa, etten niillä pysty enää kuvia muokkaamaan. pyh.

No mutta, nyt saatte kuvia meidän viimeviikoista :) Aloitetaan sen pitemmittä puheitta.

 

Rakas hymyilee <3

Neiti tapittaa nykyisin jo ihan tosipaljon silmät auki ja seurailee ympärilleen mitä tapahtuu!

Kylpeminen on ihan meidänlemppari puuhaa! Vedessä voitaisiin lillua vaikka koko päivä ;)

Mummivaarilasta kotiin lähdössä.Neiti ei oikeastaan syö tuttia, sylkäisee vaan aina pois suusta. Ollaan koitettu opettaa että autossa jaa vaunussa nukkuessa laitetaan tutti suuhun, koska se vähän rauhottaisi neitiä.

Pipo silmillä. Yleensä neiti herää kesken unien itkuun kun pipo on valahtanut silmille. Sitten se käydään suoristamassa ja unet jatkuu :D

Tuohon se taas kylvyn jälkeen nukahti, kiedottuna lämpimään vilttiin <3 Tälläkin hetkellä, kun tätä kirjotan toinen tuhisee viekussa <3

Ihanaa lauantai iltaa kaikille meiltä :)

1kk Neuvola!

Siis apua ihan oikeesti mihin katosi ensimmäinen kuukausi!!?

Aika menee vaan ihan siivillä, kohta mulla on jälkitarkastus ja tytöllä lääkärineuvola ja sitten on jo 2kk neuvola ja kaikenmailman rokotteetkin odottaa antamistaan ja kohta varmaan sit jo juhlitaan 1vee synttäreitä!! Ihan uskomatonta. Tän äipän pää ei kestä mukana ajanjuoksussa..

Meillä on tosiaan mennyt hyvin ja tyttö on ihana pieni, joka on hurmannut ihan täysin <3
Alussa oli tosi rankkaa ja vaikeeta, mutta nyt alkaa tasottua ja vasta nyt osaan alkaa nauttimaan tästä ajasta :)

Mutta sitten neuvolaan! Korttiin ilmestyi seuraavanlainen teksti:

"Suloinen pikkuinen olet! Hienosti kasvat rintamaidolla ja suurimmaksi osaksi korvikkeella. Iho, silmät ja suu siistit. Vaippa-alueella ihottumaa, rasvailut ja hyvät pesut vaipanvaihdon yhteydessä. D-vit. käytössä"

Tosiaan meillä syödään suurimmaksi osaksi korviketta, niinkuin aikasemmassa postauksessa kerroinkin. Kasvaa aivan todellatodella hyvin sillä! Rintamaito ei missään vaiheessa riittänyt tuolle pienelle loppasuulle ja nyt sen tulo on vähentynyt oikeastaan olemattomiin. Ainut huonopuoli meillä on tuo vaippa alueen iho. Pyysin neuvola tätiä sitä katsomaan, koska musta se oli aika pahan näköinen. punottaa ja näyttää siltä, että iho saattaisi lähteä jopa irti :/ Ollaan pesty ja rasvattu hyvin ja annettu vähän ilmakylpyjä, mutta mikään ei oikein ole auttanut. Vaippaakin vaihdetaan ihan ahkerasti, ettei pääse pissit ja kakat hautomaan. Me kokeillaan nyt pariviikkoa, ettei saada käyttää ollenkaan puhdistuspyyhkeitä, jos vaikka neiti olisi niille allerginen. Tavan Liberon vauvarasva eikä myöskään sinkkivoide ole auttanut, joten saatiin käyttöön bebanthen. Jos peppu ei lähde parantumaan viikon sisässä, niin sitten kokeillaan taas jotain muuta, ehkä erimerkin vaippoja tai lääkärin määräämää lääkerasvaa pyllyyn. Toivotaan että iho parantuu eikä ainankaan enää ärsyynny lisää.
Ainiin mä veikkasin, että tyttö on reippaasti yli neljän kilon tuolla syömisellä, joten tässä siis mitat:

Mitat (suluissa viime mittaus & syntymä mitat)
Paino: 4270g (3490g & 3100g)
Pituus: 52,4 cm (- & 49cm)

Päänympärystä meiltä ei mitatukkaan, mutta veikkaan, että sekin on kasvanut ihan hyvin :)!
Painoa tosiaan oli tullut yli neljäkiloa ja kuukauden aikana yli kilon verran!! Pituuttakin neiti oli kasvanut n. 3,5 cm eli tosi paljon!
Kaikki oli muutenkin hienosti ja hyvin. Mulla oli ihan kamalan paljon kysyttävää, kun kaikki on niin uutta ja ihan höpsötkin pienet asiat vaivasi ja oli pakko kysellä kaiken näköistä. Onneksi sain ihan hyvää tietoa ja mieli on paljon kevyempi kun sai kyseltyä mieltä painavat asiat lävitse :)

Kahden viikonpäästä meillä tosiaan on lääkärineuvola ja mun jälkitarkastus, niitä odotellessa.